Vuoroloikkia ja uusia yleisurheilun tuulia

 

Päättymässä oleva yleisurheilukausi on tuonut jälleen monta sykähdyttävää hetkeä. Kesän kohokohtia sain kokea jälleen kerran Kalevan Kisojen katsomossa puolitoista viikkoa sitten Oulussa, kun tyttäreni Iitu osallistui kisojen seitsenotteluun. Kalevan Kisojen taipaleemme käynnistyi vuona 2004 Vaasasta. Iitulla on takanaan nyt 13 loppuun suoritettua ottelua ja 91 Kalevan Kisojen suoritusta. Se on upea saavutus. Nuo kisat ovat olleet valmentajan urani huippuhetkiä. Niitä ei unohda koskaan.

Muutaman viikon kuluttua yu-kausi on paketissa. Vielä on edessä kuitenkin kahdet nuorten SM-kilpailut, tulevana viikonloppuna Lappeenrannassa ja kuun lopulla Kajaanissa. Molemmissa kisoissa nähdään myös oman kuntamme ja seuramme HiU:n värejä edustettuina. Se on pienessä seurassa hatunnoston arvoinen asia.

Kesä on ollut poikkeuksellisen vilkas myös Hirvensalmen omalla urheilukentällä. Kentällä on järjestetty seuramme toimesta useita kilpailuja, joista viimeisin viime viikon torstai-iltana. Tuossa kisassa tunnelma oli erittäin lämmin, jopa sykähdyttävä. Kisoissa oli mukana runsaasti kuntamme kesävieraiden ja kesäasukkaiden lapsia. Heidän vilpittömät kiitokset kisojen järjestäjille lämmittävät mukavasti kaikkien kisatalkoolaisten mieliä. Pienellä porukalla olemme saaneet aikaan isoja urheilutekoja ja hyvää mieltä monille.

Kentällä on myös pidetty lasten urheilukoulua viikoittain. Suuret kiitokset urkkakoulun vetäjille Jinalle ja Lotalle. Kuten paikallislehtemmekin keskikesällä kirjoitti: ilman ohjaajia ja esikuvia ei ole toimintaa. Urheilukoulussa oli mukavasti osallistujia, ja monet kyselivät jo jatkosta. Sekin kertoo seuran onnistumisesta lasten liikuttajana.

Kuntamme toista kesää käytössä oleva urheilukenttä on saanut runsaasti käyttäjiä. Eräs vanhempi herrasmies - joka kertoi seuraavansa tarkasti seuramme nuorten menestystä - totesi kerran kentän reunalla harjoituksiamme katsellessaan: ”Tämä on ollut upea investointi Hirvensalmen kunnalta. Nämä eurot eivät ole menneet hukkaan.” Kentällä ovat liikkuneet harrastajat ja ammattilaiset. Muun muassa Kalevan Kisojen miesten pika-aitojen kuudes, Samuel Rautapalo, viimeisteli kuntoaan kisaviikolla upealla kentällämme. Merkille pantavaa on se, että kesäasukkaamme ovat löytäneet tämän kuntamme ylpeydenaiheen suurella joukolla.

Muistan kuin eilisen tiistain, kun edellisen valtuustokauden lopulla väänsin silloisten päättäjien kanssa kentän remontoimisesta. Silloisen hallituksen puheenjohtaja Kalevi Puukko totesi minulle vanhan kentän katselmuksessa, että voisihan kunta korkeintaan kymppitonnin kenttäremonttiin laittaa. Puukko itse tarjoutui korjaamaan kaivurillaan huonoimmat kohdat talkootöinä. Kokoomuksen puheenjohtaja Pirkko Luntta olisi ”kunnostanut” tuolloin kenttää parilla kukkaistutuksella. Kommentit kuvasivat hyvin tuon ajan päättäjien suhtautumista liikunnan harrastamiseen.

Kuten jo otsikossa kirjoitin, syksy tuo uusia yleisurheilutuulia. Valmennussuhteeni seurani nykyisten urheilijoiden kohdalla päättyy. En ikävöi mennyttä. Jätän vain yhden aikakauden taakseni.

Minua ei nähdä tulevalla kaudella myöskään Etelä-Savon piirileiritysten ohjaajahommissa. Ei millään pahalla, mutta missään vaiheessa en oikein päässyt sisälle tuohon touhuun. Muutaman vuoden leirikokemuksella voin hyvin todeta, että yleisurheilevien nuorten taso on tullut roimasti alaspäin reilussa vuosikymmenessä. Ehkä on ”sepporätymäistä” todeta, että harva nykyleiriläinen olisi pärjännyt 1990-luvun lopun ja vuosituhannen vaihteen leirityksissä. Mitä seuroissa oikein tehdään, kun melkeinpä joka toinen piirileiriläinen ei edes osaa vuoroloikkia? Onko toiminta seuroissa mennyt kuminauhojen venyttelyksi?

Syksy tuo minulle myös haasteita, joista olen innoissani kuin teinipoika uudesta moposta. Lokakuussa käynnistyy projekti kohti Jyväskylän 2018 ja Lappeenrannan 2019 Kalevan Kisoja. Näin olen sopinut tulevan uuden valmennettavani kanssa. En ottaisi tätä haastetta vastaan, ellen siihen uskoisi. Ja onhan se mahtavaa nähdä oman seuramme väreissä kilpaileva urheilija maamme ykköskisoissa parin kolmen vuoden kuluttua.