Kohtaamisia metsässä

 

Olen joskus miettinyt olenko suvaitsevainen vai en. En sitä, hyväksynkö toisten mielestä erilaisuuden vai en. Vaan ihan omasta mielestäni. Koska sillä ei ole minulle merkitystä, mitä toiset ajattelevat suvaitsevaisuudestani. Jos ensimmäinen kappale tuntui liian monimutkaiselta niin avaanpa asiaa hieman.

Lehdissä on paljon kirjoiteltu, kuinka thai-poimijat vievät marjat metsistä. Eräs (Raimo Ilaskivi) aikoinaan korkeassa virassakin ollut Anttolan pitkäaikainen kesäasukas kirjoitteli heistä Länsi-Savon palstalla. Kirjoittajan mielestä thai-poimijat eivät kuulu etelä-savolaisiin metsiin. Itse ole kahdesti kohdannut näitä kaukaa tulleita marjastajia omilla marjareissuillani. Ja voin kertoa, että molemmilla kerroilla minä olin ehtinyt viedä marjat metsästä. Heille jäi näiltä marjapaikoilta vain sammalta säkkeihin pantavaksi, jos he sellaista sattuivat harrastamaan.

Ensimmäisellä kerralla hänestä oli jopa hieman hyötyä minulle. Olin nimittäin pikkuisen eksynyt minulle tutussa metsässä. Eksyminen metsässä oli muuten minulle uusi juttu. Tien päällä ja kaupungeissa sitäkin tutumpi ilmiö. Täydet ämpärit kainalossa rämmin väsyneenä polkua etsien. Tiesin, että se oli aivan lähellä, mutta mihin hittoon se oli kadonnut. Aurinko paistoi täydeltä terältä, kun törmäsin häneen pienellä kukkulalla, jonka päälle hän oli levittänyt ison pressun. Sen vieressä oli muutamia haravia, isoja saaveja ja muita tarvekaluja. Olikohan kaveri tullut heinätöihin keskelle metsää, ajattelin. Tervehdysten jälkeen yritin kysellä häneltä kaikilla osaamillani kielillä, missä se hiton polku oli, jota myöten hänkin oli metsään hiippaillut.

Olin hiestä märkä ja väsynyt pinnani alkoi jo palaa, kun yhteistä kieltä ei löytynyt. Hän vain hymyili ja osoitti täysiä puolukkaämpäreitäni. Juuri kun oli kokonaan kärähtämäisilläni, hän tajusi, mitä kyselin ja osoitti kädellään pohjoiseen. Vihdoinkin. Etsimäni polku löytyi hänen osoittamastaan paikasta, muutaman kymmenen metrin päästä. Kiitokseksi heilautin kättäni ja jatkoin matkaani kilometrin päässä olevalle autolleni.

Parin viikon päästä kohtasin jälleen heitä. Tältäkin marjapaikalta olin ehtinyt kantaa kymmeniä ämpäreitä puolukkaa ennen heitä, joten metsä oli tyhjä. Polun varrella oli isoja säkkejä täynnä jotain. Vastaan tuli kolme likomärkää, mutta iloista ulkomaalaista poimijaa. Hymyillen he osoittivat jälleen täysiä puolukkaämpäreitäni ja jatkoivat matkaansa metsän siimeksessä oleville säkeilleen. En jäänyt heidän kanssaan enempiä turisemaan ja arvailemaan, löytyisikö yhteinen kieli tällä kertaa helpommin. Ehkä siitä yksinkertaisesta syystä, etten tällä kertaa ollut eksyksissä.

Sovimme metsään, minä ja he. Mutta yhden neuvon heille annan. Opetelkaa sen verran suomea, että osaatte seuraavan kerran opastaa minut pois sieltä metsästä ja minun omalla kielelläni. Jos jostain ihmeen syystä sattuisin sinne toisen kerran eksymään. Siihen suomenkielen opiskeluunne riittää kolme sanaa: Missä polku? Tuolla!

Minusta on yhdentekevää vilistääkö metsissämme thai-poimijoita. Minulle on samantekevää, mitä joku kansanedustaja (Olli Immonen) kirjoittelee Facebookissa monikulttuurisuudesta. Tuntuu, että meistä suomalaisista on vain tullut liian herkkänahkaisia?

Hirvensalmi kärkikymmenikössä

 

Kauppalehti julkaisi maanantaina 20.7. mielenkiintoisen jutun. Lehti oli vertaillut maamme kuntien talouslukuja, kuntien saamia valtionosuuksia, kuntien kassojen riittävyyttä ja muita talouden tunnuslukuja. Juttu oli miellyttävää luettavaa: Hirvensalmi pärjäsi tässäkin vertailussa erinomaisesti.

Lehti on laittanut kunnat järjestykseen mm. kunnan kassan riittävyyden mukaan. Kauppalehden jutussa todetaan, että Suomen kuntakentästä löytyy sekä täysin kuivia kassoja että oikeita kassakeisareita.

Kauppalehden mukaan Hirvensalmi kuuluu kassakeisareihin. Hirvensalmi sijoittuu tässä listauksessa kärkikymmenikköön ollen juuri tuo kymmenenneksi paras kunta. Kunnan kassassa riittää tuohta 127 päiväksi. Rahaa on 2577 euroa per asukas. Kunnan omavaraisuusaste on myös huikeat 80 prosenttia. Hirvensalmen edelle yhdeksänneksi sijoittuu Espoo, jonka tunnusluvut ovat Hirvensalmen tasoa. Espoon kassa riittää 130 päiväksi, kassassa on rahaa 2604 euroa per asukas ja omavaraisuusaste on 81 prosenttia. Pieni Hirvensalmi on Etelä-Savon, iso Espoo pääkaupunkiseudun, eliittiä. Hyvä Hirvensalmi!

Kauppalehden selvityksen perusteella Suomessa on kymmenen kuntaa, joissa kassan riittävyys on pyöreät nolla päivää. Tähän huonoimpaan kymmenikköön sijoittuu Etelä-Savosta Savonlinna (6.). Oopperakaupungin kassa ammottaa tyhjyyttään. Siellä on rahaa 5 euroa per asukas. Omavaraisuusastekin on vain 51 prosenttia. Linnankaupungin kannattaisi noilla luvuilla suhtautua suopeammin etelä-savolaiseen kuntien yhteistyöhön.

Kauppalehden mukaan moni varakas kunta imee valtionapuja. Lehden mukaan näitä verenimijäkuntia, joissa toimintakuluista yli puolet katetaan valtionosuuksilla, on 38. Hirvensalmi ei ole tässä joukossa. Kuntamme valtionosuudet ovat alle puolet toimintamenoista. Kuntamme verotulot ovat valtionosuuksia suuremmat.

Hirvensalmen kunnalla on lainaa asukasta kohden 358 euroa, kun kuntien mediaani on 2338 euroa per asukas. Kuntamme tuloveroprosentti on 19,50, kun koko maan mediaani on 20,5. Tuloveroprosenttimme on koko Itä-Suomen alhaisin.

Hirvensalmen talous on vahva. Ja näin pitääkin olla. Suurin kiitos hyvästä taloudenhoidosta kuuluu kunnan osaavalle virkakunnalle ja työntekijöille. Kiitos heille!

Hyvä talous on luonut vahvan pohjan myös kuntamme kehittämiselle ja itsenäiselle tulevaisuudelle. Syväsmäen ja Urmaslahden alueet tuovat lähivuosina uusia asukkaita ja rakentamista. Race-viikonloppuna tapasin peräti neljä eri henkilöä, jotka vakavasti harkitsivat muuttamista Hirvensalmelle. Kaikilla heillä oli toiveissa löytää mukava rantapaikka tai vähintään tontti tai talo vesistön välittömästä läheisyydestä. Toivon, että he löytävät etsimänsä.

Asiaa ja asian vierestä

 

Hirvensalmelaisen viime torstain numerossa oli peräti puolen sivun verran lukijoiden mielipiteitä. Osa kirjoitti asiaa, osa asian vierestä.

Vesa Sepponen kirjoitti asiaa, johon on helppo yhtyä. Hän oli huolissaan keväällä avatun M-marketin tulevaisuudesta. ”Kyläläiset ovat parkuneet, että olisi hyvä saada toinen kauppa. Nyt keväällä avautui M-market. Yllätys, yllätys, ihmiset eivät käy siellä?” Sepponen kirjoittaa.

Hintataso ei ole varmaankaan se syy, miksi nämä parkujat eivät asioi kyseisessä kaupassa. Mielestäni M-marketin hinnat ovat kohdallaan. Tässä muutama tuore esimerkki paikalliskaupastamme: Oltermanni-juusto 250 g euron paketti, Kulta Katriina –kahvi kolme pakettia kympillä, HK Kabanossi grillimakkarat alle kaksi euroa paketti. 400 gramman Flora margariinirasian sai jokunen aika sitten eurolla paketin. Kaupungistakaan et saa näitä tuotteita yhtään halvemmalla.

Jo aikoja sitten huomasin, että juuri ne, jotka kovaäänisimmin ovat vaatimassa palveluja tai toimintaa, ovat niitä, jotka viimeksi niitä tulevat käyttämään. Valitettavasti näin on. Olen myös todennut, että nämä kovaäänisimmät parkujat eivät itse saa mitään aikaan. Arvostella he kyllä osaavat, mutta siihen heidän taitonsa ja kykynsä sitten valitettavasti loppuvatkin.

Yksi näistä parkujista (Risto Pesonen) heitti saman lehden kirjoituksessaan haasteen allekirjoittaneelle. Minun tulisi ratkaista kirkonkylän parkkipaikkaongelma. Siis mikä ihmeen ongelma?

Pesosen mielestä on järjetöntä, että entiselle Karhulan tontille rakennetaan rivitaloja. Miten joku voikin nähdäkin asian noin negatiivisesti. Itse toivon hartaasti, että kyseinen rivitalokohde vihdoin toteutuisi, ja kyseinen tyhjä aukio heräisi eloon.

Pysäkki-Pesosen mielestä kyseinen alue tulisi säilyttää parkkipaikkana. Hän myös vihjailee kirjoituksessaan ilkeästi virkamiesten ja osuuspankin suuntaan. Lopuksi Pesonen, jonka mielestä jopa 5-tien linja-autopysäkit ovat väärissä kohdin (tästähän hän kirjoitti Länsi-Savossakin), kysyy: ”Mihin aioitte markkinoida autojen parkkeerausta keskustassa?”

Pesosen on turha pelätä, että ryhtyisimme täyttämään Liekunetta. Emme suinkaan, sillä järvellä ajetaan myös tulevina kesinä kilpaa. Ensi kesänä ehkä jopa MM-tittelistä. Se olisi upea juttu. Race-viikonlopusta tuli muuten paljon positiivista palautetta minunkin korviini. Pesoselle voin kertoa: Ei kirkonkylässä ole minkäänlaista parkkipaikkaongelmaa, vaikka Karhulan rivitalo rakennetaan.

Kolmas Lukija-kirjoitus koski kotiseutumuseota. Koska en ole humanisti en ymmärtänyt Arvo Marttisen museoajatuksia. Siis pitäisikö kotiseutumuseota pitää avoinna vai ei? Pitäisikö siellä käydä enemmän ihmisiä vai ei? Marttinen kirjoittaa: ”Museo on tutkimuskeskus, siksi sinne ei toivota suuria ihmisjoukkoja.” ”Turisteja kyllä tulee, kun on mitä näyttää.” Nyt meni kyllä yli hilseen ja tupeekin pöllähti.

Hah hah haa…

 

Facebookiin on perustettu ryhmä nimeltään ”Hirvensalmi poliittinen keskusteluryhmä”. Siellä on viime päivinä käyty mm. näin rakentavaa keskustelua:

Risto Pesonen 10. heinäkuuta kello 8:43 Meillä kun on tuo
entinen journalisti : Pepe Hirtsusta. Googlettakaapa. Siinä sitä on
jotenkin kieroutunut sanaseppo. Miten tuon mielialan mies onpystynyt
mitään toimittamaan. Aikanaan 20v sitten jo ajatteli Hirvensalmen
Sanomiin tutustuessani; Taitaisin toimitta vaikka vasemmalla kädellä.
Hah hah haaa.

