Katkeria ja näköalattomia johtajia

 

Hetken jo luulin, että kotikuntani demarit olisivat saaneet johtajuusongelmansa kuntoon, mutta olin väärässä. Työväenyhdistyksen johdossa näyttää edelleen olevan iso ongelma. Demareita johdetaan näköalattomasti, ja vahvasti katkeruudella. Yhdistyksellä on syksyllä edessään vakavan pohdinnan paikka.

Paikallisen työväenyhdistyksen puheenjohtaja Risto Pesonen kirjoitti Hirvensalmelaisen Lukijoilta –palstalla 14.7. otsikolla ”Rakentaminen alkaa keväällä 2016”. Kirjoituksessaan Pesonen iloitsee ilkeästi siitä, ettei ns. Karhulan tontille suunniteltu rivitalohanke toteudu. Purkauksensa lopussa Pesonen katkeransävyisesti ehdottaa patsaan pystyttämistä kunnanjohtaja Seppo Ruhaselle kyseiselle rivaritontille.

Pesosen patsasehdotus ei toki ollut ainutkertainen. Myös paikallinen kokoomuspomo Pirkko Luntta on ehdottanut kyseiselle tontille patsaan tai suihkulähteen pystyttämistä. En ymmärrä, mikä tätä patsaskomiteaa oikein vaivaa, ja miksi heidän purkaustensa kohteena on lähes aina kunnanjohtaja Seppo Ruhanen. Lieneekö heidän pahaan oloonsa syynä edelleen viime kunnallisvaaleissa kärsitty tappio?

Demarit ja kokoomus ovat lasketelleet aikamoista alamäkeä tällä valtuustokaudella. Sellainen toki saattaa laittaa johtajien pinnan kireäksi. Mutta en ymmärrä, miksi sitä pahaa oloa pitää aina purkaa ulkopuolisiin. Kannattaisi joskus vilkaista peiliin. Useimmiten se ärripurri-olon syy löytyy sieltä.

Kuvittelin myös, että nämä Pesosen ilkeänsävyiset ja alatyyliset kirjoitukset eivät enää olisi päätyneet paikallislehden sivuille. Olen hieman pettynyt lehden linjaan. Jokaisella on tietysti oikeus omiin mielipiteisiinsä, ja lehden linjasta päättää päätoimittaja. Silti, pieni rimannosto lehdeltä ei olisi pahitteeksi.

Minua askarruttaa miksi siitä, että tämä rakennushanke ei vieläkään käynnistynyt, pitäisi Pesosen tavoin iloita. Minusta tämä on pikemminkin surullinen asia. Jokainen rakennushanke, iso tai pieni, on kunnallemme tärkeä, ja jokainen uusi asukas tervetullut. Uskon, että tälle pankin tontille nousee vielä rivari, kunhan tämä lama hellittää. Mitään patsaspyhättöä kaunis kirkonkylämme ei todellakaan kaipaa.

Demari-ryhmä on kahlannut samaa polkua, jota paikallinen kokoomus on jo tovin tallannut. Kokoomus on kuihtunut loistonsa päivistä, viidestä valtuutetusta yhden valtuutetun kokoiseksi. Demareista on tulossa hyvää vauhtia samanlainen marginaaliryhmä. Molemmissa ryhmissä on vahva johtajuusongelma. Ryhmien johto ei sitä vain halua tunnustaa. Ei demari- ja kokoomus-aate ole hävinnyt Hirvensalmelta. Ajattelevat valtuutetut ja ihmiset ovat vain jättäneet nämä ryhmät. Ensi kevään kunnallisvaalit ovat jo ovella, ja ne taitavat tulla molemmille ryhmille liian nopeasti.

Vuoroloikkia ja uusia yleisurheilun tuulia

 

Päättymässä oleva yleisurheilukausi on tuonut jälleen monta sykähdyttävää hetkeä. Kesän kohokohtia sain kokea jälleen kerran Kalevan Kisojen katsomossa puolitoista viikkoa sitten Oulussa, kun tyttäreni Iitu osallistui kisojen seitsenotteluun. Kalevan Kisojen taipaleemme käynnistyi vuona 2004 Vaasasta. Iitulla on takanaan nyt 13 loppuun suoritettua ottelua ja 91 Kalevan Kisojen suoritusta. Se on upea saavutus. Nuo kisat ovat olleet valmentajan urani huippuhetkiä. Niitä ei unohda koskaan.

