Peto on irti

 

Hirvensalmi saa jälleen loistavaa julkisuutta ja ilmaiseksi. Nelonen kuvaa suosittua Vain elämää –ohjelmaa parhaillaan Satulinnassa. Jopa miljoonakatselijaa ruutujen ääreen syksyllä kokoava ohjelma on erinomaista mainosta ja ollut parasta pr-toimintaa viime vuosina hyvälle kunnallemme.

Nelonen kuvaa Hirvensalmella ”Hyvän mielen” –ohjelmaa. Länsi-Savo teki ohjelman kuvausten alkamisesta 2.6. jutun. Lehti löysi, ilmeisesti sattumalta, etusivulleen kaksi pahanilman lintua, kalastaja Kalevi Puukon ja ”karaokeartisti” Jouni Lepistön, kommentoimaan ohjelman kuvauksia. Baarin terassilta bongattujen herrojen mielestä parasta mainosta kunnallemme on kirkasvetinen Puula ja sen muikut. Miesten mielestä ohjelmanteko saisi jo riittää.

Mistä näitä katkeroituneita kalastajia oikein tuleekaan? Puukko toimi yhden kauden valtuutettuna ja kunnanhallituksen puheenjohtajana. Hänen kautensa olisi myrskyisä ja jäi täysin vaille tuloksia. Joten miehen katkeruuden ymmärtää. Tervaleppäjuhlilla muikkuja paistelevaa Lepistöä en tunne, mutta hänestä on hyvää vauhtia nähtävästi kasvamassa katkeroitunut hirvensalmelainen. Seura tekee ilmeisesti kaltaisekseen.

Puulan ja muikkujen markkina-arvosta ja brändäämisestä olen lehden kuvassa baarin kaiteella notkuvien herrojen kanssa eri mieltä. Puula on sen verran pieni lätäkkö, ettei sitä saa isoksi ilmiöksi. Megatähteä kun ei näytä edes syntyvän Saimaasta.

Mietin myös pääni puhki, miten muka naapurikunnat ovat hyödyntäneet ja brändänneet Puulaa Hirvensalmea paremmin? Mieleeni ei tule kuin jokunen Puula-seminaari, ja tietenkin se Kangasniemen ensi kesäksi ideoima Puulan ympäripyöräily. Mutta miksi sekin ajetaan keskellä yötä?

Puulan muikkujen brändäämistä on muuten harrastettu jo 1980-luvulta. Tuloksiakin on tullut, vaikkakin laihanlaisia: viime kesänä toki Puulalla saatiin aikaiseksi melkein muikkusota troolareiden ja uistelijoiden välillä. Siinäpä ne saavutukset.

Ministeri Iiro Viinanenkin kirjoittelee muutaman kerran vuodessa Länsi-Savossa ajatuksia puhtaan Puulan puolesta. Mutta pelkästään meuhkaamalla ja yleisönosastokirjoituksilla vesistön tila ei parane. Jos kerran herroilla on todella huoli kirkasvetisen maakuntajärven likaantumisesta, niin läpänheittämisen sijasta tarvitaan todellisia tekoja.