Asfaltti-ihottumaa

Sain kokea uusia liikunnallisia elämyksiä keskiviikkona, kun kuntamme eri puolilla järjestettiin Hyvän Mielen liikuntatempauksia. Kunnantalon takapihalla pelattiin leikkimielinen sählyturnaus, johon allekirjoittanutkin sai mahdollisuuden osallistua. Turnauksen jälkeen vertavuotavaa polvea kotona paikkaillessani totesin, että sähly on kova laji varsinkin kun sitä pelaa asfaltilla ja mailan varressa hääräilee ensikertalainen.

Kaikkiruokaisena liikunnan ystävänä sitä haluaa kokeilla kaikkea, missä vaan jalat pysyvät tukevasti maan pinnalla. Nyt ne pysyivät liiankin hyvin. Pelin tiimellyksessä tulin heittäneeksi yhden kunnon kuperkeikan, jonka seurauksena polvi aukesi, kyynärpäihin tuli asfaltti-ihottumaa ja kolautin pääni kentän reunukseen – tosin aika lempeästi, mutta menivätpähän palikat päässäni kohdalleen, toivottavasti. Kotona haavojani paikkaillessa naisväki huomautti, että pitkääkö sitä aina olla täysillä mukana.

Juuri ennen törmäystäni olin laukonut pallon vastustajan maaliin. Muistaakseni veivasin pallon jutimaiseen tyyliin ylämummoon. Se oli turnaukseni ainoa laukomani täysosuma, jos minä sen todella tein.

Turnaukseen oli haastettu mukaan myös luottamushenkilöiden joukkue. Kolmea Hyvän Mielen liikkujaa ei tästä porukasta saatu kokoon. Onneksi paikalle tuli kaksi peruskouluikäistä poikaa, jotka tuurasivat oikein mainiolla tavalla päättäjäpulaa. Näin pääsi vaarikin kentälle heilumaan mailoineen ja heittämään kuperkeikkojaan.

Voittoja ei joukkueellemme tullut, mutta nuorten ansiosta joukkueemme pelasi upeasti. Lähes ammattilaisia vastaan maalin ja parin tappiot olivat hienoja suorituksia. Turnausvoiton vei ansaitusti ex-keihäänheittäjämestarin Mika Paajasen kipparoima Panttereiden joukkue. Toiseksi pallotteli Katrin, Hannun ja Teemun muodostama kunnan työntekijöiden joukkue, ja kolmas oli Hatsinan naisten joukkue.

Iso kiitos ensikertalaisen sählääjän saamista naarmuista kuuluu kuntamme nuorisotoimen puuhaihmisille ja Etelä-Savon Liikunnalle. Kyseiset tahot toteuttivat yhteistyökumppaneina olleiden seurojen kanssa liikunnallisia tapahtumia eri puolilla pitäjää. Tapahtumat tavoittivat yli 200 osallistujaa. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen ja kohti uusia kuperkeikkoja, sillä kannattaahan tätä perinnettä ilman muuta jatkaa.

Päätoimittaja ampui räkäpäällä jalkaansa

Paikallislehtemme Hirvensalmelaisen torstain 20.6. pääkirjoituksessa varoiteltiin somessa tapahtuvista ylilyönneistä. Samalla kehotettiin miettimään kahdesti, mitä aikoo kirjoittaa. Perusteettomaan ja loukkaavaan tekstiin ei aina tarvita somea, joskus riittää pelkkä kynä, kun se on osaamattomissa käsissä.

Hirvensalmelaisen päätoimittaja Jarno Laatikainen kirjoittaa maanantaina 17.6. pidetyn valtuustonkokouksen uutisessa täysin puppua ja perätöntä. Joku voisi jopa kokea kyseisen tekstin loukkaavana.

Laatikainen kirjoittaa: ”Kunnanhallituksen kokoonpano pysyy sen sijaan ennallaan. Ryhmien esitykset valtuuston ja hallituksen nimitysten suhteen sopivat lähes täydellisesti yksiin. Vain ItsenäinenKuntaLiikkeen esitys valtuuston varapuheenjohtajasta jäi isompien ryhmien eli keskustan sekä kokoomuksen, sdp:n, kd:n ja perussuomalaisten muodostaman liittoutuman jalkoihin.”

Valtuuston kokousta lehtereillä seurannut päätoimittaja näyttää nukahtaneen päätöksenteon aikana, koska hänen kirjoittamansa teksti ei pidä paikkaansa. Täytyy myös ihmetellä päätoimittajan mielikuvitusta, että hän on saanut naputeltua tuollaista tekstiä valtuuston kokouksesta.

Edustamani ItsenäinenKuntaLiike ei tehnyt valtuustossa minkäänlaista esitystä valtuuston puheenjohtajistosta. Keskustan Seija Väisänen esitti puheenjohtajaksi Mynttistä ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Kekkosta. Kokoomuksen Pirkko Luntta esitti ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi Heinikaista. Tässä olivat esitykset, jotka hyväksyttiin äänestyksittä.

Asia, joka minua myös Laatikaisen kirjoituksessa ihmetyttää on se, kun hän puhuu perussuomalaisista. Tietääkseni kuntamme valtuustossa ei istu tällä hetkellä ainuttakaan persua. Jouni Kuitunen vaihtoi muistaakseni ryhmää ja edustaa nykyään Sininen Tulevaisuutta.

Valtuuston puheenjohtajisto ja kunnanhallitus valittiin siis äänestyksittä. Mielestäni osa valinnoista olisi voinut osua paremminkin kohdalleen. Tällä kertaa meillä oli edessämme ”Mission impossible”. Vaihtoehtojen, ja etenkin hyvien sellaisten puuttuessa, on tyydyttävä tähän.

Aurinkoista juhannusta!

Jonotuspäivä

Sanotaan, että suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Luulin jo, että olisimme viisastuneet noista ajoista, ja että tuo toteamus ei enää pitäisi paikkaansa. Varsinkaan täällä Hirvensalmella, kunnassa, jonka asukkaat olivat jo 1990-luvulla lähes yksimielisesti äänestäneet kuntaliitossuunnitelmatkin kumoon. Oltiinko silloin viisaampia kuin nyt?

Ei tästä ole kovin kauan aikaa, kun päätimme oman lähes sata vuotiaan osuuspankkimme tulevaisuudesta. Silloin ei uskottu, mitä tuleman pitää, vaan kuunneltiin herroja ja pankin väkeä, kuten sosialistisessa neuvostotasavallassa aikoinaan oli tapana.

Enemmistön mielestä oma pankkimme sai mennä ja liittyä isoon ja komeaan, koska silloin luvattiin kaikkea hyvää ja paljon parempaa. Pankin johto kävi kylänraitilla takki auki ja kassit täynnä lupaamassa kuuta taivaalta, jos liitymme isoon ja suureen.

Mutta mitä jäi käteen, muuta kuin suuret lupaukset, ei oikein mitään muuta, saipahan joku kuitenkin palkkioksi paikan ison ja suuren luottamuselimissä. Saihan sosialismikin kadotettua makkarasta lihan, kahvista maun ja voista rasvan, joten siellä meni vielä meitä heikommin, mutta ei se paljon lohduta.

Jotain saimme vastineeksi, kun iso ja suuri pankki-mörkö palautti meidät jonotusaikaan. En tiedä kumpi ehti ensiksi tuon jonotuksen kanssa, pankki-mörkö vai seurakunnan leipäjono, vai oliko se sittenkin Essote. Tyhjä pankkipiha täyttyy enää tiistaisin ja torstaisin autoista. Sisällä jonotetaan, jos jotain palvelua vielä saisi. Ovi käy vielä jonkin aikaa, kunnes se suljetaan lopullisesti.

Eikä tässä vielä kaikki. Muutamat pankkifuusiota kannattaneet ovat nyt todenneet ja olalle oikein tulleet taputtelemaan, että olitte silloin oikeassa, kaikki meni. Olen neuvonut kertomaan tämän pankin nykyiselle johdolle, ja varmuuden vuoksi antanut pankin palvelunumeron, johon voisi purkaa mielensä, jos sieltä joku vastaa. Nyt ei enää näy pankkisetiä ja –tätejä kylänraitilla, joille voisi purnata, ja taitavat kassitkin olla tyhjiä.

Kun kaikki menee kunnolla poskelleen, niin naapuri vielä kehtaa kääntää veistä haavassa. Hämeen rajamailla huopailevan Pertunmaan pankin omistajat antoivat fuusiosedille ja –tädeille rukkaset, ja päättivät pitää oman pankkinsa itsenäisenä. Pankin johdolle se tuli kuulema yllätyksenä.

Isot ylävitoset sinne naapuriin.