Ajattelin
toivottaa heti aluksi, koska saattaisin lopussa unohtaa.
Lueskelin
naapuriini tulevasta paikallislehdestä jouluvaltuuston uutisointia. Sama
uutinen olisi varmaan ollut omassanikin lehdessä, jos sellainen meille tulisi.
Mutta kun ei tule.
Se oli
sellainen lipaisu. Ponnistus oli jäänyt vähän myöhäiseksi. Ilmalento oli
matala. Viimeinen piste tuli liian aikaisin. Ei auttanut kirjoittajan
vaihtaminen. Mieleeni tuli suomalainen mäkihyppy.
Etusivullaan
lehti kertoo olevansa puolueeton ja sitoutumaton. Puolueeton. Mitähän se tässä
tilanteessa tarkoittaa? Ei ainakaan tasapuolisuutta.
Sanotaan,
että ihmisen kasvoista näkee, millä tuulella vastaantulija on. Paha olo näkyy
naamasta lahden toiselle puolelle. Joillakin se on kestoilmiö, jota ei saa pois
vaikka kuinka pesisi. Sitä kaivellaan ja käännellään asioita. Oikein hakemalla
haetaan jotain huonoa sanomista. Hyvistäkin asioista. Etsitään sitä pahaa oloa itselle, ja välitetään
sitä toisille.
Jouluvaltuustossa
heitettiin vettä virkamiesten niskaan. Se ei jäänyt keneltäkään huomaamatta.
Salaivaa ei peittänyt esittäjän väkinäinen hymyily. Eikä sitä peitetä
hajuvesillä. Parodia on vaikea taiteen laji. Sitä ei ole helppo viljellä.
Joulubudjetti
käsiteltiin. Virkamiehet olivat sen valmistelleet. Se on heidän työtään. Valmistelu
oli ollut hyvää. Luottamusjohto, hallitus ja valtuusto, sen hyväksyivät.
Muutoksitta. Ja tästäkin pitää naljailla.
Välillä
minusta tuntui, että missäköhän kokouksessa mahdoin olla. Essoten ylistyslaulu oli
sellaista, että korvia särki. Tolkku siitä vain puuttui. Essoten valtuutettumme
eivät ole onnistuneet tehtävässään. Vain märkiä lapasia kuivumassa.
Kuntamme
ensi vuoden kuvaamiseen ei tarvita monia ylistyssanoja. Hallituksen
puheenjohtaja Heikki Liukkonen kiteytti näkymät muutamalla sanalla
erinomaisesti, toteamalla: ”Leijatkin lentävät, vastatuuleen.” Kunnassamme
panostetaan nyt vahvalla kädellä kuntalaisten peruspalveluihin.
Luulisi sen
olevan hyvää ja kannatettavaa. Mutta kun sekään ei kelpaa. Mistä löytyisi ilo
ja oikea hymy näiden hapannaamojen kasvoille? Ei varmaan mistään.
Olen viime
kuukausina lukenut paljon. Kesällä luin Antto Terrasia, syksymmällä Juha
Vuorista ja Christian Rönnbackaa. Nyt Tuomas Kyröä. Ovat kuulema äijälukemista.
Minäkö äijä?
En varmasti
ole.
Meillä on
tehty remonttia. Sitä viimeistellyt putkimies totesi minun olevan hyvä asiakas.
Minä en ryhtynyt neuvomaan.
Äijämiehet
neuvovat.
Minä en
ammattilaista ryhdy opastamaan. Minä en ole äijä.
