Jonotuspäivä

Sanotaan, että suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Luulin jo, että olisimme viisastuneet noista ajoista, ja että tuo toteamus ei enää pitäisi paikkaansa. Varsinkaan täällä Hirvensalmella, kunnassa, jonka asukkaat olivat jo 1990-luvulla lähes yksimielisesti äänestäneet kuntaliitossuunnitelmatkin kumoon. Oltiinko silloin viisaampia kuin nyt?

Ei tästä ole kovin kauan aikaa, kun päätimme oman lähes sata vuotiaan osuuspankkimme tulevaisuudesta. Silloin ei uskottu, mitä tuleman pitää, vaan kuunneltiin herroja ja pankin väkeä, kuten sosialistisessa neuvostotasavallassa aikoinaan oli tapana.

Enemmistön mielestä oma pankkimme sai mennä ja liittyä isoon ja komeaan, koska silloin luvattiin kaikkea hyvää ja paljon parempaa. Pankin johto kävi kylänraitilla takki auki ja kassit täynnä lupaamassa kuuta taivaalta, jos liitymme isoon ja suureen.

Mutta mitä jäi käteen, muuta kuin suuret lupaukset, ei oikein mitään muuta, saipahan joku kuitenkin palkkioksi paikan ison ja suuren luottamuselimissä. Saihan sosialismikin kadotettua makkarasta lihan, kahvista maun ja voista rasvan, joten siellä meni vielä meitä heikommin, mutta ei se paljon lohduta.

Jotain saimme vastineeksi, kun iso ja suuri pankki-mörkö palautti meidät jonotusaikaan. En tiedä kumpi ehti ensiksi tuon jonotuksen kanssa, pankki-mörkö vai seurakunnan leipäjono, vai oliko se sittenkin Essote. Tyhjä pankkipiha täyttyy enää tiistaisin ja torstaisin autoista. Sisällä jonotetaan, jos jotain palvelua vielä saisi. Ovi käy vielä jonkin aikaa, kunnes se suljetaan lopullisesti.

Eikä tässä vielä kaikki. Muutamat pankkifuusiota kannattaneet ovat nyt todenneet ja olalle oikein tulleet taputtelemaan, että olitte silloin oikeassa, kaikki meni. Olen neuvonut kertomaan tämän pankin nykyiselle johdolle, ja varmuuden vuoksi antanut pankin palvelunumeron, johon voisi purkaa mielensä, jos sieltä joku vastaa. Nyt ei enää näy pankkisetiä ja –tätejä kylänraitilla, joille voisi purnata, ja taitavat kassitkin olla tyhjiä.

Kun kaikki menee kunnolla poskelleen, niin naapuri vielä kehtaa kääntää veistä haavassa. Hämeen rajamailla huopailevan Pertunmaan pankin omistajat antoivat fuusiosedille ja –tädeille rukkaset, ja päättivät pitää oman pankkinsa itsenäisenä. Pankin johdolle se tuli kuulema yllätyksenä.

Isot ylävitoset sinne naapuriin.