Pistäydyin viikonloppuna kaverini kanssa avaamassa tulevaa
kisakautta Tallinnassa. Reissusta on tullut meille perinne, sillä ensimmäisen
kerran reissasimme jo vuosikymmen sitten.
Tällä kertaa kauden avauksemme ohjelma poikkesi kuitenkin normaalista. Nimittäin
kiersimme oopperan, baletin ja eläintarhan – todella kaukaa. Eläintarhaan
olisimme ehkä menneetkin, jos reissumme olisi vain osunut keväämmälle.
Toukokuun auringonpaisteessa siellä on ollut aina mielenkiintoista nähtävää…
Näiden perinteisten kohteiden sijasta tutustuimme
poikkeuksellisesti paikallisten pubien tarjontaan. Kaikille urheilun ystäville
suosittelen Ufopubia. Baari löytyy melkein Virun takapihalta. Ufopubissa oli aivan
valtavasti urheilutietämystä, ja ison tuopin keskiolutta sai alle kahdella
eurolla. Tarjous oli houkutteleva, mutta minusta ei tullut olutmiestä
vieläkään. Hyvistä baareista löytyy aina jotain makeampaa – niin tästäkin –
nimittäin mansikan makuista siideriä.
Bussin kurvaillessa lauantaiaamuna kohti terminaalia
Helsingin mukulakivikaduilla meno oli sellaista, että mummot saivat todella
pitää kiinni tekohampaistaan. Mieleeni juolahti jostain kumman syystä eräs
tuore lehtikirjoitus. Siinä toivottiin Hirvensalmellekin vastaavia
kiviviidakoita. Bussin penkillä pomppiessani aloin kuitenkin epäillä: tuo
lehtikirjoituksessa mainittu toive taisi olla pelkkää ”feikkiä”. Ihan aikuisten
oikeasti, kukaan ei todellakaan voi haluta tuollaista katua – ei edes
kadunpätkää – meille kotikulmille.
Terminaaliin päästyämme kohtasimme tuttavapariskuntaa
odottaneen, pääkaupunkiseudulta olevan motoristipariskunnan. Kun kerroin
olevani Hirvensalmelta, meille löytyikin paljon yhteistä puhuttavaa. Motoristien
tuttavapariskunta oli ostanut juuri kesämökkitontin Suonteelta ja löytänyt tulevalle
kesäpaikalleen vieläpä hirvensalmelaisen
rakentajan. Pariskunta oli aivan täpinöissään kertoessaan, että odottivat
kovasti pääsevänsä saunomaan Suonteen rannalle. He totesivat olevansa
tyytyväisiä rantapaikkaansa, kuntaan ja rakentajaan, ja kertoivat tulevansa
heinäkuussa häihin Satulinnaan. Tunsin jopa pientä ylpeyttä ollessani
hirvensalmelainen.
Erällä toisella kunnanvaltuutetulla oli
hirvensalmelaisuudesta päinvastaisia kokemuksia. Hän kuulutti joitakin päiviä
sitten, kuinka hän häpesi olla hirvensalmelainen eräässä alueellisessa
tilaisuudessa Mikkelissä.
Mummoni, joka opetti meille lapsena monia viisauksia, totesi
kerran, että pahantekijät saavat hävetä. Mitähän pahaa tämä itseään hävennyt
valtuutettu oli oikein tehnyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti