Vuosipäivä lähestyy

Yksi elämäni merkkipaaluista lähestyy hyvää vauhtia. Kesäkuun ensimmäinen päivä 2018 pääsin eläkkeelle. Eläkepäiviä tulee siis aivan pian vuosi täyteen. Vapaa-aikani on eläköitymiseni ansiosta lisääntynyt. Ja näkeehän tuon myös lompakosta. Päivääkään en ole katunut, että siirryin eläkkeelle heti kun se oli mahdollista.

Nyt voin toteuttaa niitä unelmia, joihin ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta. Joku haaveilee Lapinmatkasta. Omat unelmani ovat kuitenkin arkisempia. Norjaan olisi mukava muuttaa, ja tulla kuuluisaksi maalariksi.

Olen ajatellut tehdä kotini pihamaasta tanskalaisen puutarhan. Se on ollut jo nuoruuteni haave. Olin 16-vuotias kun teimme koulumme kanssa luokkaretken Tanskaan. Tanskalaisten omakotitalojen puutarhat jäivät linja-auton ikkunasta katselleen nuoren pojat mieleen lähtemättömästi. Niissä oli jotain villiä ja vapaata, mutta kuitenkin jotain aivan lumoavaa.

Kaksi muuta haavettani liittyvät syntymäkaupunkiini Mikkeliin. Minulla on siellä kaksi ”korkkaamatonta” paikkaa, Toriparkki ja Jukureiden jääkiekkopeli. Vaikka olen ikäni ollut jollain tavalla mukana liikunnan ja urheilun parissa, niin yhtäkään jääkiekkopeliä en ole vielä käynyt katsomassa. Toriparkkia en ole tarvinnut, sillä vapaata ja maksutonta parkkitilaa on löytynyt aina Mannerheimintien varrelta.

Kuten kirjoitin urheilu on ollut aina osa minua. Liikunta tulee olemaan aina osa elämääni, mutta kaikki muu sen ympärillä jää. Nyt olen vihdoin päässyt eroon kaikesta ohjaamisesta ja valmentamisesta, jotka ovat kyllä tuottaneet monia ilon hetkiä ja lähtemättömiä muistoja.

Viime kesänä vedin Mäntyharjun säbälle fysiikkaharjoituksia. Pitkästä aikaa nautin ohjaamisesta hyvässä ryhmässä ja jopa innostuin itsekin. Tänä kesänä kuitenkin kieltäydyin. Joskus on vain luovuttava hyvistäkin asioista – oltava sopivalla tavalla itsekäs. Omassa urheiluseurassani toimin vielä tämän kesän, mutta syksyllä jäävät sihteerin ja kaikki muut seuratehtävät. Omasta tekemisestäni on tullut väkinäistä pakkopullaa. Tekemisen pitää olla sellaista, että siitä nauttii. Jos innostus ja kipinä sammuvat, on aika siirtyä pois.

Ajattelin ensin, etten kirjoittaisi mitään kuntapolitiikasta, mutta vuosipäivä lähestyy siinäkin. Kuluvaa valtuustokautta on vierähtänyt jo kaksi vuotta ja 17.6. valtuustossa valitaan puheenjohtajisto ja kunnanhallitus seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Elämme siis mielenkiintoisia aikoja. Odotan, että hallituksen pöydän ympärillä nähdään uusia kokoomus- ja demarikasvoja. Se olisi kaikille parasta.

Ensi syyskuussa muuten tulee seuraava merkkipäivä. Silloin tulee kunnalliselämässä kuluneeksi vuosikymmen. Mutta arvatkaapa mistä?