Onko suuntamme kääntynyt?

Kotikuntani Hirvensalmi on mielestäni ollut eräänlainen tiennäyttäjä monessa asiassa. Kuntamme talous on ollut vakaalla pohjalla. Se on luonut perustan kuntamme kehittämiselle. Kunnassamme on panostettu kuntalaisten hyvinvointiin. Tavalla, mikä Hirvensalmen kokoisissa kunnissa ei ole arkipäivää. 

Viime vuosina toteutetut suurinvestoinnit vanhuspalveluihin ja varhaiskasvatukseen sekä liikuntaan ovat saanet kiitosta. Esimerkiksi uudenkarhea vuoropäiväkotimme saa jatkuvasti naapurikuntiemme vierailijoilta ihastuneita kommentteja. Siellä viihtyvät lapset ja henkilökunta. 

Vuosi sitten eläkkeelle siirtyneen pitkäaikaisen kunnanjohtajamme Seppo Ruhasen aikana kunnastamme kasvoi myös merkittävä seudullinen vaikuttaja. Hirvensalmen ääntä kuunneltiin. Meitä  arvostettiin Mikkelin seudulla, ja kauempanakin. Kuntamme oli vahva vaikuttaja. 

Miten on nyt. Uutta aikaa on eletty kohta vuosi uuden johdon alaisuudessa. Seudulta on kuulunut yllättäviä ja harmittavia puheita. Onko Hirvensalmen kelkkaa käännetty väärän suuntaan? Jos, niin miksi? On erittäin ikävää, jos näin on tapahtunut. 

Hyvä esimerkki huonosta viimeaikaisesta vaikuttamisesta, hirvensalmelaisten asioiden ajamisesta on Eloisa. Sehän vähentää jatkuvasti meidän soteasemamme palveluja. Olemme pudonneet ykköskorista suoraan Anttolan, Haukivuoren ja Pertunmaan rinnalle, kylätasolle. Ei hyvältä näytä. 

Hirvensalmen eteen on tehtävä töitä hartiavoimin. Siihen on sitouduttava täydellä sydämellä. Kuntaamme ei voi johtaa “osa-aikaisesti”. Ei ole kenenkään etu, että Hirvensalmemme  matkustaa “maitojunassa”, vaan pysyy ykkösluokassa. 

On meillä kuitenkin ilonkin aiheita. Moni asia on vielä hyvin. Kuntamme sai esimerkiksi vastikään myönteistä julkisuutta valtakunnan tasolla panostuksestaan perusopetukseen. Koulumummimmekin Satu Palhomaa sai valtakunnallisen tunnustuksen. Viime vuonna kuntaamme syntyi peräti 16 lasta. Eikä väestötappiokaan ollut kuin neljä henkeä. Kiitos ja isot onnittelut! 

Educa-messuilla kerrottiin, että suomalainen peruskoululainen saa vuodessa oppimateriaaleja keskimäärin 143 eurolla. Kuntien panostuksessa oppimateriaaleihin on merkittäviä eroja, mikä asettaa eri kuntin oppilaat keskenään eriarvoiseen asemaan. Tiedot selviävät Suomen Kustannusyhdistyksen vuonna 2023 tekemästä kartoituksesta. 

Messukeskuksessa tammikuun lopulla esille nostettu kuntavertailu kertoo Hirvensalmen käyttäneen oppimateriaaleihin 328 euroa oppilasta kohden. Summa on Kemijärven kanssa eniten koko maassa. Olemme siis tässä asiassa huippua. 

Panostus oppimateriaaleihin on tietysti sijoitus sujuvaan koulutyöhön ja tasa-arvoisiin oppimismahdollisuuksiin. Ne ovat tärkeä osa laadukasta perusopetusta. Mutta vain pieni osa kokonaisuutta. Tärkeämpää on koulun henkilökunnan osaaminen. Se miten kouluympäristössä kohdataan lapset ja nuoret. Se vaatii taitoa ja osaamista. Ennen kaikkea todellista sitoutumista hirvensalmelaisten nuorten opettamiseen ja kasvattamiseen. 

Valtuusto jarrutti vasemmalla jalalla

Vuoden viimeinen kunnanvaltuustomme kokous joulukuun alussa oli suorastaan huvittavan höperö. Asialistalla oli isoja ja tärkeitä asioita, kuten ensi vuoden talousarvio. Talousarvio ja kahden seuraavan vuoden taloussuunnitelmat ohitettiin “olan kohautuksella”. Suurimman ajan kaksi ja puoli tuntia kestäneestä istunnosta vei valtuuston listalle puskista pelmahtanut esitys tapahtumatoimikunnan perustamisesta. Siitä riitti keskusteltavaa, ja peräti kolme kertaa esityksestä äänestettiin. Ehkä asia oli riittävän pieni valtuutettujen ymmärrettäväksi. 

Itse ihmettelin, miksi tuollainen esitys yleensäkään tuodaan valtuuston listalle. Ihmettelen myös sitä keskustelun määrää, jonka tuollainen höpsö esitys synnytti. Esitin valtuustossa, ettei toimikuntaa perusteta. Esitystäni kannatettiin, mutta loppupelissä hävisimme äänestyksessä. Valtuusto päätti äänin 14-2 perustaa toimikunnan. 

Mielestäni tällaiselle kuntavetoiselle, ja kaiken lisäksi selkeästi poliittiselle toimikunnalle ei ole minkäänlaista tarvetta. Pieni mieleni ei ymmärrä. Minulle tämä näyttäytyy selkeästi yksinomaan asian esittelijälle markkinoidulta ja siihen hurahtaneelta idealta. 

Mihin tällaista toimikuntaa oikeasti tarvitaan? Minua valtuustossa esitetyt perustelut eivät vakuuttaneet. Minulle jäi jopa sellainen tunne, että nyt haluttiin perustaa kuntapoliittinen toimikunta  yksinomaan Tervaleppäjuhlien järjestämistä varten. Sellainen leima minulle tuosta keskustelusta jäi. Istuuhan siellä valtuustossa melkoinen joukko tervaleppäyhdistyksen avainhenkilöitä. 

Valtuustossa kyseltiin, kuinka toimikunnan toimintaa rahoitetaan. Vastauksena saatiin, että toimikunnan käyttöön voitaisiin ohjata jopa 10 000 euroa kunnan sijoitustoiminnan tuotoista. Rahanjako näyttää olevan yhtä helppoa kuin narunveto tivolin kojulla. Tiukat talouspuheet unohtuvat, kun osataan vetää oikeista naruista. 

Mielestäni valtuusto ajeli nyt automaattiautolla ja jarrutti vasemmalla jalalla. Pelkään, että kunnan hiipuva järjestötoiminta hiljenee tämän päätöksen myötä entisestään. Nekin vielä suhteellisen aktiivisesti toimivat järjestöt saattavat heittää “hanskansa tiskiin”. Jäävät odottamaan, että kyllä se kunta järjestää, kun siellä on se toimikuntakin. 

Onko meihin iskenyt Mikkelin tauti

Välillä tämä kirjoittaminen on vaikeaa. Seuraavan lauseen löytäminen on kuin ylittäisi hiekka-aavikkoa paljain jaloin. Hiekka polttaa jalkapohjia ja päätä kivistää vastuun pakoilu, puheiden pulputus, päättämättömyys, odottelu ja uuteen johtamiskulttuuriin totuttelu. 

Ihminen on siinä mielessä veikeä otus, että se tietysti tottuu kaikkeen. Ainakin jollain tavalla, ja ajan myötä. Ehkäpä minäkin. Mutta jotenkin minusta nyt tuntuu samalta kuin Mielensäpahoittajalta. Ennen oli paremmin. Päättäminen oli suoraviivaisempaa. Turhat jauhamiset olivat poissa. Koska olen on-off-tyyppiä niin pidin siitä. Monien muiden mielestä sellainen johtamiskulttuuri oli ihan sieltä syvältä. Räksytystä riitti kiitettävästi, kyllästymiseen saakka. 

Vähän tuntuu siltä, että meihin on iskenyt Mikkelin tauti. Siellähän pohditaan, suunnitellaan, suunnitellaan ja taas pohditaan. Piirrellään isoja visioita, mutta satamakin taitaa seisoa samanlaisena vielä seuraavat kymmenen vuotta. Hirvensalmi tarvitsee Mikkeliä, mutta Mikkeli ei meitä. Toivottavasti kuitenkin tuo saamattomuuden tauti pysyy rajan takana. Mäntyharjuun meidän on kuitenkin turha kuikuilla. Kun kaksi rahatonta kuntaa lyö hynttyyt yhteen, niin eihän siitä synny kuin lisää ongelmia. Siihen soppaan meidän ei kannata lusikkaamme laittaa. 

Puheiden sijasta kaipaan konkreettisia tekoja. Tänä aikana strategioita on turha laatia yleensäkään moneksi vuodeksi eteenpäin. Muutos on nopeaa, ja moni asia on lopulta kiinni maamme isoista päättäjistä, hallituksesta ja eduskunnasta. Miksi laatia strategioita, jos ei kuitenkaan uskalleta päättää. 

Seisovatko esimerkiksi kuntamme huonokuntoiset, tyhjät vuokratalot vielä viiden, kymmenen vuoden kuluttua paikoillaan? Kuluttamassa kuntamme kassaa. Joka sekään ei ole pohjaton. Edessämme on vaikeita talousvuosia. 

Kuntamme tarvitsee vetovoimaa. Sitä syntyy vain rohkeilla päätöksillä. Heikinniemi on seisonut jo pari vuotta tyhjillään. Kaavoitukseen olisi laitettava vikkelästi vauhtia. Kuntamme tarvitsee kipeästi uusia asukkaita. Elomaan koulu lisää oppilaita. Tarvitaan muuttovirtaa vahvistavia päätöksiä. 

Kokoontumispaikka-aloite myötätuulessa

Hyviä asioita, ideoita  ja aloitteita voi syntyä vaikkapa kahvikupin ääressä hyvässä seurassa. Yksi tällainen putkahti ilmoille vuosi sitten Kirppiskahvion pöydässä. Isot kiitokset idean äideille Pirjo Lehtiselle ja Kaija Selanderille. Käymämme keskustelun pohjalta valtuustoaloitteeksi syttynyt idea ikäihmisten kokoontumispaikasta on myötätuulessa ja menossa suunnitteluvaiheeseen. 

Heikki Liukkosen ja Hannu Raatikaisen kanssa jättämässämme aloitteessa esitämme, että Hirvensalmen kunta ryhtyy toimenpiteisiin ikäihmisten kesäisen kokoontumispaikan saamiseksi kirkonkylän taajamaan. Keskeinen ja tähän käyttöön sopiva paikka olisi Pitäjäntien tuntumassa ns. Aravatalon ja Paloaseman välisellä nurmipuistikkoalueella. 

Kyseinen alue sopisi mainiosti sijaintinsa perusteella kokoontumispaikaksi. Alueen lähistöllä on myös uusi vuoropäiväkoti Omppu ja Pitäjänpirtin hoivakoti, jotka voisivat tarvittaessa käyttää kokoontumispaikkaa hyödykseen. Uskon, että Ompun ja hoivakodin väkikin mielellään käyttäisivät paikkaa. 

Alueelle voisi mielestämme siirtää myös Heikinniemestä leijonien lahjoittaman Muistolan grillikodan. Tällöin nyt käyttämättömänä oleva kota saataisiin hyödynnettyä käyttöön. Kota mahdollistaisi alueen käyttämisen monipuolisesti, ja myös sadesäällä, ja miksi ei talvellakin. 

Tekninen lautakunta on suhtautunut aloitteeseen positiivisesti. Kirkonkylän ranta-alueen kaavoitustyö on parhaillaan menossa. Teknisen lautakunnan mielestä kaavoitustyö ei estä alueen kehittämistä aloitteessa esitetyllä tavalla. Tekninen lautakunta päätti toukokuun lopulla pitämässään kokouksessa käynnistää alueelle suunnittelun aloitteen mukaisesti. Suunnitelma tuodaan lautakunnan käsittelyyn kustannusarvioineen hyväksyttäväksi. Toteutusaikataulu ja käytettävä määrärahaesitys käsitellään suunnitelman hyväksymisen yhteydessä. 

Toivomme tietenkin, että hanke etenisi jatkossakin myönteisissä merkeissä. Olemme toiveikkaita, että suunnitelmat valmistuvat vielä alkavan syksyn aikana, ja pääsisimme nauttimaan joukolla uudesta ja monien odottamasta paikasta mahdollisimman pian. Siitä tulisi valmistuttuaan varmasti kylän vilkkaimmin käytetty liikunta- ja kokoontumispaikka.