Seurasin
kolmen vuosikymmenen ajan paikallista kunnallispolitiikkaa toimittajan
työssäni. Tuo kausi paikallislehden toimituksessa oli minulle hyvin antoisaa ja
vauhdikasta aikaa. Suorastaan nautin siitä, ainakin suurimmaksi osaksi.
Päätoimittajalle meno oli kuitenkin ilmeisesti liian vauhdikasta ja henkisesti
raskasta, koska hän päätti lopettaa lehtensä.
Toimittajavuosinani
minulle välittyi kuva, että Hirvensalmen kunnallispolitiikassa meno oli aika
villiä. Välillä mielipiteisiini
suivaantuneet valtuutetut ilmoittivat vievänsä jopa minutkin käräjille
ajatuksistani. Yksi näistä käräjillä uhanneista muuten istuu edelleen
päättämässä kuntamme asioista. Olin hyvin pettynyt siihen, ettei näihin
kavereihin voinut silloinkaan luottaa; käräjäovi ei nimittäin koskaan auennut
minulle.
Nyt olen
päässyt sukeltamaan tähän politiikan ihmeelliseen maailmaan kolmen vuoden ajan
valtuutettuna. Jo toimittajan työssäni saama käsitys siitä, että poliitikkoihin
ja heidän sanomisiin ei voi suhtautua vakavasti, on vain vahvistunut näinä
vuosina. Kostamisen ja menneisyyden henki elää edelleen voimakkaana
hirvensalmelaisessa kunnallispolitiikassa. Tämä tuli ilmi suorastaan upealla
tavalla maanantaisessa valtuuston kokouksessa. Ja erityisesti kun äänestimme
viimeisen valtuustovuoden puheenjohtajistoa. Kun kaveriin ja tehtyihin
sopimuksiin ei kerran voi luottaa, niin yhteisten asioiden hoitamisesta tulee
hankalaa. Salissa oli joku, joka halusi, ettei hyvä yhteistyömme enää jatku.
Joululahjaksi
kokouksessa saimme kunnalliskalenterin ja valopäisen kynän, jolle varmasti
löytyy monenmoisia käyttötarkoituksia. Saimme myös näitä suuremman joululahjan.
Kolmen vuoden ajan ristiriitaisia tunteita herättänyt ja mielestäni yhteistyökyvyttömyyttä
osoittanut valtuutettu Risto Pesonen ilmoitti kirjallisesti luopuvansa
valtuuston ja hallituksen työskentelystä vuoden 2016 alusta. Kauan tätä piti odottaa, mutta vihdoinkin
järki voitti.
Joulu on
sittenkin ihmeiden aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti