Vaalitontut matkaan jo käy

 

Vaikka ensi kevään kuntavaaleihin on vielä matkaa monta kuukautta, on kylänraitilla alkanut liikuskella jos jonkinlaista lahjasäkin täyttäjää. Olen kuullut mitä ihmeellisimpiä ajatuksia ja visioita, mihin kaikkeen pitäisi laittaa yhteisiä varoja. Näin joulun alla ymmärtäisin asian, jos nämä jakaisivat lahjojaan omista säkeistään, mutta näin ei suinkaan näytä olevan.

Olen avoimin silmin seuraillut ja ”kuulolaite korvassani” kuunnellut näiden joulupukin apulaisiksi tekeytyneiden ajatuksia. Olen myös havainnut, että joillakin tuntuu olevan jo valtaisa tuska ja suuri huoli huhtikuusta ja siitä, äänestävätkö kuntalaiset oikein vai väärin tulevissa vaaleissa. Viime kuntavaalissahan heidän mielestä kuntalaiset äänestivät vääriä ehdokkaita.

Kunnanhallitus sai ensi vuoden talousarvion kasaan maanantaina, ja valtuusto käsittelee sen joulunalusviikolla. Olisi melkoinen ihme, jos budjetti hyväksyttäisiin mukisematta, sillä kylien raiteilla liikkuessani olen kuullut aivan kummallisia asioita, joita talousarvioon tulisi sisällyttää. Esimerkiksi budjettiin pitäisi osoittaa 10 000 euroa yksityisteiden viittojen uusimiseen ja antaa 5 000 euroa nuorisoneuvostolle yhden nuorisotilaisuuden järjestämiseen ensi vuonna.

Mielestäni tienviitat kuuluvat yksityisteiden huollettaviksi. Kuntahan tukee yksityisteitä ensi vuonna jo muutenkin hulppeasti 80 000 eurolla. Nuorisoneuvoston puuhailusta kirjoittelin aiemmin tänä syksynä. Totesin tuolloin, ettei neuvosto ole nuorten juttu. Myös pelkoni siitä, että joku poliittinen taho ryhtyy käyttämään hyväksi tätä toimimatonta nuorisofoorumia, on käynyt toteen. Tästä kertoo tämä mieletön viiden tonnin avustuspyyntö, joka loppujen lopuksi on vain yhden poliitikkoäidin päähänpinttymä. Ei suinkaan nuorten oma idea.

Ensi vuoden talousarviossa on isoja haasteita. Paperilla luvut ovat hyvässä järjestyksessä, mutta mikä on todellisuus. Kaikissa Mikkelin ympäristökunnissa, Mikkelin kaupunki mukaan lukien, ollaan erittäin huolestuneita vuoden alusta aloittavasta Essotesta. Kuntamme budjettiin on varattu soten menoihin 9 miljoonaa euroa. Mikäli viime vuosien sote-menojen kasvukehitys jatkuu – ja miksei jatkuisi – niin tuo 9 miljoonaa ei tule riittämään.

Sote-sedät ja -tädit kehuvat ja esittelevät tilastoja, kuinka tehostamistoimet näkyvät. Minusta nämä puheet ovat aika pehmeitä juttuja. Ainakin yritysmaailmassa tehostamistoimet ja yhdistymiset tuovat säästöjä. Sote-areenalla tehostaminen näyttää merkitsevän jatkuvaa kustannusten nousemista.

Panttereita ja Taitajia

 

Sivistyslautakunta valitsi tällä viikolla Hirvensalmen Vuoden Liikuttajaksi Pöyryn Pantterit. Onnittelut Pynnösen Nikon luotsaamalle seuralle ja mukavaa tammikuun lopun gaalailtaa! Hatunnosto myös valinnan tehneelle lautakunnalle ja kunnalle, että pari vuotta sitten synnytetty maakunnallinen Vuoden Liikuttaja –perinne saa myös täällä Hirvensalmella jatkoa. On aivan paikallaan, että liikunnan parissa toimivia huomioidaan onnistumisista. Seuratyö on monesti arkista puurtamista, josta harvoin saa kiitosta. Tällaiset valinnat ovat mukavia valopilkkuja, joita varmasti osataan arvostaa.

Mietiskelin pari viikkoa sitten mielessäni kuntamme tämän vuoden liikuttajia. Pantterit olivat omalla listallanikin parin muun ehdokkaan kanssa. Vaikka seura ei ollut listaykkösenä, niin valinta oli hyvä. Pantterit ovat parin-kolmen viime vuoden aikana nousseet aallonpohjalta uuteen kasvuun. Se on todella upea juttu.

Jalkapallon ja salibandyn parissa toimiva pantteriryhmä liikuttaa pääasiassa 20-40-vuotiaita miehiä. Tuolle ikäluokalle liikunnan harrastaminen ei välttämättä ole se ykkösjuttu. Seura on osallistunut myös seudulliseen harrasteliigaan molemmissa lajeissa. Viime kesänä se myös voitti jalkapallossa oman ”sarjansa” Mikkelin seudun harrasteliigassa.

Liikuntaan liittyy mielestäni aina myös haasteita. Niinpä heitän Panttereille ajatuksen säbä- ja jalisharkkojen vetämisestä paikallisille nuorille. Tiedän, että 8-12 vuoden korvilla olevat lapset kaipaisivat ainakin ohjattua säbätoimintaa.

Omassa seurassani, HiU:ssa on etsitty kissojen ja koirien kanssa säbäharkkojen vetäjää. Ohjaaja on ollut haussa koko kuluvan vuoden, tuloksetta. Mahtaisiko tuo ohjaaja tai ohjaajat löytyä seurojemme yhteistyönä?

Kokemuksesta tiedän, että seuratoiminta on aaltoliikettä. Siinä on ala- ja ylämäkiä. Tällä hetkellä on surullista katsoa sitä aallonpohjaa, jossa Lahnaniemen, Ripatin ja osittain myös Tuukkalan kyläseurat ovat. Tällä viikolla kunnan koolle kutsumassa urheiluseurojen palaverissa oli paikalla vain HiU:n ja Eläkeliiton liikuttajat. En itsekään ole mikään palaverierkki, mutta silti kerran tai pari vuodessa olisi hyvä istua yhdessä alas, ja miettiä yhteisiä juttuja. Kulunut sanonta ”Yhdessä olemme enemmän” kyllä pitää paikkansa, sillä tuskin yhdessäkään seurassa tekijöitä on liikaa.

Ensi vuotta vietetään Suomi 100 vuotta –teemalla. Miten olisi, jos liikuntaseurat yhdessä järjestäisimme juhlavuoden kunniaksi vaikkapa ”Kylien olympialaiset”. Älkää heti tyrmätkö ajatusta, sillä se ei suinkaan ole minulta lähtöisin. Minusta idea kuulosti niin hyvältä, että ajattelin naputella siitä tähän blogiini.

”Kylien olympialaiset” voisivat olla ihan hullu juttu kentällä. Jotain sellaista, mitä ei varmasti missään muualla järjestettäisi. Jokaisesta seurasta varmaan löytyy kymmenen innokasta kisaajaa ja haastetaan myös Etuniemen caravaanarit mukaan mittelemään vaikkapa vahvimman kylän tittelistä.

Ja ettei unohtuisi, isot onnittelut Elomaan koulun kasiluokan joukkueelle, Tatu Outiselle, Antti Taskiselle ja Saana Suojarinteelle, Taitaja9 –paikalliskilpailun menestyksestä. Tsemppiä Iisalmen aluekilpailuun.

Pitääkö olla huolissaan

Kirjoittelin jokunen viikko sitten lehtien palstoille näkemyksiäni kuntamme kiinteistöveroista. Ihmettelin kirjoituksessani paikallisen keskustaväen ehdotusta, jolla kesämökkien kiinteistöveroa nostettaisiin rajusti. Kirjoitteluni jälkeen minulta kyseltiin, eikö Hirvensalmelta enää löydy yhtään viisasta keskustalaista?

 En osannut vastata tuohon Ripatin kylällä kesäasukkaana vaikuttavan mökkiläisen kysymykseen. Mielessäni kuitenkin arvelin, että varmasti viisaitakin päättäjiä löytyy - keskustalaistenkin joukosta. Totesin kysyjälle tuolloin, että maanantaina 14.11. kunnanvaltuuston istunnossa saamme hänen kysymykseensä vastauksen.

Kokouksessa vapaa-ajan asuntojen kiinteistövero päätettiin nostaa 0,95 prosentista 1,15 prosenttiin, mutta vakituisten asuntojen vero pitää ennallaan 0,40 prosentissa. Edustamani ryhmä IKL vei asian äänestykseen esittämällä alempaa veroa mökkiläisille ja korotusta vakituisten asuntojen veroon. Jokainen päätelköön itse - myös tämä Ripatin kylän kesäasukas – millaisia päättäjiä kunnassamme on, ja kuinka viisaan päätöksen he veroista tekivät.

Tuloveron ja kiinteistöveron korotukseen ei olisi ollut tarvetta, mikäli sote-menomme eivät vuodesta toiseen karkaisi omille teilleen. Erikoissairaanhoidon menojen kasvu on tänä vuonna peräti yli 17 prosenttia. Tilanne on aivan tolkuton.

Minusta on myös aivan kohtuutonta, että kuntamme sote-laskun maksajiksi valjastetaan kesämökkiläiset. Näin kuitenkin Keskustan johdolla maanantaivaltuustossa päätettiin. Reilumpaa olisi ollut, että vakiasukkaat, jotka laskun ovat aiheuttaneetkin myös itse maksavat sen. Siksi olisi ollut järkevämpää nostaa vakituisten asuntojen kiinteistöveroa, kuten ryhmäni IKL esitti. En usko, että Keskustan nokkamies(?) Esko Kekkonen tai Keskustan vähemmistösiiven edustaja Jukka Manninen pitäisivät siitä, että ryyppäisin heidän piikkiinsä.

Olen huolissani myös kuntamme sote-edustuksesta. Edustajamme tuo minulle mieleen lähinnä postipojan. Kerran kuukaudessa hän jakaa hallituksen pöydälle tilaston - se pelmahtaa siihen kuin Tokmannin kuvasto postilaatikkooni - ja kertoo sote-menojen jälleen kerran nousseen. Koska tämä edustajapaikka on Keskustalla, niin neuvoisin heitä harkitsemaan henkilön vaihtamista parempaan ja tehokkaampaan. Ihan aikuisten oikeasti, sillä kahvia ja pullaa osaa jokainen kokouksissa mutustella.

Kun ryhmämme on nostanut nämä sote-asiat pöydälle, niin ympäriltä löytyy heti monta mielensä pahoittajaa ja selittelijää. Herkin loukkaantumisliipasin tuntuu olevan sote-posteljoonillamme. Hänen mielestä erikoissairaanhoidossa asiat ovat hyvällä mallilla, ja syy on aina toisissa. Tässä tapauksessa hänen mielestään ”pikku-sotessa”.

Televisiossa pyörii Jenni Pääskysaaren juontama uusi paneelishow ”Pitääkö olla huolissaan”. Siitä on tullut itselleni lemppari, etenkin ohjelmassa panelisteina olevien kirjailijoiden Tuomas Kyrön ja Miika Nousiaisen - tuon Säynätsalon lahjan Suomelle - ansiosta.

Olen ajatellut laittaa tuohon ohjelmaan kysymyksen. Ajattelin kysyä: Pitääkö olla huolissaan jos kirkkoherran puutarha rehottaa? Kysyy: Nimimerkki, Munkki Hirvensalmelta. Tiedän, että tuo kysymykseni aiheuttaisi hirveän närästyksen paikallisella tasolla. Minusta kysymykseni olisi ainakin yhtä hauska kuin Nousiaisen Valkeakosken kaupungille ehdottamana slogan: ”Haista vittu – paska täällä jo haiseekin”

Vitsi, vitsi. En minä tuollaista pappisvitsiä  edes pakanana aio kysyä. Sen sijaan kysyn, pitääkö olla huolissaan kuntamme keskustalaisten tilasta, koska he alkavat päivä päivältä väyrystellä enemmän.

Tuskinpa kysyn tuotakaan. Pohdiskelin vain ääneen. Taidanpa vain kerätä porukan ja suunnata Seolle kahville, ei kun kaljalle…