Yleisö nautti, järjestäjät pettyivät

Kahden telakkakesän jälkeen Tervaleppäjuhlat rantautuivat keskustaajaman raitille heinäkuun alussa. Juhlat toivat monille iloa koronavuosien keskelle. Itselleni mukaan juhlilta tarttui 10 metrilakua, kolme viipurinrinkeliä ja Puulan Manuellin arpajaisista voitettu makrame-Pöllö. Odotukset juhlien suhteen olivat kuitenkin korkeammalla, ainakin järjestäjillä. Juhlien uusille vastuuhenkilöille lopputulos näyttää olevan kova pettymys, ja nyt juhlia halutaan työntää kunnan järjestettäväksi.

Paikallislehdenkin sivuilla oli vuoden mittaan juttua juhlien uudistamisesta, uudesta ilmeestä, joita lähdettiin toteuttamaan niin sanotusti takki auki meiningillä. Ajatus oli hyvä, mutta vielä puheet eivät välittyneet kylän raitille. Vanhalla kaavalla mentiin, ajankohtaa myöten. Mikkelissä Farmari, Pertunmaalla omat kyläjuhlat, Joutsassa Joutopäivät samana viikonloppuna, höpsöltä tuntuu. Olisiko viikkoa myöhemmin ollut parempi? Olisiko juhlijoita riittänyt enemmän? Olisiko tori täyttynyt markkinakojuista? Puhetta ja visioita näytti monellakin ollen ennen juhlia. Kun tekojen aika koitti, näistä kellokkaista ei näkynyt kuin loittoneva selkä.

Tervaleppäjuhlat ovat nojautuneet tähän saakka markkinoihin ja talkootyöhön. Tori on ollut se kantava juttu, ja myös järjestäjille lähes ainoa tulonlähde. Jatkossa on oikeasti keksittävä jotain uutta, sillä markkinaperinne on hiljalleen hiipumassa yleisestikin. Joutsan Joutopäivätkin ovat vain haamu entisestä.

Joku kirjoitti ja vaati Länsi-Savon palstalla, että kunnan tulisi tukea juhlia oikein kunnon europotilla. Mitenkähän se raha tässä auttaisi? Tuskin juhlien järjestäminen on koskaan ollut markoista tai euroista kiinni. Taloudellista tukea varmasti löytyy yhteistyökumppaneilta, jos jotain todella uutta suunnitellaan.

Pitkin syksyä on myös kuulunut järjestäjien, jopa valtuutettujen, taholta höpönhöpön puhetta siitä, että kunta ei millään tavalla osallistunut juhlien järjestämiseen. Kunta mm. pystytti markkinalavan, antoi Seuratalon vuokratta juhlien käyttöön, järjästi lastentapahtuman esiintyjät. Lisäksi kunta avustaa Tervaleppäyhdistystä rahallisesti. Taidettiin juhlia markkinoidakin kunnan laskuun.

Juhlien järjestäjätahon pettymyksen aisti selkeästi viime kunnanvaltuuston kokouksessa jätetystä aloitteesta. Järjestäjät haluavat pestä kätensä. Aloitteessa halutaan kunnan hoitavan jatkossa juhlien järjestämisen, ja vapaa-aikasihteerin palkkaamista Tervaleppäyhdistyksen sihteeriksi. Monikohan aloitteen allekirjoittaneista valtuutetuista oli ihan vakavasti miettinyt, mihin nimensä laittoi. Yleisurheilutermein todettuna, meni vähän yliastutuksi.

Mielestäni juhlien vetovastuu kuuluu jatkossakin yhdistykselle. Ei kunnalle, eikä vapaa-aikasihteerille. Hirvensalmella on toimivia järjestöjä, ja yritysmaailmasta varmasti löytyy kumppaneita, joiden kanssa yhteistyössä Tervaleppäyhdistys kykenee järjestämään juhlat, jos perinnettä ylipäätään halutaan ylläpitää.

Tervaleppäyhdistys näyttää heittäneen todella hanskansa tiskiin. Se ei tänä syksynä edes hakenut yhdistyksille tarkoitettua toiminta-avustusta kunnalta, kuten on aiempina vuosina tehnyt. Tuntuu hassulta,  koska yhdistyshän on valitellut rahapulaa.

Parempaa kansalaisopistotoimintaa Hirvensalmelle

Mikkelin kansalaisopisto on unohtanut hirvensalmelaiset. Tällaiseen johtopäätökseen tulin, kun olen seurannut viime vuosina kansalaisopiston tarjontaa täällä Hirvensalmella. Kurssitarjonta on kausi kaudelta supistunut. Tänä syksynä saavutettiin pohjanoteeraus, sillä ainakin työikäisille suunnattu tarjonta on lähes nollassa. Toivottavasti katselen tilannetta liian harmaiden lasien takaa, jos totean, että ensi syksynä saavutetaan sitten se nollataso.

Mikkelin kansalaisopiston tulee järjestää kaupungin ja Hirvensalmen kunnan välisen sopimuksen mukaisesti vapaan sivistystyön periaatteiden mukaista koulutusta Hirvensalmella. Osapuolet ovat viimeksi sopineet asiasta siten, että uusi sopimus astui voimaan 2017.

Hirvensalmi maksaa kaupungille toiminnasta aiheutuvat kulut. Tällekin vuodelle kunta on varannut toimintaan 55 000 euroa. Saman verran on euroja tulossa ensi vuodellekin. Vuonna 2021 maksoimme opiston kursseista vain reilut 23 000 euroa. Tämäkin kertoo jo osaltaan karua kieltä opiston tarjonnan vähyydestä. Toiminta ei siis ole kuntamme euroista kiinni. Mistä kenkä sitten puristaa, Mikkelin kansalaisopisto?

Miksi esimerkiksi työikäisille aikaisempina vuosina järjestetty erilainen liikunta on tällä hetkellä lähestulkoon nollatilassa? Asiaa selitetään liian usein opettajien puutteella. Hirvensalmelle kun ei saada opettajia, vakuutellaan. Miksi ei? Olemmeko me maalaiset jotenkin ikäviä ja vaativia asiakkaita, ettei meitä kukaan halua tulla liikuttamaan? Vai onko sittenkin niin, ettei kaupungin päässä oikeasti haluta paneutua kuntamme tilanteeseen. Päästään helpommalla, kun todetaan opettajapula syyksi.

Kansalaisopistolla on mielestäni tärkeä rooli kuntalaisten monimuotoisen harrastustoiminnan toteuttajana ja kehittäjänä. Tämä rooli tulee korostumaan jatkossa.

Olen ymmärtänyt, että kansalaisopistotoiminnasta sopiminen ja sen toteuttaminen Hirvensalmella ovat olleet viime vuosina Mikkelin kanssa melkoisen hankalaa. Nähdäkseni tilanne kentällä on nyt sellainen, että on etsittävä uusia ratkaisuja. Yksi varteenotettava suunta voisi olla Mäntyharju. En tiedä olisiko Reissupitäjässä kiinnostusta tulla naapurikunnan toimijaksi, mutta ainakin asiaa kannattaa selvittää. Byrokratiaa olisi ehkä hieman edessä sopimuskuntaa vaihdettaessa, mutta varmasti tämäkin olisi selvitettävissä oleva asia. Tämänhetkinen kansalaisopistotoiminta ei ainakaan täytä tehtäväänsä ja tarvetta Hirvensalmella.

Essotesta tuli kallis harha-askel

Nyt viimeistään luulisi sinisilmäisimmänkin Essoten poliittisen luottamushenkilön ymmärtävän, mihin vuonna 2018 otettu harha-askel johtaa. Kuluvan vuoden lopussa toimintansa lopettava Essote on vienyt Mikkelin seudun kunnat talouskurjimukseen. Mikkelin kaupunki ja Pertunmaa ovat käytännössä jo kriisikuntia.

Helpolla ei pääse oma Hirvensalmemmekaan. Vakaasta taloudenpidostaan tunnettu kuntammekin joutuu miettimään tarkkaan, kuinka selvitään Essoten villistä menokasvusta. Entistä tarkemman euron aika on meilläkin edessämme. Etelä-Savosssa kuten koko maassa on lähivuosina edessä kuntaliitosten tsunami, jollaista ei olla aiemmin nähty. Tulevat vuodet kertovat, mikä on oman kotikuntani suunta. Itsenäisyys vai liitos?

Länsi-Savo kyseli 28.10. kolmelta kunnanjohtajalta ajatuksia Essoten taloudenhoidosta ja palveluista. Taloudesta kaikki kolme, Mikkelin Halonen, Mäntyharjun Ollikainen kuten myös oman kuntani vs. johtaja Matilainen antoivat ehdot (neljä) Essotelle. Näiden kuntien virkamiesjohto on koko Essoten olemassa olon ajan ollut huolissaan kuntayhtymän taloudenpidosta. Kuntien valitsema Essoten poliittinen johto on sulkenut korvansa näille puheille. Tässä on nyt tulos. Miten se taloudenpito meni niin kuin teidän omasta mielestänne? Teidäthän oli valittu sinne kuntien edustajiksi.

Essoten palveluista samaiset kunnanjohtajat antoivat arvosanan kahdeksan. Mielestäni arvio antaa liian hyvän kuvan palveluista, ainakin Hirvensalmen osalta. Lääkärin ja hammaslääkärin lähipalveluiden osalta on ollut suuriakin ongelmia. Koulupsykologipalveluita ei ole saatu Essoten kautta. Ja mikä ihmeellisintä; Hirvensalmelaiset lapsiperheet ovat joutuneet hakemaan neuvolapalvelut jo vuosia naapurikunnista. Sotekustannuksemme ovat kuitenkin kohonneet Essoten aikana kolmella miljoonalla eurolla. Sillä summalla pyöritettäisiin kevyesti vuoden ajan kuntamme opetustoimea.

Jotta tämä ei menisi kokonaan synkäksi yksinkirjoitteluksi, niin tähän loppuun muutama positiivinen näkymä. Kunnallemme oli todellinen lottovoitto, kun pääsimme eroon Heikinniemen huonokuntoisiksi käyneistä sote-rakennuksista. Saimme uuden palvelutalon kylän keskustaan Attendon rakentamana, vaikka kokoomus, demarit, ja Essotenkin taholta, hanketta vastustettiin. Nythän kunnat pyrkivät kilvan eroon lähivuosina niiden rasitteeksi jäävistä sotekiinteistöistä.

Maakuntasote aloittaa ensi vuoden alusta. Jo nyt tiedetään, etteivät eurot riitä palveluiden turvaamiseen. Oma sotevaltuutettumme toivoi jossakin jutussa, että palvelut säilyisivät Hirvensalmella. Pelkän toivon varaan näitä asioita ei kannattaisi jättää. Aika näyttää, mistä palveluista karsitaan, ja mitä palveluita oman kuntamme hyvinvointiasemalta karsitaan. Pienet kunnathan ne ovat ensimmäisiä, joista palveluverkkoa supistetaan.

Puheet eivät kohdanneet Tervaleppäjuhlilla

Kahden telakkakesän jälkeen Tervaleppäjuhlat rantautuivat keskustaajaman raitille. Varmaankin juhlat toivat joillekin iloa. Itselleni mukaan juhlilta tarttui 10 metrilakua, kolme viipurinrinkeliä ja Puulan Manuellin arpajaisista voitettu makrame-Pöllö, ja siellä vaihdetut kiitolliset sanat. Mutta odotukset juhlien suhteen olivat varmasti monilla korkeammalla. Juhlien uudet vastuuhenkilöt varmasti yrittivät parhaansa, mutta pettymys tämä varmaan heillekin oli.

Paikallislehdenkin sivuilla oli vuoden mittaan juttua juhlien uudistamisesta ja uudesta ilmeestä. Ajatuksena erittäin hyvä, mutta vielä ainakaan puheet eivät näkyneet kylän raitilla. Vanhalla kaavalla mentiin, ajankohtaa myöten. Mikkelissä Farmari, Pertunmaalla omat kyläjuhlat, Joutsassa Joutopäivät samana viikonloppuna, höpsöltä tuntuu. Olisiko viikkoa myöhemmin ollut parempi? Olisiko juhlijoita riittänyt enemmän? Olisiko tori täyttynyt markkinakojuista? Mutta kun juhlat on pidetty aina heinäkuun eka viikonloppu, niin miksi sitä perinnettä muuttamaan? Mennään vanhalla kaavalla.

Tervaleppäjuhlat ovat nojautuneet tähän saakka markkinoihin. Se on ollut se kantava juttu, ja myös järjestäjille lähes ainoa tulonlähde. Jatkossa on ihan oikeasti keksittävä jotain uutta, eikä vain puhuttava. Markkinaperinne on hiljalleen hiipumassa yleisestikin.

Joku kirjoitti ja vaati Länsi-Savon palstalla, että kunnan tulisi tukea juhlia oikein kunnon europotilla. Mitenkähän se raha tässä auttaisi? Tuskin juhlien järjestäminen on koskaan ollut markoista tai euroista kiinni. Taloudellista tukea varmaan löytyy yhteistyökumppaneilta ja kunnaltakin, jos jotain todella uutta suunnitellaan. Enemmänkin minua huolettaa juhlien järjestämisessä tekijöiden puute. Puhetta ja visioita kyllä näyttää monellakin riittävän. Kun tekojen aika koittaa, näiltä kellokkailta ei näy kuin loittoneva selkä.

Kun juhlien vastuuhenkilöt syksyn mittaan istuvat ideariiheen, niin yhtenä asiana varmaan kannattaisi miettiä juhlien keskittämistä kahteen päivään. Sunnuntai kun on ollut jo pitkään pelkkä täytepäivä.

Takinkääntäjien iltalypsy

Kuinka monta vuotta nykyinen tilintarkastaja on toiminut kunnan tilintarkastajana? Kysyjän mielestä tilintarkastaja oli urautunut, kun ei löytänyt kunnan asioidenhoidosta huomautettavaa. Olen lähettänyt viranhaltijoille s-postilla kysymyksiä, voisitteko vastata niihin? Kysyjä ei kuitenkaan valottanut tarkemmin mihin olisi pitänyt vastata. Tarkastuslautakunnan kertomus sai kritiikkiä. Oli arvostelijan mielestä ilmeisesti liian positiivinen. Attendon uutta hoivakotia kehuttiin maasta taivaaseen. Miten nuo kehut oikein pitäisi tulkita, kun kehuja oli viime vuosina kaikin keinoin pyrkinyt estämään hankkeen toteutumisen. Kaksinaamaista touhua.

Vuoden ensimmäinen valtuustonkokous istuttiin toukokuun lopulla. Kokousta kuunnellessani ja seuratessani palasin ajatuksissa lapsuuden mummolaan. Valtuuston iltapuhde toi mieleeni mummolan kanalan, jossa kotkotusta ja raapimista kuului vähän joka nurkalta.

Kokoomuksen ja demareiden letkajenkka jatkuu. Agendakin on pysynyt samana: virkamiehet eivät osaa mitään. Valtuustokauden ensimmäinen vuosi on tehnyt myös keskustasta arvaamattoman. Kepun ryhmä on sekaisin kuin Viivi hitissään USA.

Päätöksenteon arvaamattomuus tuli ilmi kokouksen aikana useammankin kerran. Eniten itseäni ihmetytti kunnanhallituksen jäsenten käyttäytyminen. Hallituksessa moni heistä oli ollut hyväksymässä käsittelyssä olutta asiaa. Valtuustossa he olivat toista mieltä. Vastustivat hetki sitten tekemäänsä esitystä. Vaikuttaa siltä, että aika monen valtuutetun jalat ovat metrin verran ilmassa, joillakin tuntuu kokoustekniikkakin olevan hukassa..

Suoraselkäisyydellä ei tuntunut olevan minkäänlaista merkitystä. Asiantuntemuksella ei tunnu olevan sanan sijaa päätöksenteossa. Äänekkäimmät näyttävät pärjäävän. Mietiskelin kokouksen aikana itsekseni, miten nuo puheet, äänestykset ja aloitteet auttavat kuntamme kehittymistä. Millä tavalla vievät kuntaamme eteenpäin?

Sel-ko-suo-mel-la sa-not-tu-na: Ko-kouk-ses-ta pois-tu-es-sa-ni o-lo-ni o-li kuin Yr-jä-nä Mäy-rä-jär-vel-lä hä-nen seik-kail-les-saan Kal-le I-so-kal-li-on sa-tii-ri-ses-sa ro-maa-nis-sa.

Tarvitaanko vapaa-aikasihteeriä?

Paikallislehtemme Hirvensalmelainen kertoi viime numerossaan (24.3.) kuntamme vapaa-aikasihteerin Hannu Inkeroisen jäävän eläkkeelle tulevan kesäkuun alussa. Viime vuodet Inkeroinen on hoitanut tehtävää osa-aikaeläkeläisenä.

Ennen kuin paikkaa ryhdytään heti täyttämään, tulisi pohtia laajemmin koko vapaa-aikasektorimme näkymiä, resursseja ja siellä toimivien henkilöiden tehtäväkuvia.

Millaisen tyhjiön vapaa-aikasihteerin eläköityminen aiheuttaa? Onko uudelle vapaa-aikasihteerille tarvetta? Onko vapaa-aika ja nuorisotoimen resurssointi kunnassamme jo ylimitoitettu? Niiden, jotka asiasta päättävät, kannattaisi nyt laittaa jäitä hattuun, katsoa kauaksi tulevaisuuteen, ja miettiä myös asiaa taloudelliselta kannalta.

Kun itse ajattelen kuntamme vapaa-aikapuolen resursseja ja niillä aikaansaatua toimintaa, niin ainakin itselleni jää tällä hetkellä hieman valju kuva. Ehkä en ole tarpeeksi sisällä kuvioissa, mutta ainakaan kovin ulospäin näkyvää toiminta ei ole. Investointeja on kyllä tehty kiitettävästi, mutta missä on se liike ja toiminta? Tosin tässä asiassa voivat myös kunnassa toimivat järjestötkin katsoa peiliin.

Itseäni myös huolestuttaa kunnan tulevaisuus, joka on vahvasti sidoksissa talouteen. Tällä hetkellä kuntamme taloustilanne on hyvä. Kertynyttä ylijäämää on seitsemän miljoonaa euroa, lainamäärä nollassa ja talous tasapainossa. Miten on kolmen, viiden tai kymmenen vuoden kuluttua? Millaiset ovat kuntamme taloudelliset resurssit muutaman vuoden kuluttua? Kuntapäättäjiemme kannattaa nyt katsoa vahvasti tulevaisuuteen, eikä tuijottaa vain someen. Sote saatiin maaliviivan tuntumaan. Seuraavaksi edessä ovat kuntaliitosten vuodet?

Mielestäni päättäjillemme avautuu nyt mainio mahdollisuus miettiä kuntamme vapaa-aikasektorin organisaatiota ja työkenttää. Pohditaan asiaa kaikessa rauhassa uudesta näkökulmasta, ja mietitään myös, mihin eurot riittävät tulevaisuudessa.

Vastavirtaan, väärään suuntaan

Se loppui kuin seinään, kirjoittelu, kun aluevaalit olivat ohitse. Valituksi tulleilla ja rannalle jääneillä oli hirveästi asiaa vaalien alla. Jokainen ehdokas tuntui tietävän, miten aluesotea tulisi hoitaa. Nyt vaalien jälkeen kenelläkään, ei edes valituilla, tunnu olevan mitään mielipidettä sotesta.

Nyt keskitytään riitelemään hallituksen ja puheenjohtajien paikoista. Sote on työnnetty syrjään, se on sivuseikka. Nyt pelataan poliittista peliä. Eihän se yllätys ollut, varmaan kenellekään. Huvittavaa, naurettavaa ja ennen kaikkea typerää toimintaa. Tätä vartenko vaalit käytiin?

Kävimme turhat aluevaalit. Maakuntasote ei ole vastaus tuleviin sotehaasteisiin. Niihin tarvitaan leveämmät hartiat. Järjestelmä on kuitenkin nyt tällainen ja vaalit on käyty. Äänestysprosentti jäi surkeaksi. Etelä-Savossakin vain joka toinen äänesti. Sekin kertoo epäluottamuksesta uuteen systeemiin.

Näillä eväillä mennään nyt eteenpäin, ei ehkä kohti parempaa. Etelä-savolaisittain näyttää huolestuttavalta, kun vaalituloskin heitettiin heti roskakoriin. Näin tapahtui ilmeisesti Etelä-Savossa huonosti menestyneen Kokoomuksen toimesta. Mikkeliläiset kokoomuslaiset pettyivät tulokseen, ja ryhtyivät pelaamaan, saivat muutamia ryhmiä mukaan, viis demokratiasta.

Vaalituloksessahan ei pitäisi olla mitään selittämisen aihetta. Se on hyvinkin selkeä. Ykköspuheenjohtajien paikat kuuluvat selkeästi vaalissa parhaiten menestyneelle ryhmälle ja vaalissa eniten ääniä saaneelle ehdokkaalle. Helppoa ja yksinkertaista, Heikki Laukkanen ja Panu Peitsaro nousevat ykköspaikoille. Yksinkertaista, eikö vain.

Nykyinen vaalijärjestelmä ei ole enää tätä päivää. Uutta ei kuitenkaan saada aikaiseksi, vaikka sitä on jo kohta pohdittu soteuudistuksen vuosien verran. On turha odottaa, että poliittiset ryhmät saisivat uudistusta aikaiseksi. Eihän sellaista tehdä, jos se syö omaa kannatusta. Sellaista se politiikka on.

Hirvensalmeltakin aluevaltuustoon ylsi yksi ehdokas. Hän sai hirvensalmelaisista ehdokkaista vasta neljänneksi eniten ääniä, meni silti läpi. Ei hyvältä näytä.

Pitääkö äänestää, vaikka ei halua?

Olen pohtinut otsikon kysymystä jo kohta kuukauden päivät. Joskus se on herättänyt yölläkin. En ole vielä saanut vastausta. Pitäisikö äänestää, vaikka ei halua? Onko pakko? Olenko idiootti, jos en äänestä?

Toisaalta, mitäpä se haittaa, vaikka joku idioottina pitäisikin. Pääasia kuitenkin on, että olen tyytyväinen omaan ratkaisuuni. Ajatelkoot muut mitä tahansa. Olkoot viisaampia kuin minä.

Olen muistaakseni äänestänyt kaikissa vaaleissa tähän saakka. Ainakin niissä tärkeissä. Ensimmäistä kertaa 1970-luvun alkuvuosina lukion vaaleissa. En muista, miksi vaalit käytiin, ja mitä valtaa valituilla oli. Enkä he päättivät, mitä karkkeja penkkareihin hankittaisiin. En äänestänyt silloin ennakkosuosikki-supliikkimies-suhosta, vaan höröä. Hän taisi olla kommunisti. Ainakin oli tyttö, jos oikein muistan.

Reilun viikon päästä olisi jälleen mahdollisuus käyttää valtaa aluevaaleissa, joita historialliseksi kuvataan. Valtaa, johon en usko. Kuulun siihen enemmistöön, joka ei usko sote-uudistuksen ja aluevaalien tuovan parannusta nykyiseen palvelutasoon.

”Aluevaalit eivät ole demokratian riemujuhla, vaan keskeneräisen hallintouudistuksen farssi. Siksi aluevaaliharjoitus kannattaa jättää yhteen kertaan.” Kirjoittaa Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Emilia Kullas. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Aluevaalit ovat poliittisten puolueiden pelikenttä, jossa pisteitä kerätään ilman kypärää ja mailaa.

Olisi tässä parempaakin tekemistä, kun miettiä äänestäisikö vai jättäisikö äänestämättä, ja tekisin historiaa. Lähtisin vaikkapa ulos kuvaamaan upeaa pakkasaamun auringonnousua. Siinä viileydessä ja Ryökäsveden takaa nousevaa aurinkoa katsellessa ajatuskin selkenisi. Jättäisin lukematta päivän sanomalehden, jonka lukijaosasto on viime viikkoina täyttynyt toinen toistaan ”viisaammista” aluevaaliehdokkaiden kirjoituksista. Antaisin koko vaalihöpötyksen olla. Menisin vaikkapa lumiseen puutarhaan kaivamaan lasteni lapsille poteroita ja käytäviä. Saisivat leikkiä poliisia ja rosvoa.

Harva niistä mielipiteistä lienee kirjoittajan omia ajatuksia. Olen yrittänyt lukea muutamia, kaikki tuntuvat alkavan lähes samoilla sanoilla. Ei iske minuun, nämä kirjoitukset. Kaksi mielipidettä olen lukenut alusta loppuun. Juvan ja Mäntyharjun miesten teksteissä oli asiaa, joka kiinnosti ja sai lukemaan, aivan kokonaan.

Jos äänestän, minun tulee löytää itselleni mieluisin ehdokas. Ehdokkaita on liki 400. Heistä lähes joka kuudes tulee valituksi, vaikka äänestysprosentti alkaisi kolmosella. Se ei olisi demokratian voitto, vaan irvikuva.

Minulla on vielä joitakin päiviä aikaa miettiä omaa ratkaisuani ja etsiä mahdollista ehdokasta, jota voisin äänestää. Vaalikonetta en aio kokeilla. Kokeilin uudenvuoden tietämillä erään iltapäivälehden kyselyä. Testiä. Sen piti kertoa minulle, kuka julkkis olisi minulle parasta uudenvuoden seuraa. Testin perusteella hän olisi ollut huutokauppakeisari Aki Palsanmäki. Totesin, että hyi-helvata tämä sai olla viimeinen kerta, kun miltään kyselyltä tai koneelta neuvoa haen.

Paikallista poliitikkoa lainatakseni, saattaahan se olla niinkin, mutta saattaapa tuo olla näinkin. Voihan se olla, että äänestän. Mutta saattaapa se olla, etten äänestä. Vaikuttaa vahvasti siltä, että kuulun tällä kertaa siihen valtavirtaan.