Muutaman viikon kuluttua yu-kausi on paketissa. Vielä on edessä kuitenkin kahdet nuorten SM-kilpailut, tulevana viikonloppuna Lappeenrannassa ja kuun lopulla Kajaanissa. Molemmissa kisoissa nähdään myös oman kuntamme ja seuramme HiU:n värejä edustettuina. Se on pienessä seurassa hatunnoston arvoinen asia.

Kesä on ollut poikkeuksellisen vilkas myös Hirvensalmen omalla urheilukentällä. Kentällä on järjestetty seuramme toimesta useita kilpailuja, joista viimeisin viime viikon torstai-iltana. Tuossa kisassa tunnelma oli erittäin lämmin, jopa sykähdyttävä. Kisoissa oli mukana runsaasti kuntamme kesävieraiden ja kesäasukkaiden lapsia. Heidän vilpittömät kiitokset kisojen järjestäjille lämmittävät mukavasti kaikkien kisatalkoolaisten mieliä. Pienellä porukalla olemme saaneet aikaan isoja urheilutekoja ja hyvää mieltä monille.

Kentällä on myös pidetty lasten urheilukoulua viikoittain. Suuret kiitokset urkkakoulun vetäjille Jinalle ja Lotalle. Kuten paikallislehtemmekin keskikesällä kirjoitti: ilman ohjaajia ja esikuvia ei ole toimintaa. Urheilukoulussa oli mukavasti osallistujia, ja monet kyselivät jo jatkosta. Sekin kertoo seuran onnistumisesta lasten liikuttajana.

Kuntamme toista kesää käytössä oleva urheilukenttä on saanut runsaasti käyttäjiä. Eräs vanhempi herrasmies - joka kertoi seuraavansa tarkasti seuramme nuorten menestystä - totesi kerran kentän reunalla harjoituksiamme katsellessaan: ”Tämä on ollut upea investointi Hirvensalmen kunnalta. Nämä eurot eivät ole menneet hukkaan.” Kentällä ovat liikkuneet harrastajat ja ammattilaiset. Muun muassa Kalevan Kisojen miesten pika-aitojen kuudes, Samuel Rautapalo, viimeisteli kuntoaan kisaviikolla upealla kentällämme. Merkille pantavaa on se, että kesäasukkaamme ovat löytäneet tämän kuntamme ylpeydenaiheen suurella joukolla.

Muistan kuin eilisen tiistain, kun edellisen valtuustokauden lopulla väänsin silloisten päättäjien kanssa kentän remontoimisesta. Silloisen hallituksen puheenjohtaja Kalevi Puukko totesi minulle vanhan kentän katselmuksessa, että voisihan kunta korkeintaan kymppitonnin kenttäremonttiin laittaa. Puukko itse tarjoutui korjaamaan kaivurillaan huonoimmat kohdat talkootöinä. Kokoomuksen puheenjohtaja Pirkko Luntta olisi ”kunnostanut” tuolloin kenttää parilla kukkaistutuksella. Kommentit kuvasivat hyvin tuon ajan päättäjien suhtautumista liikunnan harrastamiseen.

Kuten jo otsikossa kirjoitin, syksy tuo uusia yleisurheilutuulia. Valmennussuhteeni seurani nykyisten urheilijoiden kohdalla päättyy. En ikävöi mennyttä. Jätän vain yhden aikakauden taakseni.

Minua ei nähdä tulevalla kaudella myöskään Etelä-Savon piirileiritysten ohjaajahommissa. Ei millään pahalla, mutta missään vaiheessa en oikein päässyt sisälle tuohon touhuun. Muutaman vuoden leirikokemuksella voin hyvin todeta, että yleisurheilevien nuorten taso on tullut roimasti alaspäin reilussa vuosikymmenessä. Ehkä on ”sepporätymäistä” todeta, että harva nykyleiriläinen olisi pärjännyt 1990-luvun lopun ja vuosituhannen vaihteen leirityksissä. Mitä seuroissa oikein tehdään, kun melkeinpä joka toinen piirileiriläinen ei edes osaa vuoroloikkia? Onko toiminta seuroissa mennyt kuminauhojen venyttelyksi?

Syksy tuo minulle myös haasteita, joista olen innoissani kuin teinipoika uudesta moposta. Lokakuussa käynnistyy projekti kohti Jyväskylän 2018 ja Lappeenrannan 2019 Kalevan Kisoja. Näin olen sopinut tulevan uuden valmennettavani kanssa. En ottaisi tätä haastetta vastaan, ellen siihen uskoisi. Ja onhan se mahtavaa nähdä oman seuramme väreissä kilpaileva urheilija maamme ykköskisoissa parin kolmen vuoden kuluttua.