Heitä pois nuo tohvelit

Heitä pois nuo tohvelit. Älä ole papparainen. Totesi poikani 4-vuotias tytär minulle, kun juhlimme äskettäin hänen synttäreitään. Ilme oli sellainen, että vaarin oli toteltava. 

Olen 68-vuotias. Perheeseeni kuuluvat vaimoni lisäksi neljä lasta ja seitsemän lastenlasta. Heistä vanhimman 8-vuotispäivää vietimme maaliskuussa. Nuorimman ristiäisiä vietimme myös aivan äskettäin. 

Toimin liki 30 vuotta toimittajana Hirvensalmen Sanomissa. Periaatteessa sen perustamisesta lehden toiminnan päättymiseen saakka. Tänä aikana Hirvensalmi ja sen ihmiset tulivat laidasta laitaan hyvin tutuksi minulle. 

Olen lapsesta saakka ollut liikunnallinen. Pelasin 1970-luvulla jalkapalloa Ripatin Urheilijat –73:n joukkueessa. Pärjäsimme hyvin sarjatasolla. Hirvensalmen Urheilijoiden toiminnassa olin mukana kolmisenkymmentä vuotta. Olin seuran sihteerinä, vedin kerhoja, valmensin nuoria yleisurheilijoita. Nuoret saavuttivat useita SM-mitaleja. 

Kunnallispolitiikassa olen nyt kolmatta vaalikautta. Olen koko ajan toiminut sitoutumattomana, ja tulevissakin vaaleissa olen edelleen sitoutumaton, vaikka olenkin Keskustan listalla. 

Uskon, että Hirvensalmi on meille kaikille paras paikka. Haluan kuntamme pysyvän itsenäisenä ja taloudellisesti vahvana kuntana. Haluan, että kuntamme panostaa vahvasti varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen. Lapset ja nuoret ovat kunnallemme tulevaisuuden voimavara. Heistä on pidettävä huolta. 

Tärkeä paikka minulle itselleni on myös kirjasto. Meillä on aivan mahtava kirjasto ja sen palvelu on erinomaista. Moni muukin on tämän huomannut. Kirjaston lainaus- ja kävijämäärän ovat kasvaneet hurjasti. Lehtilukusali alkaa käydä jopa ahtaaksi kirjaston kahvittelupiiriläisille.  

Liikkuessani kuntamme hyvin hoidetuilla ulkoilureiteillä ja kuntosalilla on vastaan tullut paljon itseni kaltaisia ikäihmisiä. Se on hatunnoston arvoinen asia. Kunnassamme on mahtavat puitteet liikunnan monipuoliseen harrastamiseen, ja uusia liikunnan hankkeita on vireillä urheilukentän ympäristössä. Toivon, että myös nuoremmat kuntalaiset käyttävät nämä mahdollisuudet hyväkseen, ja jokainen nuorikin löytää oman tavan liikunnan harrastamiseen. 

Onko suuntamme kääntynyt?

Kotikuntani Hirvensalmi on mielestäni ollut eräänlainen tiennäyttäjä monessa asiassa. Kuntamme talous on ollut vakaalla pohjalla. Se on luonut perustan kuntamme kehittämiselle. Kunnassamme on panostettu kuntalaisten hyvinvointiin. Tavalla, mikä Hirvensalmen kokoisissa kunnissa ei ole arkipäivää. 

Viime vuosina toteutetut suurinvestoinnit vanhuspalveluihin ja varhaiskasvatukseen sekä liikuntaan ovat saanet kiitosta. Esimerkiksi uudenkarhea vuoropäiväkotimme saa jatkuvasti naapurikuntiemme vierailijoilta ihastuneita kommentteja. Siellä viihtyvät lapset ja henkilökunta. 

Vuosi sitten eläkkeelle siirtyneen pitkäaikaisen kunnanjohtajamme Seppo Ruhasen aikana kunnastamme kasvoi myös merkittävä seudullinen vaikuttaja. Hirvensalmen ääntä kuunneltiin. Meitä  arvostettiin Mikkelin seudulla, ja kauempanakin. Kuntamme oli vahva vaikuttaja. 

Miten on nyt. Uutta aikaa on eletty kohta vuosi uuden johdon alaisuudessa. Seudulta on kuulunut yllättäviä ja harmittavia puheita. Onko Hirvensalmen kelkkaa käännetty väärän suuntaan? Jos, niin miksi? On erittäin ikävää, jos näin on tapahtunut. 

Hyvä esimerkki huonosta viimeaikaisesta vaikuttamisesta, hirvensalmelaisten asioiden ajamisesta on Eloisa. Sehän vähentää jatkuvasti meidän soteasemamme palveluja. Olemme pudonneet ykköskorista suoraan Anttolan, Haukivuoren ja Pertunmaan rinnalle, kylätasolle. Ei hyvältä näytä. 

Hirvensalmen eteen on tehtävä töitä hartiavoimin. Siihen on sitouduttava täydellä sydämellä. Kuntaamme ei voi johtaa “osa-aikaisesti”. Ei ole kenenkään etu, että Hirvensalmemme  matkustaa “maitojunassa”, vaan pysyy ykkösluokassa. 

On meillä kuitenkin ilonkin aiheita. Moni asia on vielä hyvin. Kuntamme sai esimerkiksi vastikään myönteistä julkisuutta valtakunnan tasolla panostuksestaan perusopetukseen. Koulumummimmekin Satu Palhomaa sai valtakunnallisen tunnustuksen. Viime vuonna kuntaamme syntyi peräti 16 lasta. Eikä väestötappiokaan ollut kuin neljä henkeä. Kiitos ja isot onnittelut! 

Educa-messuilla kerrottiin, että suomalainen peruskoululainen saa vuodessa oppimateriaaleja keskimäärin 143 eurolla. Kuntien panostuksessa oppimateriaaleihin on merkittäviä eroja, mikä asettaa eri kuntin oppilaat keskenään eriarvoiseen asemaan. Tiedot selviävät Suomen Kustannusyhdistyksen vuonna 2023 tekemästä kartoituksesta. 

Messukeskuksessa tammikuun lopulla esille nostettu kuntavertailu kertoo Hirvensalmen käyttäneen oppimateriaaleihin 328 euroa oppilasta kohden. Summa on Kemijärven kanssa eniten koko maassa. Olemme siis tässä asiassa huippua. 

Panostus oppimateriaaleihin on tietysti sijoitus sujuvaan koulutyöhön ja tasa-arvoisiin oppimismahdollisuuksiin. Ne ovat tärkeä osa laadukasta perusopetusta. Mutta vain pieni osa kokonaisuutta. Tärkeämpää on koulun henkilökunnan osaaminen. Se miten kouluympäristössä kohdataan lapset ja nuoret. Se vaatii taitoa ja osaamista. Ennen kaikkea todellista sitoutumista hirvensalmelaisten nuorten opettamiseen ja kasvattamiseen. 

Valtuusto jarrutti vasemmalla jalalla

Vuoden viimeinen kunnanvaltuustomme kokous joulukuun alussa oli suorastaan huvittavan höperö. Asialistalla oli isoja ja tärkeitä asioita, kuten ensi vuoden talousarvio. Talousarvio ja kahden seuraavan vuoden taloussuunnitelmat ohitettiin “olan kohautuksella”. Suurimman ajan kaksi ja puoli tuntia kestäneestä istunnosta vei valtuuston listalle puskista pelmahtanut esitys tapahtumatoimikunnan perustamisesta. Siitä riitti keskusteltavaa, ja peräti kolme kertaa esityksestä äänestettiin. Ehkä asia oli riittävän pieni valtuutettujen ymmärrettäväksi. 

Itse ihmettelin, miksi tuollainen esitys yleensäkään tuodaan valtuuston listalle. Ihmettelen myös sitä keskustelun määrää, jonka tuollainen höpsö esitys synnytti. Esitin valtuustossa, ettei toimikuntaa perusteta. Esitystäni kannatettiin, mutta loppupelissä hävisimme äänestyksessä. Valtuusto päätti äänin 14-2 perustaa toimikunnan. 

Mielestäni tällaiselle kuntavetoiselle, ja kaiken lisäksi selkeästi poliittiselle toimikunnalle ei ole minkäänlaista tarvetta. Pieni mieleni ei ymmärrä. Minulle tämä näyttäytyy selkeästi yksinomaan asian esittelijälle markkinoidulta ja siihen hurahtaneelta idealta. 

Mihin tällaista toimikuntaa oikeasti tarvitaan? Minua valtuustossa esitetyt perustelut eivät vakuuttaneet. Minulle jäi jopa sellainen tunne, että nyt haluttiin perustaa kuntapoliittinen toimikunta  yksinomaan Tervaleppäjuhlien järjestämistä varten. Sellainen leima minulle tuosta keskustelusta jäi. Istuuhan siellä valtuustossa melkoinen joukko tervaleppäyhdistyksen avainhenkilöitä. 

Valtuustossa kyseltiin, kuinka toimikunnan toimintaa rahoitetaan. Vastauksena saatiin, että toimikunnan käyttöön voitaisiin ohjata jopa 10 000 euroa kunnan sijoitustoiminnan tuotoista. Rahanjako näyttää olevan yhtä helppoa kuin narunveto tivolin kojulla. Tiukat talouspuheet unohtuvat, kun osataan vetää oikeista naruista. 

Mielestäni valtuusto ajeli nyt automaattiautolla ja jarrutti vasemmalla jalalla. Pelkään, että kunnan hiipuva järjestötoiminta hiljenee tämän päätöksen myötä entisestään. Nekin vielä suhteellisen aktiivisesti toimivat järjestöt saattavat heittää “hanskansa tiskiin”. Jäävät odottamaan, että kyllä se kunta järjestää, kun siellä on se toimikuntakin. 

Onko meihin iskenyt Mikkelin tauti

Välillä tämä kirjoittaminen on vaikeaa. Seuraavan lauseen löytäminen on kuin ylittäisi hiekka-aavikkoa paljain jaloin. Hiekka polttaa jalkapohjia ja päätä kivistää vastuun pakoilu, puheiden pulputus, päättämättömyys, odottelu ja uuteen johtamiskulttuuriin totuttelu. 

Ihminen on siinä mielessä veikeä otus, että se tietysti tottuu kaikkeen. Ainakin jollain tavalla, ja ajan myötä. Ehkäpä minäkin. Mutta jotenkin minusta nyt tuntuu samalta kuin Mielensäpahoittajalta. Ennen oli paremmin. Päättäminen oli suoraviivaisempaa. Turhat jauhamiset olivat poissa. Koska olen on-off-tyyppiä niin pidin siitä. Monien muiden mielestä sellainen johtamiskulttuuri oli ihan sieltä syvältä. Räksytystä riitti kiitettävästi, kyllästymiseen saakka. 

Vähän tuntuu siltä, että meihin on iskenyt Mikkelin tauti. Siellähän pohditaan, suunnitellaan, suunnitellaan ja taas pohditaan. Piirrellään isoja visioita, mutta satamakin taitaa seisoa samanlaisena vielä seuraavat kymmenen vuotta. Hirvensalmi tarvitsee Mikkeliä, mutta Mikkeli ei meitä. Toivottavasti kuitenkin tuo saamattomuuden tauti pysyy rajan takana. Mäntyharjuun meidän on kuitenkin turha kuikuilla. Kun kaksi rahatonta kuntaa lyö hynttyyt yhteen, niin eihän siitä synny kuin lisää ongelmia. Siihen soppaan meidän ei kannata lusikkaamme laittaa. 

Puheiden sijasta kaipaan konkreettisia tekoja. Tänä aikana strategioita on turha laatia yleensäkään moneksi vuodeksi eteenpäin. Muutos on nopeaa, ja moni asia on lopulta kiinni maamme isoista päättäjistä, hallituksesta ja eduskunnasta. Miksi laatia strategioita, jos ei kuitenkaan uskalleta päättää. 

Seisovatko esimerkiksi kuntamme huonokuntoiset, tyhjät vuokratalot vielä viiden, kymmenen vuoden kuluttua paikoillaan? Kuluttamassa kuntamme kassaa. Joka sekään ei ole pohjaton. Edessämme on vaikeita talousvuosia. 

Kuntamme tarvitsee vetovoimaa. Sitä syntyy vain rohkeilla päätöksillä. Heikinniemi on seisonut jo pari vuotta tyhjillään. Kaavoitukseen olisi laitettava vikkelästi vauhtia. Kuntamme tarvitsee kipeästi uusia asukkaita. Elomaan koulu lisää oppilaita. Tarvitaan muuttovirtaa vahvistavia päätöksiä.