Tiistaipäivä
oli ollut mukava kunnes ”museonaakka” pelmahti kimppuuni apteekin edessä.
Onneksi minulla oli pyöräilykypärä päässäni ja repussa juuri apteekista
ostamaani närästyslääkettä. Sille tuli käyttöä aiottua aikaisemmin, sillä olin
ostanut sitä vasta maanantaita varten. Ihan vain varmuuden vuoksi istuttiinhan
kunnanhallitusta illansuussa.
”Milloinkas
tulet vitsiä katsomaan?” Minulle huudettiin jo matkan päästä, kun pakkasin reppuani
pyöräntarakkaan. Oikein tuli vanhat hyvät toimittaja-ajat mieleen, kun minua
ryöpytettiin museoajatuksistani kylänraitilla. On mukava saada palautetta
suoraan. Kiitos siitä. Mutta viisi asiaa tuosta ”keskustelusta” jäi painamaan
mieltäni.
Olen
tiennyt, että kotiseutumuseo on rakas ainakin yhdelle hirvensalmelaiselle. En
arvannut, että se olisi niin pyhä, ettei siitä saisi kirjoittaa sanaakaan. Nyt
tiedän tuonkin asian. Silti uhmaan ja aion kirjoittaa siitä jatkossakin. Kun
aihetta ilmenee.
Olen myös
edelleen sitä mieltä, että Tupa-museo ja kotiseutumuseo ovat – kuten Länsi-Savossa
kirjoitin - nykyisellään vitsi. En tiedä millaisia puusilmiä jotkut ovat, kun
eivät näe totuutta. Tai sitä ei haluta jostain syystä myöntää.
Kolmantena
asiana jäin ihmettelemään, miksi vastaperustettu museotoimikunta nähdään
suurena mörkönä. Toimikunnan tehtävänähän on museotoiminnan kehittäminen. Miksi
tässäkin asiassa yhteistyöhön suhtaudutaan niin negatiivisesti? Pienenä
vinkkinä heitän pohdittavaksi, voisiko museotyöryhmää täydentää vielä
paikallisten matkailuoppaiden edustajalla. Vai pahentaisiko se tilannetta?
Neljänneksi
en lainkaan vähättele Hirvensalmi-seuran museotalkoolaisen panosta
kotiseutumuseon hyväksi. Arvostan aina tekijöitä. Paikalleenkaan ei pitäisi
jämähtää. ”Viisitoista vuotta olen ilmaiseksi pitänyt museota avoinna
kesäkeskiviikkoisin. Onko se sinusta vitsi? Kunnalle en ainakaan ryhdy tekemään
talkootyötä. ” Minulle purettiin pahaa oloa apteekin edustalla. Vastaan
kysymykseen rehellisesti: kyllä. Museon pitäisi ainakin kesäisin olla avoinna
joka päivä.
Viidenneksi
tiedän, että museoiden kehittämistä on pohdiskeltu ainakin kymmenen vuoden
ajan. Keskustelu on tyrehtynyt aina samaan pyhään asiaan. Jarru on löytynyt
aina samalta vintiltä. Kylänraitilla käymäni keskustelun perusteella ainakin käsijarru
näyttäisi olevan vieläkin vahvasti päällä. Museoiden kehittämisryhmällä on
edessään kivinen polku, valitettavasti. Kehittämistyö voisi toki olla
Hirvensalmella joskus iloinen ja yhteinen asiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti