Kaikkiruokaisena
liikunnan ystävänä sitä haluaa kokeilla kaikkea, missä vaan jalat pysyvät
tukevasti maan pinnalla. Nyt ne pysyivät liiankin hyvin. Pelin tiimellyksessä
tulin heittäneeksi yhden kunnon kuperkeikan, jonka seurauksena polvi aukesi,
kyynärpäihin tuli asfaltti-ihottumaa ja kolautin pääni kentän reunukseen –
tosin aika lempeästi, mutta menivätpähän palikat päässäni kohdalleen,
toivottavasti. Kotona haavojani paikkaillessa naisväki huomautti, että pitkääkö
sitä aina olla täysillä mukana.
Juuri ennen
törmäystäni olin laukonut pallon vastustajan maaliin. Muistaakseni veivasin
pallon jutimaiseen tyyliin ylämummoon. Se oli turnaukseni ainoa laukomani
täysosuma, jos minä sen todella tein.
Turnaukseen
oli haastettu mukaan myös luottamushenkilöiden joukkue. Kolmea Hyvän Mielen
liikkujaa ei tästä porukasta saatu kokoon. Onneksi paikalle tuli kaksi
peruskouluikäistä poikaa, jotka tuurasivat oikein mainiolla tavalla
päättäjäpulaa. Näin pääsi vaarikin kentälle heilumaan mailoineen ja heittämään
kuperkeikkojaan.
Voittoja ei
joukkueellemme tullut, mutta nuorten ansiosta joukkueemme pelasi upeasti. Lähes
ammattilaisia vastaan maalin ja parin tappiot olivat hienoja suorituksia.
Turnausvoiton vei ansaitusti ex-keihäänheittäjämestarin Mika Paajasen
kipparoima Panttereiden joukkue. Toiseksi pallotteli Katrin, Hannun ja Teemun
muodostama kunnan työntekijöiden joukkue, ja kolmas oli Hatsinan naisten
joukkue.
Iso kiitos
ensikertalaisen sählääjän saamista naarmuista kuuluu kuntamme nuorisotoimen
puuhaihmisille ja Etelä-Savon Liikunnalle. Kyseiset tahot toteuttivat
yhteistyökumppaneina olleiden seurojen kanssa liikunnallisia tapahtumia eri
puolilla pitäjää. Tapahtumat tavoittivat yli 200 osallistujaa. Tästä on hyvä
jatkaa ensi vuoteen ja kohti uusia kuperkeikkoja, sillä kannattaahan tätä
perinnettä ilman muuta jatkaa.