Olen saanut
seurata aitiopaikalta neljännesvuosisadan ajan etelä-savolaista yleisurheilua
valmentajana, huoltajana ja erityisesti urheilevien lasteni isänä. Kun nyt olen
hiljalleen siirtymässä aitiostani sivummalle, ikäväkseni voin todeta, että
Etelä-Savon yleisurheilu on isojen haasteiden edessä. Jos ei tapahdu ihmeitä,
maakunnan kentät tyhjenevät kokonaan yleisurheilevista lapsista ja nuorista
muutamassa vuodessa.
Merkit
yleisurheilun harrastajien määrän hiipumisesta olivat ilmassa jo 1990-luvun
lopulla. Kentillä se näkyi selkeimmin poikien harrastajamäärässä. Moni poika
valitsi helpomman tien, joukkuelajin. Kuluvalla vuosituhannella urheilukentät
ovat tyhjentyneet vauhdilla. Vielä 1990-luvulla sisulisähuipentumassa (9-15-v.)
ei päässyt mitaleille vaikka teki A-luokan tuloksen. Nyt mitaliin riittää
pelkkä osallistuminen kisaan. Toki jokainen tänäkin kesänä huipentumaan
osallistunut ja mitalin sieltä pokannut on mitalinsa ansainnut, mutta tämäkin
kuvastaa sitä katoa, mikä yleisurheilussa on tapahtunut.
Tällä
hetkellä yleisurheilun valopilkut Etelä-Savossa ovat harvassa. Vuosituhannen
alun nousuhuuma on taittunut aivan ihmeelliseksi hiljaiseloksi Pieksämäellä ja
Ristiinassa. Kangasniemellä on kuljettu aina omia polkuja yleisurheilussa, ja
taitavat tanssit olla siellä pääasia. Mäntyharjulla yleisurheilu ei ole jostain
syystä saanut jalansijaa sitten 1990-luvulla maamme parhaisiin kuuluneen
pikajuoksijan Ari Pakarisen vuosien.
Pienemmissä
kunnissa yleisurheilu on ollut aaltoliikettä, näin myös täällä Hirvensalmella.
Nyt olemme aallon pohjalla. Mikkeli ja Savonlinna vielä sinnittelevät ja
pitävät jollakin tasolla etelä-savolaisen yleisurheilun mainetta yllä. Mutta
miten kauan, jos sitä peräänkuuluttamaani ihmettä ei tapahdu.
Samaan
aikaan, kun harrastajamäärät ovat pudonneet, mahdollisuudet yleisurheilun
harrastamiseen ovat parantuneet. Kunnat ovat kiitettävästi panostaneet
liikuntapaikkojen luomiseen ja kenttien kunnostamiseen. Kukaan ei voi sanoa,
etteikö voisi harrastaa yleisurheilua. Hyvät puitteet, osaavia valmentajia ja
ohjaajia löytyy Etelä-Savon joka kolkasta.
Perheet ja
lasten vanhemmat ovat avainasemassa, kun harrastajamääriä halutaan nostaa.
Neljä-viisi-vuotiaat lapset tulevat seurojen järjestämiin urheilukouluihin, jos
vanhemmat heidät tuovat. Me aikuiset ohjaamme lapsemme harrastusten pariin tai
sitten emme ohjaa. Se on arvovalinta, ja mielelläni näkisin, että yleisurheilu
ja lasten liikunta yleensäkin kuuluisi vanhempien valintoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti