Hola, Barcelona

 

Olen usein ihmetellyt internetin ihmeellistä maailmaa. Yhdellä napin painalluksella tämäkin tekstini singahtaa Espanjan aurinkorannikolle blogini lukijoille. Mikäli tilastoihin on uskomista, heitä on viime viikkoina ollut lähes kolmekymmentä siellä Espanjassa. Tekstejäni seurataan Yhdysvalloissa säännöllisesti, ja jopa Venäjällä silloin tällöin. Viimeisin valloitukseni on Alankomaat. Tuo harmiton harmaa läntti Ranskan yläpuolella.

Ranskasta puheenollen olette varmasti jo kuulleetkin, mikä siellä on tällä hetkellä miesten hittijuttu. Pallidödö!

Ihan oikeasti tämä ei ole ruotsalainen tutkimus. Kuulin siitä varmalta taholta. Tämä varma tahoni oli lukenut siitä naistenlehdestä. Kaikkea ne ranskalaiset keksivätkin. Kaverini onkin juuri sopivasti lähdössä lomanviettoon Ranskan Rivieralle Suomen kylmyyttä karkuun. Pitääpä laittaa muutama purkki tilaukseen.

Pallidödö johdatti minut hieman hartaammalle alueelle, mikä sopikin hyvin rippipyhän tunnelmaan. Myönnän etten ole mikään atk-virtuoosi ja niinpä vahingossa painoin näytöllä jotain, mikä lennätti eteeni Hirvensalmen seurakunnan kotisivun. Viime käyntini jälkeen sivun ilme oli uudistunut ja liihottelin sivulla paikasta toiseen kuin makupalaa etsivä toripulu. Ihmetykseni oli edelleen suuri. En kokenut vieläkään herätystä, sillä en löytänyt edelleenkään etsimääni.

Huomasin, ettei internetin ihmeellinen maailma sittenkään ole tarpeeksi iso. Seurakuntamme kirkkoneuvoston ja –valtuuston päätökset eivät vieläkään mahdu seurakunnan kotisivulle. Mieltäni jäi kaivamaan: ovatko nuo päätökset liian suuria vai liian salaisia?

Jäin ihmettelemään asiaa, joten pengoin myös naapuriseurakuntien kotisivuja. Mäntyharjulla, Joutsassa ja Mikkelin tuomikirkkoseurakunnassa päätökset ovat luettavissa seurakuntien sivuilta. Hirvensalmella ja Kangasniemellä niistä ei hiiskuta. Pohdiskelin itsekseni, mahtaako Puulavedellä ja sen muikuilla olla jotain tekemistä asian kanssa. Vai johtuneeko se vain maallisemmista tekijöistä, kirkkoherroista?

Hola, Barcelona! Ja terveisiä Messille.

Turpa rullalla

 

Olen usein miettinyt, miksi ihmisten on niin hirveän vaikea hyväksyä hyviä asioita. Tätä pohdiskelin myös maanantai-iltana kunnanvaltuuston kokouksen jälkeen. Upea kuntamme on täynnä positiivista virettä, mutta valtuuston yllä leijui jälleen kerran negatiivinen ilmapiiri.

Kun todellisista asioista ei löytynyt reviteltävää, niin keksittiin tikusta asiaa. Esimerkiksi 25 euron vuosimaksusta, jonka kunnan uudistuville kotisivuille yrityksensä tiedot laittava yrittäjä joutuu maksamaan. Tuo 25 euroa tuntui olevan maailmanloppu, ja kunta hirveä riistäjä.

Virkamiehet saivat jälleen kuulla, kuinka he eivät osaa hoitaa asioita. Suonsalmen koulun myyntikin tuntui olevan jonkun mielestä päin seiniä. Sitten olivat nämä muutamat aloitteentekijät, joiden mielestä juuri heidän aloitteensa olisivat kaivanneet hellempää huomiota ja rintaruokintaa. Kokouksessa eräs ilmeisen lyhytmuistinen valtuutettu rohkeni väittää, ettei aloitteita oltu käsitelty kunnanhallituksessa. Itse ainakin muistan selvästi, kuinka 27.4. kokoustanut hallitus käsitteli jokaisen aloitteen ja jopa äänesti yhden toimenpiteet uusiksi. Hän, oman nimensäkin nähtävästi kohta unohtava valtuutettu muuten oli paikalla tuossa hallituksen kokouksessa, jossa hänenkin aloitteensa käsiteltiin.

Tyhjänpäiväistä jurputusta niskaansa saavat virkamiehet ovat onnistuneet hoitamaan kunnan asioita mallikkaasti. He ansaitsevat siitä isot kiitokset.

Kunnan talous on vahva. Hallituksen puheenjohtajan Esko Kekkosen mielestä siitä kannattaisi olla jopa hieman ylpeä. Valtuuston toinen varapuheenjohtaja Heikki Liukkonen on useasti toivonut, että ainainen urputus loppuisi ja luottamushenkilöt näkisivät, kuinka hyvin kuntamme asiat ovat. Moni muukin luottamushenkilö on nostanut positiivisia asioita esille ja kaivannut iloisempaa ilmapiiriä.

Kahden viime vuoden aikana kuntaamme on esimerkiksi rakennettu uusi urheilukenttä ja huoltorakennus. Kentän viereen valmistui juuri frisbee-rata. Kenttä ja rata ovat olleet alkukevään aikana ahkerassa käytössä. Siellä ovat liikkuneet paikalliset ja kesäasukkaat. Esimerkiksi eilen ja tänään nurmella harjoittelivat lahtelaiset pojat pesäpalloa meidän omien yu-nuorten harjoitellessa radalla. ”Tällaista kenttää ja huoltorakennusta ei ole monessakaan pitäjässä”, ihasteli huoltorakennuksen ilmastointia kohdalleen säädellyt maaninkalainen asentaja. Olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä.

Kuntamme uusin liikuntakeidas ei kuitenkaan kelpaa kaikille paikallisille. Erään varavaltuutetun mielestä urheilukenttä ei tuota mitään ja maksaa paljon. Hän ei taida ymmärtää liikunnan merkitystä. Liikunta edistää terveyttä ja lisää sosiaalista kanssakäymistä. Ne puolestaan vähentävät terveydenhuollon kustannuksia. Kenttää ja sen oheistoimintoja ei pidä katsella pelkästään talouden näkökulmasta ja mustien lasien takaa.

Ei avautunut

 

Valmistautuessani maanantaiseen kunnanvaltuuston kokoukseen olen joutunut etsimään kotoani kaikki aukaisemiseen tarvittavat välineet. Olen tähän asti ymmärtänyt – ainakin omasta mielestäni – lukemani tekstit, mutta nyt edessäni on paperi, jonka avaamiseen on tarvittu kaikenlaisia vempaimia. Juuri äsken hain varastosta sorkkaraudan. Silti tarkastuslautakunnan arviointikertomus ei avautunut edes sillä kaikilta osin. Otan muutaman esimerkin.

”Verotettuja euroja menee tuottamattomaan kohtuuttoman paljon.” ”Kissakosken tehtaan kiinteistökulujen kohtuullistaminen.” ”Konserniyhtiöiden hallinnon järjestäminen.” ”Sote-laskutuksen tarkastusmahdollisuuden tutkiminen.” Siinä muutama tarkastuslautakunnan ajatus.

Ja sitten huippuna toteamus, josta en sitten millään saanut kiinni.

”Pienet kustannukset eivät ole rasite, kun niillä saavutetaan päätökselle hyväksyntä.” Mitä ihmettä tällä tarkoitetaan?

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus on kuin suomalainen jalkapallo. Molemmat ovat lasketelleet viime vuosina alamäkeä hurjalla vauhdilla. Kummankin kuviot ovat pahasti sekaisin. Kummankaan johto ei ymmärrä asioista nähtävästi tuon taivaallista. Huuhkajat hävisivät jopa Virolle. Tarkastuslautakunta ei ole sisäistänyt rooliaan. Paatelainen ja Kivisaari pitäisi pistää vaihtoon.

Tarkastuslautakunnan kertomukset eivät ole olleet mitään järjen jättiläisten tuotoksia. Tämä viimeisin alittaa kuitenkin kaikki edelliset. Nyt rima on jo niin alhaalla, että mestarilimboilijallakin olisi vaikeuksia sen alittamiseen.

Se kirje

 

Valtuuston jäsenille ja ensimmäisille varavaltuutetuille järjestettiin tiistai-iltana 9.6. infotilaisuus työpaikkakiusaamisesta. Valtuuston puheenjohtajiston koolle kutsuma tilaisuus oli ajankohtainen ja tarpeellinen. Paikalla oli noin puolet kutsutuista. Tuosta joukosta kolmannes oli heitä, jotka eivät minun mielestäni ole sisäistäneet luottamushenkilön tehtäviä ja roolia. Tämäkin tilaisuus vain vahvisti aikaisempaa, jo toimittajaurallani syntynyttä näkemystäni heistä.

Tiistai 9.6. oli muuten Disney-veijarin ja ilopillerin Aku Ankan syntymäpäivä. Mutta tilaisuudesta oli ilo ja hyväolo kaukana. Tilaisuuden vilpitön tarkoitus oli katsoa tulevaisuuteen, ja kuten hallituksen puheenjohtaja Esko Kekkonenkin totesi, välttää tulevat karikot. Mutta toisin kävi. Tilaisuus meni vanhojen kaiveluksi. Kovinta ääntä pitivät katkeroituneet valtuutetut, jotka eivät halua nähdä totuutta. He eivät halua uskoa sitä, että juuri he luottamushenkilöistä ovat näitä rakentavan ilmapiirin tuhoajia.

Tuo valtuutettujen viisikko marssi kunnantalolle lapiot kainalossa ja kaiveli jälleen kerran esiin kunnanjohtaja Seppo Ruhasen kunnanhallitukselle osoittaman kirjeen. Tuossa kirjeessä kunnanjohtaja toi esille huolestumisensa kunnan työilmapiiristä. Jo puolitoista vuotta sitten lähetetty kirje oli asiallinen, ja kiusallista asiaa tuskin olisi voitu hienotunteisemmin tuoda esille. Kirjeessä ei osoitella eikä syytellä ketään, vaikka viisikko väärin haluaa ymmärtääkin. Sanotaan, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Vanha viisaus pätee tässäkin asiassa. Kirje sattui heihin, joihin sen pitikin osua. Ja se kyllä kuultiin tässäkin tilaisuudessa.

Tämä pieni, eripuraa kylvävä ryhmä rypee menneisyydessä ja näpertelee pienissä asioissa. Kun näin tehdään, ei nähdä nykyhetkeä, tulevaisuudesta puhumattakaan. Viisikko terrorisoi ympäristöään ja saa virkakoneiston ja muiden asiallisesti käyttäytyvien luottamushenkilöiden elämän mullin mallin. Siitä on tullut heille elämäntehtävä ja se tuottaa nähtävästi sairaalloista mielihyvää heille. He myös pitävät huolen siitä, että viranhaltijoiden ja muiden luottamushenkilöiden helvetti jatkuu. Sillä toistuvista yrityksistä huolimatta tilannetta ei ole saatu korjattua.

Vaikka tilaisuus menikin väärille raiteille, valtuuston puheenjohtajien, Seija Väisäsen, Juhani Mannisen ja Heikki Liukkosen, ei kannata antaa periksi. Näitte jälleen kerran, että tälle häirikköviisikolle ei kelpaa muiden tekemiset. Älkää silti luovuttako.

Mikkelissä tulehtuneesta ilmapiiristä ja esiin tulleista työpaikkakiusaamisista tehtiin juuri kolmas selvitys. Lakitoimisto tutki oliko syyllistytty rikokseen. Selvitykselle tuli varmasti hyvä hinta. Toivon, ettemme Hirvensalmella ole Mikkelin tiellä.

Peto on irti

 

Hirvensalmi saa jälleen loistavaa julkisuutta ja ilmaiseksi. Nelonen kuvaa suosittua Vain elämää –ohjelmaa parhaillaan Satulinnassa. Jopa miljoonakatselijaa ruutujen ääreen syksyllä kokoava ohjelma on erinomaista mainosta ja ollut parasta pr-toimintaa viime vuosina hyvälle kunnallemme.

Nelonen kuvaa Hirvensalmella ”Hyvän mielen” –ohjelmaa. Länsi-Savo teki ohjelman kuvausten alkamisesta 2.6. jutun. Lehti löysi, ilmeisesti sattumalta, etusivulleen kaksi pahanilman lintua, kalastaja Kalevi Puukon ja ”karaokeartisti” Jouni Lepistön, kommentoimaan ohjelman kuvauksia. Baarin terassilta bongattujen herrojen mielestä parasta mainosta kunnallemme on kirkasvetinen Puula ja sen muikut. Miesten mielestä ohjelmanteko saisi jo riittää.

Mistä näitä katkeroituneita kalastajia oikein tuleekaan? Puukko toimi yhden kauden valtuutettuna ja kunnanhallituksen puheenjohtajana. Hänen kautensa olisi myrskyisä ja jäi täysin vaille tuloksia. Joten miehen katkeruuden ymmärtää. Tervaleppäjuhlilla muikkuja paistelevaa Lepistöä en tunne, mutta hänestä on hyvää vauhtia nähtävästi kasvamassa katkeroitunut hirvensalmelainen. Seura tekee ilmeisesti kaltaisekseen.

Puulan ja muikkujen markkina-arvosta ja brändäämisestä olen lehden kuvassa baarin kaiteella notkuvien herrojen kanssa eri mieltä. Puula on sen verran pieni lätäkkö, ettei sitä saa isoksi ilmiöksi. Megatähteä kun ei näytä edes syntyvän Saimaasta.

Mietin myös pääni puhki, miten muka naapurikunnat ovat hyödyntäneet ja brändänneet Puulaa Hirvensalmea paremmin? Mieleeni ei tule kuin jokunen Puula-seminaari, ja tietenkin se Kangasniemen ensi kesäksi ideoima Puulan ympäripyöräily. Mutta miksi sekin ajetaan keskellä yötä?

Puulan muikkujen brändäämistä on muuten harrastettu jo 1980-luvulta. Tuloksiakin on tullut, vaikkakin laihanlaisia: viime kesänä toki Puulalla saatiin aikaiseksi melkein muikkusota troolareiden ja uistelijoiden välillä. Siinäpä ne saavutukset.

Ministeri Iiro Viinanenkin kirjoittelee muutaman kerran vuodessa Länsi-Savossa ajatuksia puhtaan Puulan puolesta. Mutta pelkästään meuhkaamalla ja yleisönosastokirjoituksilla vesistön tila ei parane. Jos kerran herroilla on todella huoli kirkasvetisen maakuntajärven likaantumisesta, niin läpänheittämisen sijasta tarvitaan todellisia tekoja.