lauantai 16. huhtikuuta 2016

Ufoja ajatuksia


 

Pistäydyin viikonloppuna kaverini kanssa avaamassa tulevaa kisakautta Tallinnassa. Reissusta on tullut meille perinne, sillä ensimmäisen kerran reissasimme jo vuosikymmen sitten.  Tällä kertaa kauden avauksemme ohjelma poikkesi kuitenkin normaalista. Nimittäin kiersimme oopperan, baletin ja eläintarhan – todella kaukaa. Eläintarhaan olisimme ehkä menneetkin, jos reissumme olisi vain osunut keväämmälle. Toukokuun auringonpaisteessa siellä on ollut aina mielenkiintoista nähtävää…

Näiden perinteisten kohteiden sijasta tutustuimme poikkeuksellisesti paikallisten pubien tarjontaan. Kaikille urheilun ystäville suosittelen Ufopubia. Baari löytyy melkein Virun takapihalta. Ufopubissa oli aivan valtavasti urheilutietämystä, ja ison tuopin keskiolutta sai alle kahdella eurolla. Tarjous oli houkutteleva, mutta minusta ei tullut olutmiestä vieläkään. Hyvistä baareista löytyy aina jotain makeampaa – niin tästäkin – nimittäin mansikan makuista siideriä.

Bussin kurvaillessa lauantaiaamuna kohti terminaalia Helsingin mukulakivikaduilla meno oli sellaista, että mummot saivat todella pitää kiinni tekohampaistaan. Mieleeni juolahti jostain kumman syystä eräs tuore lehtikirjoitus. Siinä toivottiin Hirvensalmellekin vastaavia kiviviidakoita. Bussin penkillä pomppiessani aloin kuitenkin epäillä: tuo lehtikirjoituksessa mainittu toive taisi olla pelkkää ”feikkiä”. Ihan aikuisten oikeasti, kukaan ei todellakaan voi haluta tuollaista katua – ei edes kadunpätkää – meille kotikulmille.

Terminaaliin päästyämme kohtasimme tuttavapariskuntaa odottaneen, pääkaupunkiseudulta olevan motoristipariskunnan. Kun kerroin olevani Hirvensalmelta, meille löytyikin paljon yhteistä puhuttavaa. Motoristien tuttavapariskunta oli ostanut juuri kesämökkitontin Suonteelta ja löytänyt tulevalle kesäpaikalleen vieläpä hirvensalmelaisen rakentajan. Pariskunta oli aivan täpinöissään kertoessaan, että odottivat kovasti pääsevänsä saunomaan Suonteen rannalle. He totesivat olevansa tyytyväisiä rantapaikkaansa, kuntaan ja rakentajaan, ja kertoivat tulevansa heinäkuussa häihin Satulinnaan. Tunsin jopa pientä ylpeyttä ollessani hirvensalmelainen.

Erällä toisella kunnanvaltuutetulla oli hirvensalmelaisuudesta päinvastaisia kokemuksia. Hän kuulutti joitakin päiviä sitten, kuinka hän häpesi olla hirvensalmelainen eräässä alueellisessa tilaisuudessa Mikkelissä.

Mummoni, joka opetti meille lapsena monia viisauksia, totesi kerran, että pahantekijät saavat hävetä. Mitähän pahaa tämä itseään hävennyt valtuutettu oli oikein tehnyt?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti