Vaihdetaanko kakkosellekin vaippa, kysyttiin Kyyhkylässä

Olen ollut poissa vähän kaikista ympyröistä koko lokakuun. Vaimoni mielestä on ollut ihan hirveän kauheaa, kun blogiini ei ole ilmestynyt mitään uutta. Yritän olla jatkossa aktiivisempi. Poissaololleni on kuitenkin luonnollinen selitys.

Kuun alussa iski kova kuume. Muutaman päivän tilannetta kotona seurattuani menin paikalliseen terveyskeskukseen kyselemään, mitä tässä pitäisi tehdä. Nopeasti otettu verikoe kertoi CRP:n huitelevan korkealla ja hoitaja totesi minulle: ”Nyt sinä lähdet Mikkeliin.”

Päivystyksessä epäiltiin ensin myyräkuumetta, mutta jo illalla minulla todettiin määrittämätön keuhkokuume, johon sain lääkityksenä antibioottia suoraan suoneen. Olin ilmeisesti vip-potilas, sillä päivystystuntien aikana vastaanottopalvelujen ylilääkäri Hans Gärdströmkin poikkesi kertomassa sänkyni laidalla, että hänet oli hälytetty töihin ruuhkan takia. Mitäpä minä tuolla tiedolla siinä tilanteessa tein? Ei se edes helpottanut oloani, sillä minuahan hoitivat toiset lääkärit.

Keskussairaalavuorokauden jälkeen minut siirrettiin Kyyhkylän lähikuntoutusosastolle jatkohoitoon. Hirvensalmelle siirto ei ollut mahdollista, koska Heikinniemessä ei olisi pystytty antamaan sairauteni vaatimaa hoitoa. Kyyhkylässä vierähti lähes viikko. Tuona aikana minulle vakuuteltiin useamman kerran, että terveysalan yritykset havittelevat vain voittoja julkisesta terveysbisneksestä. Olen tottunut kuuntelemaan ihmisten huolia, joten sinänsä tässä ei ollut mitään uutta. Ihmettelin vain, miksi tästä avauduttiin minulle.

Loppukuu menikin sitten toipumisen merkeissä ja pihamaata talvikuntoon laitellessa.

Sairaalaviikkoni aikana yksi kunnanhallituksen kokous ja poikien kanssa sovittu Tallinnan reissu jäivät väliin. Tuossa hallituksen kokouksessa Essoten johtaja Risto Kortelainen oli paikalla. Toivottavasti hän kertoi soten tulevaisuudesta eikä heitellyt kapuloita kuntamme sote-suunnitelmiin. Tallinnan reissusta tuli pojille karaoke- ja kulttuurimatka, kun en ollut mukana.

Nyt odotan innolla loppuvuotta, sillä siihen sisältyy kuntamme kannalta isoja asioita. Tulevana maanantaina valtuusto päättää mm. veroprosenteistamme. Päätös on helppo tehdä, sillä painetta verojen nostamiseen ei tällä hetkellä ole. Ensi vuoden talousarvionkin laatiminen taitaa olla meille helppoa.

Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, ja miksi eivät pitäisi, niin hallintosäännöstä ja maa-alueiden myymisestä valtuustossa äänestellään. Uskon kuitenkin, että päätökset syntyvät hallituksen esitysten mukaisesti. Avainasemassa on tietysti Keskusta. Ilokseni olen huomannut, että ainakin puolueen hallitustyöskentelyyn on Liukkosen Heikin johdolla tullut sitä toivomaani jämäkkyyttä.

Vielä tämän vuoden puolella ainakin kunnanhallituksemme ottaa kantaa kuntamme sote-linjauksiin. Mielestäni aiemmin syksyllä tehty periaatelinjaus sote-kiinteistöjemme myymisestä on edelleen oikea tie. Kysymys ei ole palvelujen yksityistämisestä, vaan järkevästä varautumisesta tuleviin uudistuksiin.

En usko, että maakunta-sote, jos ja kun se joskus tulee, toisi meille mitään uutta ja hyvää. Ei siihen ole kyennyt Essotekaan. Maakuntataso vie meiltä viimeisetkin mahdollisuudet vaikuttaa sote-palveluihimme. Siksi meidän kannattaa toimia nyt.