Miten käy muille, jos Mikkeli kaatuu?

Mikkelin seudun kuntakentän kuulumiset ovat viime aikoina olleet synkkiä Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän, Essoten takia. Kaikki omistajakunnat ovat vakavassa taloussillassa kuntayhtymän aivan hurjan menokehityksen edessä.

Tilanne on aivan käsittämätön. Keväällä kunnat vaativat kuntayhtymälle 309 miljoonan euron menoraamia. Neuvottelujen jälkeen sovittiin menokehykseksi 315 miljoonaa. Ilmassa oli ehkä hienoista optimismia, että Essoten menokehitys saataisiin vihdoinkin järkevälle ja kuntien taloutta kestävälle perustalle.

Toisin kävi, nyt Essoten menojen arvioidaan olevan tänä vuonna jo noin 335 miljoonaa euroa. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, summa paisuu vielä tuosta.

Tällaiset Essote-uutiset eivät ole tervetulleita yhdellekään kunnalle. Hirvensalmen talous on ollut vahva, mutta ei sekään kestä tällaista sote-eurojen rumbaa. Tammi-heinäkuun aikana sote-menomme ovat kasvaneet viime vuoden vastaavasta ajankohdasta reilulla miljoonalla eurolla. Mihin tuo miljoona on uponnut?

Etelä-Savon keskuksessa, Mikkelissä, kaupungin viranhaltijoiden ja päättäjien vinkkelistä tilanne on vieläkin meitä hankalampi. Mikkelissä painitaan aivan eri mittakaavan talousongelmien parissa. Vahva Mikkeli olisi kaupungin ympäristökunnillekin voimavara. Jos Mikkelin talous sakkaa, miten käy muiden?

Essoten synnyttämien talousongelmien lisäksi naapurista kantautuu myös muitakin synkkiä asioita. Tammi-heinäkuun aikana Mikkelin asukasluku on vähentynyt yli 400 henkilöllä. Muuttotappio on reilut 300 henkeä.

Hirvensalmen vinkkelistä tuoreimmat asukastilastot ovat mukavaa luettavaa. Maakunnan kunnista olimme ainoa kunta, jonka asukasluku on säilynyt viime vuodesta ennallaan, ja muuttoliike oli kääntynyt voitoksemme kahdeksan henkilön verran. Kesä on tuonut kuntaamme muutamia nuoria lapsiperheitä, ja Elomaan koulullekin alun toistakymmentä uutta oppilasta. Luvut ovat pieniä, mutta niistäkin kannattaa iloita, kun katselee muiden kuntien miinusmerkkisiä tilastoja; Kangasniemi -50, Mäntyharju -75, Pertunmaa -14, Puumala -42, Mikkeli -406.

Kunnanhallitus palaa kesätauolta ensi maanantaina, 2.9. Uusi vuoropäiväkoti on edennyt hankeselostusvaiheeseen, joten pääsemme heti isojen asioiden ja yhden kuntamme tärkeän vetovoimatekijän äärelle.

Kesäkuussa hallituksen viimeisimmässä kokouksessa vaikutti siltä, että mielialat olivat toiveikkaampaan ja yksituumaisempaan suuntaan, ainakin keskustassa ja edustamassani ryhmässä. Se on hyvä pohja jatkaa kehittämistyötä.

Ilta ehtii

Suomen kesässä on nähtävää ja koettavaa sekä paljon osaamista. Sunnuntaina 18.8. tieni vei Kouvolaan, Veturimiehenraitti 5:ssä olevaan museokortteliin. Pikkuruisen mökin pihapiiristä löytyy Mikä?-teatterin idyllinen, satakunta katsojaa vetävä katsomo ja pieni näyttämö.

Istun kesäteatterin katsomossa ja odotan pian alkavaa esitystä. Paikalle minut houkutteli tyttäreni, joka halusi lähteä katsomaan esitystä, jossa näyttelee hänen hyvä ystävänsä.

Kyseessä on muutaman henkilön harrastajateatteriryhmä. Iloitsen erityisesti siitä, että joukosta löytyy myös hirvensalmelaista teatteriosaamista, josta on saatu nauttia aikoinaan myös Tuukkalan kylän iltamissa. Emilia Kiesilä esittää Anja Tiaisen käsikirjoittamassa Ilta ehtii -näytelmässä näytelmän päähenkilön Esterin tytärtä Hannaa. Emilia on myös toisessa roolissa hoitokodin vanhuksena Hilmana.

Sunnuntai-iltapäivän aurinko paistaa täpötäyteen katsomoon. Lämmön lisäksi yleisö saa nauttia herkullisesta kesäteatterista. Ajankohtaisesta aiheesta on onnistuttu tekemään ajoittain naurattavaa draama-komediaa, draamaa, joka saa jopa mieskatsojienkin pyyhkimään kostuneita silmäkulmiaan.

Mietin, eikö Hirvensalmellekin voisi syntyä vastaavanlaista harrastajateatteritoimintaa? Olihan sitä aikoinaan, mutta toiminta on jostain syystä hiipunut. Pitäjästä löytyy teatterin harrastajia, ainakin muutamia heistä esiintyy ainakin Koirakiven, Mäntyharjun ja Ristiinan kesäteattereissa. Joku nuorikin kertoi paikallislehden haastattelussa pyrkivänsä teatterikouluun. Siinä olisi jo hyvä perusta hirvensalmelaiselle kesäteatteritoiminnalle.

Tietysti tämäkin vaatisi yhteen hiileen puhaltamista.

Etelä-savolainen yleisurheilu on lopun partaalla?

Olen saanut seurata aitiopaikalta neljännesvuosisadan ajan etelä-savolaista yleisurheilua valmentajana, huoltajana ja erityisesti urheilevien lasteni isänä. Kun nyt olen hiljalleen siirtymässä aitiostani sivummalle, ikäväkseni voin todeta, että Etelä-Savon yleisurheilu on isojen haasteiden edessä. Jos ei tapahdu ihmeitä, maakunnan kentät tyhjenevät kokonaan yleisurheilevista lapsista ja nuorista muutamassa vuodessa.

Merkit yleisurheilun harrastajien määrän hiipumisesta olivat ilmassa jo 1990-luvun lopulla. Kentillä se näkyi selkeimmin poikien harrastajamäärässä. Moni poika valitsi helpomman tien, joukkuelajin. Kuluvalla vuosituhannella urheilukentät ovat tyhjentyneet vauhdilla. Vielä 1990-luvulla sisulisähuipentumassa (9-15-v.) ei päässyt mitaleille vaikka teki A-luokan tuloksen. Nyt mitaliin riittää pelkkä osallistuminen kisaan. Toki jokainen tänäkin kesänä huipentumaan osallistunut ja mitalin sieltä pokannut on mitalinsa ansainnut, mutta tämäkin kuvastaa sitä katoa, mikä yleisurheilussa on tapahtunut.

Tällä hetkellä yleisurheilun valopilkut Etelä-Savossa ovat harvassa. Vuosituhannen alun nousuhuuma on taittunut aivan ihmeelliseksi hiljaiseloksi Pieksämäellä ja Ristiinassa. Kangasniemellä on kuljettu aina omia polkuja yleisurheilussa, ja taitavat tanssit olla siellä pääasia. Mäntyharjulla yleisurheilu ei ole jostain syystä saanut jalansijaa sitten 1990-luvulla maamme parhaisiin kuuluneen pikajuoksijan Ari Pakarisen vuosien.

Pienemmissä kunnissa yleisurheilu on ollut aaltoliikettä, näin myös täällä Hirvensalmella. Nyt olemme aallon pohjalla. Mikkeli ja Savonlinna vielä sinnittelevät ja pitävät jollakin tasolla etelä-savolaisen yleisurheilun mainetta yllä. Mutta miten kauan, jos sitä peräänkuuluttamaani ihmettä ei tapahdu.

Samaan aikaan, kun harrastajamäärät ovat pudonneet, mahdollisuudet yleisurheilun harrastamiseen ovat parantuneet. Kunnat ovat kiitettävästi panostaneet liikuntapaikkojen luomiseen ja kenttien kunnostamiseen. Kukaan ei voi sanoa, etteikö voisi harrastaa yleisurheilua. Hyvät puitteet, osaavia valmentajia ja ohjaajia löytyy Etelä-Savon joka kolkasta.

Perheet ja lasten vanhemmat ovat avainasemassa, kun harrastajamääriä halutaan nostaa. Neljä-viisi-vuotiaat lapset tulevat seurojen järjestämiin urheilukouluihin, jos vanhemmat heidät tuovat. Me aikuiset ohjaamme lapsemme harrastusten pariin tai sitten emme ohjaa. Se on arvovalinta, ja mielelläni näkisin, että yleisurheilu ja lasten liikunta yleensäkin kuuluisi vanhempien valintoihin.