Yhteistyökyky koetuksella ja katkolla

Viimeisimmät raportit ja tilastot kertovat, että Hirvensalmen kunnalla menee hyvin. Parasta kaikessa on, että viime vuonna tehdyn kyselyn mukaan kuntalaiset antavat palveluista erittäin hyvän arvosanan. Parannusta kaivataan sotepalveluihin, mutta ne eivät olekaan omissa käsissämme.

Hyvä kehitys jatkui viime vuonna. Valmistumaisillaan oleva viime vuoden tilinpäätös näyttää reilua 400 000 euron ylijäämää. Vuosikatetta kertyi noin 1,2 miljoonaa euroa. Kunnan lainamäärä on maakunnan alhaisin, vain 190 euroa asukasta kohden.

Erityisen myönteistä kehitystä tapahtui verotuloissa, jotka kasvoivat yli kolme prosenttia ja olivat reilut 7,6 miljoonaa euroa. Verotuloissa näkyy yleinen talouden nousu yhteisöverojen kasvuna. Hirvensalmella oli myös muutama todella hyvä veronmaksaja. Toki korotimme tuloveroa viime vuodelle 0,5 prosenttiyksiköllä, mikä tietenkin näkyy kertymässä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tuloveromme on silti maakunnan toiseksi alhaisin.

Juhlavuottaan viettävän Hirvensalmen askelmerkit ovat kohdallaan, kun valmistaudutaan mahdollisesti toteutuvaan maakunta- ja soteuudistukseen. Tästä on hyvä ponnistaa itsenäisenä kuntana kohti edessämme olevia isoja haasteita ja hyviä omia hankkeitamme. Vahva talous antaa hyvän ponnistusalustan.

Kunnan luottamusjohdon pelimerkit jaettiin uudelleen vajaa vuosi sitten pidetyissä kuntavaaleissa. Kuntalaiset äänestivät meidät 21 valtuutettua hoitamaan Hirvensalmen kunnan ja kuntalaisten asioita. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valitut luottamushenkilöt ovat tämän myös ymmärtäneet.

Ei ole mikään salaisuus, ja kaikki asioita vähänkin seuranneet tietävät, kuinka vaikeata kunnanhallituksen työskentely viime valtuustokaudella oli. Pari hallituksen jäsentä ei vain ymmärtänyt asemaansa. Toinen toki tajusi kesken kauden, pakon edessä, itse lähteä. Toinen änkyrä ei enää asettunut kuntavaalissa ehdolle. Ei tosin olisi tullut enää valituksikaan.

Ajattelin, ettei hallitustyöskentely voi tuosta nelivuotiskaudesta mennä huonommaksi. Valitettavasti olin väärässä. Uuden hallituskauden alkumetrit ovat olleet yhtä rypemistä. Kahden hallitusjäsenen itsekeskeinen meuhkaaminen turhan- ja tyhjänpäiväisistä asioista on haudannut alleen rakentavan ja kehittävän hallitusyhteistyön.

Olen monesti ihmetellyt, mikä näitä kokoomuksen ja demareiden hallitusedustajia oikein vaivaa. Kertaakaan en ole nähnyt hymyä heidän kasvoillaan. Se kertoo aika paljon. Heidän ympärillään leijuu katkeruus, epäluulo ja inttäminen.

Tämä ei voi jatkua. Tähän väsyvät kohta kaikki. Tätä ei kestä kukaan. Tässä kokoonpanossa hallitus ei voi jatkaa koko vaalikautta. Kun seuraava mahdollisuus hallituksen vaihtamiseen reilun vuoden kuluttua tulee, se paikka on käytettävä hyväksi. Minussa elää vielä pieni optimisti – mutta hyvin pieni – sillä uskon, että myös kokoomuslaisista ja demareista löytyy nykyisiä edustajia yhteistyökykyisempiä henkilöitä hallitukseen.

Ja jos vasemmistokokoomuksesta ei löydy, niin ainahan sinne voidaan valita edustajia muista ryhmistä.