ELY ei välitä lasten turvallisuudesta

 

Hirvensalmen kunnan tekninen lautakunta esitti jo vuosi sitten syksyllä lokakuussa Pohjois-Savon ELY-keskukselle nopeusrajoituksen alentamista ja linja-autopysäkkiparin rakentamista vilkasliikenteiselle Otavantielle, kunnan uusimman Möhkösen asuntoalueen edustalle. Huolenamme on ollut koululaiskuljetusten ja muun liikenteen turvallinen toteuttaminen kyseisellä noin kilometrin mittaisella tieosuudella. Erityisenä huolenaiheenamme meillä Hirvensalmella on kouluikäisten lasten liikenneturvallisuus. Mielestämme pienet koulukkaat joutuvat nyt päivittäin käyttämään turvatonta tietä.

ELY-keskus vastasi suureen huoleemme toteamalla, ettei sillä ole mahdollisuutta pysäkkiparien rakentamiseen. Se ei myöskään näe tarvetta nopeusrajoituksen alentamiselle. Suunnittelupäällikkö Patrick Hublinin allekirjoittama ELYn vastaus saapui kahdeksan kuukauden kuluttua aloitteemme jättämisestä, siis vasta toukokuussa. Siinä pahoitellaan vastauksen viipymisestä ja kiitetään kuntamme aloitteesta. Tämä ei meitä hirvensalmelaisia lämmitä, varsinkaan kun ELY ei millään tavalla perustele näkemystään. Hirvensalmella on totuttu siihen, että kielteiset ja myönteiset päätökset perustellaan. Tämä ei näytä kuuluvan ELYn päälliköiden tapoihin.

Kauhistuneena luimme ELYn vastauskirjettä kuntamme sivistyslautakunnan kokouksessa. Kirjeessä kehotetaan neuvottelemaan liikennöitsijöiden kanssa mahdollisuudesta pysähtyä yksityisteiden liittymien kohdalla. Mielestämme ELYn neuvo pikemmin vain lisää kyseisen seututieosuuden liikenneturvattomuutta. Linja-auton pysähtymistä yksityisteiden liittymien kohdalla ei voida toteuttaa muuta liikennettä vaarantamatta, sillä bussit tukkisivat toisen kaistan kokonaan. Otavantie on kuntamme vilkkaimmin liikennöity tie ja tieosuudella on satasen nopeusrajoitus. ELYn esittämät toimenpiteet kasvattaisivat merkittävästi onnettomuusriskiä. Ja mitä virkaa jäisi rakennetuille pysäkeille, jos bussit voisivat pysähdellä yksityisteiden liittymien kohdalla? ELYn linjauksen mukaan nehän voitaisiin purkaa.

Kuntamme sivistyslautakunnan mielestä tien turvallinen käyttö Möhkösen alueen edustalla edellyttää ensisijaisesti pysäkkiparien rakentamista ja nopeusrajoituksen siirtämistä, kuten olemme jo reilu vuosi sitten esittäneet. Tieosuuden käyttö koululaiskuljetuksiin tulee lähivuosina vain kasvamaan uudelle asuntoalueelle muuttaneiden perheiden koulukkaiden myötä. Tätäkin taustaa vasten sivistyslautakuntamme uudistamalla aloitteella on vahvat perusteet.

Aivan eri asia on sitten, millaisen kannan Kuopiossa olevat ELYn johtajat turvallisuutta lisäävään aloitteeseemme nyt ottavat. Toivottavasti päätöksenne siitä, joutuvatko lapsemme edelleen kulkemaan turvatonta tietä, ei veny yhtä kauan kuin viimeksi. Toivon tietysti myös meidän kaikkien puolesta, että kaivaisitte lapiot esiin, siirtäisitte pari nopeusrajoitustolppaa ja rakentaisitte pari pysäkkiä. Rahasta tämä ei ainakaan ole kiinni, vaan enemmänkin hyvästä tahdosta nähdä asiat turvallisemmasta kulmasta.

Jos kuitenkin pyyhitte aloitteellamme jotain muuta, vaikka sitä kuuluisaa Puijon tornia, toivon, että saamme lukea tällä kertaa myös oikeat perustelunne päätökseenne.

Kaveriin ei voi luottaa

 

Seurasin kolmen vuosikymmenen ajan paikallista kunnallispolitiikkaa toimittajan työssäni. Tuo kausi paikallislehden toimituksessa oli minulle hyvin antoisaa ja vauhdikasta aikaa. Suorastaan nautin siitä, ainakin suurimmaksi osaksi. Päätoimittajalle meno oli kuitenkin ilmeisesti liian vauhdikasta ja henkisesti raskasta, koska hän päätti lopettaa lehtensä.

Toimittajavuosinani minulle välittyi kuva, että Hirvensalmen kunnallispolitiikassa meno oli aika villiä.  Välillä mielipiteisiini suivaantuneet valtuutetut ilmoittivat vievänsä jopa minutkin käräjille ajatuksistani. Yksi näistä käräjillä uhanneista muuten istuu edelleen päättämässä kuntamme asioista. Olin hyvin pettynyt siihen, ettei näihin kavereihin voinut silloinkaan luottaa; käräjäovi ei nimittäin koskaan auennut minulle.

Nyt olen päässyt sukeltamaan tähän politiikan ihmeelliseen maailmaan kolmen vuoden ajan valtuutettuna. Jo toimittajan työssäni saama käsitys siitä, että poliitikkoihin ja heidän sanomisiin ei voi suhtautua vakavasti, on vain vahvistunut näinä vuosina. Kostamisen ja menneisyyden henki elää edelleen voimakkaana hirvensalmelaisessa kunnallispolitiikassa. Tämä tuli ilmi suorastaan upealla tavalla maanantaisessa valtuuston kokouksessa. Ja erityisesti kun äänestimme viimeisen valtuustovuoden puheenjohtajistoa. Kun kaveriin ja tehtyihin sopimuksiin ei kerran voi luottaa, niin yhteisten asioiden hoitamisesta tulee hankalaa. Salissa oli joku, joka halusi, ettei hyvä yhteistyömme enää jatku.

Joululahjaksi kokouksessa saimme kunnalliskalenterin ja valopäisen kynän, jolle varmasti löytyy monenmoisia käyttötarkoituksia. Saimme myös näitä suuremman joululahjan. Kolmen vuoden ajan ristiriitaisia tunteita herättänyt ja mielestäni yhteistyökyvyttömyyttä osoittanut valtuutettu Risto Pesonen ilmoitti kirjallisesti luopuvansa valtuuston ja hallituksen työskentelystä vuoden 2016 alusta. Kauan tätä piti odottaa, mutta vihdoinkin järki voitti.

Joulu on sittenkin ihmeiden aikaa.

Sinisilmäisiä hölmöläisiä?

 

Hirvensalmi on turvallinen, luonnonläheinen, viihtyisän asumisen ja vapaa-ajanvieton saaristokunta. Olen viime aikoina usein miettinyt pitääkö tuo kuntamme visio enää paikkansa. Saaristokunta emme ole tietääkseni enää virallisesti ollut vuosiin. Saamamme saaristo-osakuntalisäkin taidettiin poistaa valtionosuuksistamme.  Turvattomuutemme on myös kasvanut, kuten kaikkialla Euroopassa, tämän hallitsemattoman maahanmuuton seurauksena. Kaiken keskellä yksi turvallisuutta tuonut hanke, paikallispoliisikokeilu, on päättymässä. Arvaatte varmaan mihin. Tietenkin valtion rahapulaan.

Pakolaistilanne on ollut esillä syksyn aikana myös täällä Hirvensalmella. Suonsalmen koulua on jo tarjottu hätämajoitustilaksi. Kunnanhallitus on jopa esittänyt kunnan pakolaiskiintiön nostamista kymmenellä, 35 pakolaiseen. Valtuusto päättää kiintiöstä 14. joulukuuta.

Kuntamme on monessa asiassa Etelä-Savon kärkeä. Tulovero ja kiinteistöverot ovat maakunnan matalimmat. Kunnalla on velkaa vain vajaat 400 euroa asukasta kohden, kun se maakunnassa hipoo kolmeatuhatta euroa.

Pakolaisten vastaanottamisessa kuntamme on jo tehnyt oman osuutensa, ja reilusti ylikin. Hirvensalmen kiintiöpakolaisten määrä on jo yli prosentin väestöstä, kun se maakunnassa on keskimäärin 0,3 prosenttia. Tässä asiassa meidän ei suinkaan tarvitsisi olla maakunnan ykkönen. Pidän tämän tilaston kärkipaikkaamme nolona asiana. Minkäänlaisia järkeviä perusteita ei myöskään ole osoitettu sille, että kiintiötämme pitäisi vielä nostaa.

Virallisten tahojen mukaan pakolaisten kotouttamisessa on Hirvensalmella onnistuttu maakunnan muita kuntia paremmin. Miten huonosti muualla on tässä asiassa sitten onnistuttu, kun mielestäni meilläkin kotouttamisessa on epäonnistuttu. Toisaalta virallinen taho ei kai voi muuta mieltä ollakaan kuin hyssytellä asiaa parhain päin. On todellisuus sitten mitä tahansa.

Yhdestä asiasta kuitenkin olen iloinen. Pakolaishössötys herätti Suomen Punaisen Ristin Hirvensalmen osaston kuolleista. Tai ainakin ne muutamat osaston puuhaihmiset. Hyvä niin, että yhdistys saatiin toimimaan. Mutta sitä minä ihmettelen, miksei omien kuntalaisten hätä riittänyt tähän ylösnousemukseen. Ehkä on niin, kuten eräs vastaantulija kylänraitilla minulle totesi: paikallisten auttamisesta ei olisi saatu samoja ”kiksejä”.

Kunnan ensi vuoden talousarviossa on pakolaisten vastaanottamiseen varattu 190 000 euroa. Summa ei riitä, jos kiintiötämme vielä nostetaan. Vaikka valtion maksaakin takautuvasti nämä kulut, niin silti raha on varattava kunnan budjettiin. Tuolla euromäärällä saisi paljon muutakin hyvää, ja ehkä parempaakin, aikaiseksi. Esimerkiksi pari kilometriä päällystettä Tuukkalan kylän raitille.

Jokainen voi ja saa olla niin sinisilmäinen kuin haluaa. Mutta tyhmiä ja nenästä vedätettäviä meidän valtuutettujen ei tarvitse tässä pakolaisasiassa olla.