Risto Pesonen 10. heinäkuuta kello 19:17 Googlettakaapa
Pepe Hirtsusta. Siinäpä on meille hirvensalmelaisille"totuuden
torvea"... Hah hah haa..

Itse en kuulu ryhmään. Enkä ole edes ajatellut liittyväni siihen. Tiedän paljon parempiakin vaikuttamisen ja kuntamme rakentamisen tapoja.

Onnistunut superviikonloppu

 

Alkuviikolla pukkasi jo pientä stressinpoikasta, kun ajattelin edessä olevaa viikonvaihdetta. Kesäinen Hirvensalmi juhli jo 43. kerran Tervaleppäjuhlia. Edessä olevat päivät tiesivät myös urheiluseuramme HiU:n toimijoille työntäyteisiä päiviä. Nyt perjantai-iltana voimme jo kaikki huokaista, vaikka viimeinen rutistus, Kellokallion perinteiset tanssit ovat vielä lauantai-iltana edessämme.

Viime kesinä olen seurannut Tervaleppäjuhlia seuramme markkinapöydän takaa. Järjestimme jälleen onnistuneet arpajaiset, ja seuramme innokkaat arpamyyjät, Vilma ja Jina pitivät minutkin hätähousun paikoillani viimeisen arvan myyntiin asti. Seuramme kassa karttui mukavasti sadoilla eurolla. Illansuussa kävimme urheilijatyttöjen kanssa vielä siistimässä torialueen. Kiitos tytöille.

Torilla oli mukava tavata ihmisiä. Ja huomasin, että jopa minäkin osaan jutella heidän kanssaan. Ilmapiiri oli leppoisa, ja usein puheet kääntyivät urheiluun. Kuntamme uusi urheilukenttä ja sen frisbeerata ovat saaneet paljon positiivisia kommentteja. Kuntamme ja urheiluseuramme saivat aivan vilpitöntä kiitosta osakseen.

Mutta oli niintäkin, joita uusi kenttä raivostuttaa. Eräs entinen herrasmiespoliitikko kävi arpakojullamme kyselemässä, mahtaako uudella kentällä olla käyttöä. Sävy oli hieman sen suuntainen, että menivätköhän kunnan eurot hukkaan?

Hänelle minun täytyi valitettavasti kertoa, että kyllä on. Käyttöä nimittäin. Kentän ovat löytäneet paikalliset ja kesäasukkaat. Kentän käyttöaste on noussut satoja prosentteja. Ja tästä olen aivan varma. Tulkaa katsomaan, Matit ja Pirkot, niin näette itse. Ei tarvitse arvailla. Kentälle on vapaa pääsy klo 9-21. Portit ovat avoinna, tervetuloa.

Heitänpä vain pari esimerkkiä tältä kesältä. Seuramme on järjestänyt kentällä jo kolmet Silja Line –kisat. Niiden osallistujamäärä on kasvanut viime vuoteen verrattuna kymmenillä nuorilla. Pöyryn Pantterit ovat saaneet uutta puhtia jalkapallon harrastamiseen uuden kentän myötä. Kentällä temmeltää viikoittain kymmeniä messejä ja ronaldoja. Seuramme lasten urheilukoululaisten määrä on nelinkertaistunut viime kesään verrattuna. Olen aidosti onnellinen näistä saavutuksistamme, joita olemme yhdessä aikaan saaneet.

Mukavaa kuultavaa oli myös juhlien avaajan, kansanedustaja Veera Ruohon, kommentit omasta syntymäpitäjästään. Hän muuten totesi, että maassamme ei ole montaa kuntaa, joiden talous on yhtä hyvin hoidettu. Kansanedustajan kiitoksista tuli ainakin minulle hyvä mieli.