Kaveriin ei voi luottaa

 

Seurasin kolmen vuosikymmenen ajan paikallista kunnallispolitiikkaa toimittajan työssäni. Tuo kausi paikallislehden toimituksessa oli minulle hyvin antoisaa ja vauhdikasta aikaa. Suorastaan nautin siitä, ainakin suurimmaksi osaksi. Päätoimittajalle meno oli kuitenkin ilmeisesti liian vauhdikasta ja henkisesti raskasta, koska hän päätti lopettaa lehtensä.

Toimittajavuosinani minulle välittyi kuva, että Hirvensalmen kunnallispolitiikassa meno oli aika villiä.  Välillä mielipiteisiini suivaantuneet valtuutetut ilmoittivat vievänsä jopa minutkin käräjille ajatuksistani. Yksi näistä käräjillä uhanneista muuten istuu edelleen päättämässä kuntamme asioista. Olin hyvin pettynyt siihen, ettei näihin kavereihin voinut silloinkaan luottaa; käräjäovi ei nimittäin koskaan auennut minulle.

Nyt olen päässyt sukeltamaan tähän politiikan ihmeelliseen maailmaan kolmen vuoden ajan valtuutettuna. Jo toimittajan työssäni saama käsitys siitä, että poliitikkoihin ja heidän sanomisiin ei voi suhtautua vakavasti, on vain vahvistunut näinä vuosina. Kostamisen ja menneisyyden henki elää edelleen voimakkaana hirvensalmelaisessa kunnallispolitiikassa. Tämä tuli ilmi suorastaan upealla tavalla maanantaisessa valtuuston kokouksessa. Ja erityisesti kun äänestimme viimeisen valtuustovuoden puheenjohtajistoa. Kun kaveriin ja tehtyihin sopimuksiin ei kerran voi luottaa, niin yhteisten asioiden hoitamisesta tulee hankalaa. Salissa oli joku, joka halusi, ettei hyvä yhteistyömme enää jatku.

Joululahjaksi kokouksessa saimme kunnalliskalenterin ja valopäisen kynän, jolle varmasti löytyy monenmoisia käyttötarkoituksia. Saimme myös näitä suuremman joululahjan. Kolmen vuoden ajan ristiriitaisia tunteita herättänyt ja mielestäni yhteistyökyvyttömyyttä osoittanut valtuutettu Risto Pesonen ilmoitti kirjallisesti luopuvansa valtuuston ja hallituksen työskentelystä vuoden 2016 alusta. Kauan tätä piti odottaa, mutta vihdoinkin järki voitti.

Joulu on sittenkin ihmeiden aikaa.