tiistai 13. elokuuta 2019

Etelä-savolainen yleisurheilu on lopun partaalla?



Olen saanut seurata aitiopaikalta neljännesvuosisadan ajan etelä-savolaista yleisurheilua valmentajana, huoltajana ja erityisesti urheilevien lasteni isänä. Kun nyt olen hiljalleen siirtymässä aitiostani sivummalle, ikäväkseni voin todeta, että Etelä-Savon yleisurheilu on isojen haasteiden edessä. Jos ei tapahdu ihmeitä, maakunnan kentät tyhjenevät kokonaan yleisurheilevista lapsista ja nuorista muutamassa vuodessa.

Merkit yleisurheilun harrastajien määrän hiipumisesta olivat ilmassa jo 1990-luvun lopulla. Kentillä se näkyi selkeimmin poikien harrastajamäärässä. Moni poika valitsi helpomman tien, joukkuelajin. Kuluvalla vuosituhannella urheilukentät ovat tyhjentyneet vauhdilla. Vielä 1990-luvulla sisulisähuipentumassa (9-15-v.) ei päässyt mitaleille vaikka teki A-luokan tuloksen. Nyt mitaliin riittää pelkkä osallistuminen kisaan. Toki jokainen tänäkin kesänä huipentumaan osallistunut ja mitalin sieltä pokannut on mitalinsa ansainnut, mutta tämäkin kuvastaa sitä katoa, mikä yleisurheilussa on tapahtunut.

Tällä hetkellä yleisurheilun valopilkut Etelä-Savossa ovat harvassa. Vuosituhannen alun nousuhuuma on taittunut aivan ihmeelliseksi hiljaiseloksi Pieksämäellä ja Ristiinassa. Kangasniemellä on kuljettu aina omia polkuja yleisurheilussa, ja taitavat tanssit olla siellä pääasia. Mäntyharjulla yleisurheilu ei ole jostain syystä saanut jalansijaa sitten 1990-luvulla maamme parhaisiin kuuluneen pikajuoksijan Ari Pakarisen vuosien.

Pienemmissä kunnissa yleisurheilu on ollut aaltoliikettä, näin myös täällä Hirvensalmella. Nyt olemme aallon pohjalla. Mikkeli ja Savonlinna vielä sinnittelevät ja pitävät jollakin tasolla etelä-savolaisen yleisurheilun mainetta yllä. Mutta miten kauan, jos sitä peräänkuuluttamaani ihmettä ei tapahdu.

Samaan aikaan, kun harrastajamäärät ovat pudonneet, mahdollisuudet yleisurheilun harrastamiseen ovat parantuneet. Kunnat ovat kiitettävästi panostaneet liikuntapaikkojen luomiseen ja kenttien kunnostamiseen. Kukaan ei voi sanoa, etteikö voisi harrastaa yleisurheilua. Hyvät puitteet, osaavia valmentajia ja ohjaajia löytyy Etelä-Savon joka kolkasta.

Perheet ja lasten vanhemmat ovat avainasemassa, kun harrastajamääriä halutaan nostaa. Neljä-viisi-vuotiaat lapset tulevat seurojen järjestämiin urheilukouluihin, jos vanhemmat heidät tuovat. Me aikuiset ohjaamme lapsemme harrastusten pariin tai sitten emme ohjaa. Se on arvovalinta, ja mielelläni näkisin, että yleisurheilu ja lasten liikunta yleensäkin kuuluisi vanhempien valintoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti