Keneltäkään ei varmaan ole jäänyt huomaamatta, että eduskuntavaalit ovat ovella. Tältä ei ole voinut välttyä, jos olet vieraillut kaupungin kulmilla maaliskuussa. Melkeinpä jokaisessa kadunkulmassa, ja kauppakeskuksessa olen itse törmännyt innokkaisiin ehdokkaisiin ja heidän tukijoukkoihinsa. He ovat iloisesti selittäneet, miten Suomen asiat laitetaan kuntoon. Kukaan heistä ei ole kuitenkaan kysynyt, miten minä asiat hoitaisin, tai mitä minulle kuuluu. Heti aprillipäivän jälkeisenä sunnuntaina tiedämme, keitä suuret vaalipuheet, annetut lupaukset, kahvit ja makkarat ovat vieneet maamme päättäjiksi Arkadianmäelle.
Olen
äänestänyt tietääkseni kaikissa vaaleissa. Näin tein nytkin. Sanovat sitä
kansalaisvelvollisuuden täyttämiseksi. Äänestin heti ensimmäisenä
ennakkoäänestyspäivänä oman kotikuntani kunnantalolla. Ensimmäisen
ennakkoäänestyspäivän jälkeen Hirvensalmemme oli Etelä-Savossa vilkkaimmin
äänestänyt kunta. Ainakin alku oli lupaava, johtuneeko siitä, että kunnastamme
on ehdokkaana peräti kolme eduskuntaan pyrkivää. Tuskinpa nyt kuitenkaan tästä.
Olen
yrittänyt jonkin verran seurata vaalikeskusteluja. Mutta nukahtanut aina
kesken, sillä nukkumaanmenoaikanani koittaa lähes aina ennen iltakymmentä. Enkä
muutenkaan jaksa kiinnostua politiikasta. Miten sen nyt nätisti sanoisin,
etteivät jotkut paikallispoliitikot jälleen vetäisi hernettä nenäänsä. Minusta
politiikka ja puolueet tarvitsisivat ilmiönä jotakin todella uutta.
Vaalitulos
tietysti kiinnostaa minua, ja siinä erityisesti oman seutukuntani tulos.
Pertunmaa menettää pitkäaikaisen kansanedustajansa, kun Jari Leppä ei enää
asettunut ehdokkaaksi. Hän sai viime vaaleissa liki 7 500 ääntä. Mitä
numeroita näihin lippuihin äänestäjät nyt kirjoittavat? Riitelevä Mäntyharju
säilyttää kansanedustajansa, sillä Antti Häkkänen on alueeltamme varma
läpimenijä. Viime vaaleissakin hän oli yli 20 000 äänellään koko
valtakunnassa kolmannella sijalla.
Suurin
mielenkiintoni kohdistuu, ei suinkaan oman kuntani ehdokkaisiin, vaan siihen,
jääkö Mikkeli edelleen ilman kansanedustajaansa. Jos näin tapahtuu, niin
kaupunki on hoitanut tämänkin asian todella huonosti. Uskon kuitenkin, että
tällä kertaa Mikkelissä onnistutaan, ja joku kolmesta keskustan
kärkiehdokkaasta nousee eduskuntaan. Olisi Kindermunan kokoinen yllätys, jos
jostain muusta ryhmästä joku tulisi valituksi.
Tietysti
oman kuntamme ehdokaskolmikkommekin menestyminen kiinnostaa jonkin verran.
Hotanen, Kuitunen, Mynttinen, mikä on heidän keskinäinen kannatuksensa vaalipiirissä
ja erityisesti Hirvensalmella? Pian aprillipilojen jälkeen olemme viisaampia
tästäkin asiasta.
Menestystä
kaikille ehdokkaille vaalipiirissä! Omat korttinne paljastatte kuitenkin vasta
hallitusneuvotteluissa, jos sinne asti matkanne jatkuu. Eikös se niin mene?
Vaalikevät
ei suinkaan pääty huhtikuun alussa, sillä toukokuussa valitaan Mikkelin
hiippakuntaan uutta piispaa. Vaikka en itseäni miksikään ”kirkonmieheksi”, olen
kaukana siitä, laske, niin toki tämäkin vaali kiinnostaa. Onhan siellä ehdokkaana
kunnassamme kesäasukkaana vaikuttava ja seurakuntamme kirkkoherranakin toiminut
kansliapäällikkö Pekka Huokuna. Vaalin suorittaa papeista ja
maallikkoedustajista koostuva noin 1 100 henkilön joukko. Toivottavasti
tekevät oikean päätöksen.