Olen ollut
poissa vähän kaikista ympyröistä koko lokakuun. Vaimoni mielestä on ollut ihan
hirveän kauheaa, kun blogiini ei ole ilmestynyt mitään uutta. Yritän olla
jatkossa aktiivisempi. Poissaololleni on kuitenkin luonnollinen selitys.
Kuun alussa
iski kova kuume. Muutaman päivän tilannetta kotona seurattuani menin
paikalliseen terveyskeskukseen kyselemään, mitä tässä pitäisi tehdä. Nopeasti
otettu verikoe kertoi CRP:n huitelevan korkealla ja hoitaja totesi minulle:
”Nyt sinä lähdet Mikkeliin.”
Päivystyksessä
epäiltiin ensin myyräkuumetta, mutta jo illalla minulla todettiin määrittämätön
keuhkokuume, johon sain lääkityksenä antibioottia suoraan suoneen. Olin
ilmeisesti vip-potilas, sillä päivystystuntien aikana vastaanottopalvelujen
ylilääkäri Hans Gärdströmkin poikkesi kertomassa sänkyni laidalla, että hänet
oli hälytetty töihin ruuhkan takia. Mitäpä minä tuolla tiedolla siinä
tilanteessa tein? Ei se edes helpottanut oloani, sillä minuahan hoitivat toiset
lääkärit.
Keskussairaalavuorokauden
jälkeen minut siirrettiin Kyyhkylän lähikuntoutusosastolle jatkohoitoon.
Hirvensalmelle siirto ei ollut mahdollista, koska Heikinniemessä ei olisi
pystytty antamaan sairauteni vaatimaa hoitoa. Kyyhkylässä vierähti lähes
viikko. Tuona aikana minulle vakuuteltiin useamman kerran, että terveysalan
yritykset havittelevat vain voittoja julkisesta terveysbisneksestä. Olen
tottunut kuuntelemaan ihmisten huolia, joten sinänsä tässä ei ollut mitään
uutta. Ihmettelin vain, miksi tästä avauduttiin minulle.
Loppukuu
menikin sitten toipumisen merkeissä ja pihamaata talvikuntoon laitellessa.
Sairaalaviikkoni
aikana yksi kunnanhallituksen kokous ja poikien kanssa sovittu Tallinnan reissu
jäivät väliin. Tuossa hallituksen kokouksessa Essoten johtaja Risto Kortelainen
oli paikalla. Toivottavasti hän kertoi soten tulevaisuudesta eikä heitellyt kapuloita
kuntamme sote-suunnitelmiin. Tallinnan reissusta tuli pojille karaoke- ja
kulttuurimatka, kun en ollut mukana.
Nyt odotan
innolla loppuvuotta, sillä siihen sisältyy kuntamme kannalta isoja asioita.
Tulevana maanantaina valtuusto päättää mm. veroprosenteistamme. Päätös on helppo
tehdä, sillä painetta verojen nostamiseen ei tällä hetkellä ole. Ensi vuoden
talousarvionkin laatiminen taitaa olla meille helppoa.
Mikäli
vanhat merkit pitävät paikkansa, ja miksi eivät pitäisi, niin hallintosäännöstä
ja maa-alueiden myymisestä valtuustossa äänestellään. Uskon kuitenkin, että
päätökset syntyvät hallituksen esitysten mukaisesti. Avainasemassa on tietysti
Keskusta. Ilokseni olen huomannut, että ainakin puolueen hallitustyöskentelyyn
on Liukkosen Heikin johdolla tullut sitä toivomaani jämäkkyyttä.
Vielä tämän
vuoden puolella ainakin kunnanhallituksemme ottaa kantaa kuntamme
sote-linjauksiin. Mielestäni aiemmin syksyllä tehty periaatelinjaus
sote-kiinteistöjemme myymisestä on edelleen oikea tie. Kysymys ei ole
palvelujen yksityistämisestä, vaan järkevästä varautumisesta tuleviin
uudistuksiin.
En usko,
että maakunta-sote, jos ja kun se joskus tulee, toisi meille mitään uutta ja
hyvää. Ei siihen ole kyennyt Essotekaan. Maakuntataso vie meiltä viimeisetkin
mahdollisuudet vaikuttaa sote-palveluihimme. Siksi meidän kannattaa toimia nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti