Paikallislehdessämme uutisoitiin kesällä, että Hirvensalmen seurakunta on pohdiskellut pienessä piirissä tulevaisuuttaan. Hiljaisuus asian ympärillä huolestuttaa, sillä samassa yhteydessä on käyty neuvotteluja myös Mäntyharjun seurakunnan kanssa. Asiasta on tihkunut hyvin vähän tietoa, eikä siitä ole käyty julkista keskustelua. Viedäänkö tässä nyt seurakuntaamme liitoksen alttarille kaikessa hiljaisuudessa, vaikka uutisessa toisin vakuutettiinkin?
Kaikki
hiljaisuuden merkit ja tehdyt toimenpiteet viittaavat siihen, että Hirvensalmen
seurakunta toimii viimeisiä vuosiaan itsenäisenä. Lehtiuutisen mukaan kirkkoherra
on jäämässä ensi vuonna eläkkeelle ja seurakuntapastoria ollaan irtisanomassa.
Pöytä näyttää olevan katettu tuomiokapitulin päätettäväksi. Seurakuntaliitostako
varten?
Lehdestä
olemme saaneet myös lukea, että talousvaikeuksissa painiskelevalle Mäntyharjun
seurakunnalle kelpaa vain seurakuntaliitos. Ymmärrän tämän köyhän pojan vision
oikein hyvin. Naapurissa on rikas, testamenttiomaisuudella vaurastunut pieni Hirvensalmen
seurakunta. Sellaisen kanssa liitos olisi hunajaa, ja toisi hetkellisen
kohennuksen talouteen. Mutta mitä sanoisivat ne Hirvensalmen seurakunnalle
miljoonaomaisuutensa lahjoittaneet. Potkaisisivat varmaan seurakunnan päättäjiä
takamukseen, ja sanoisivat, ettei tällainen peli vetele.
Hirvensalmen
noin 1 600 jäsenen seurakunnalla on kaikki mahdollisuudet toimia
itsenäisenä seurakunta. Se vaatii kuitenkin yhteistä tahtotilaa, jota ainakin
perushirvensalmelaisilta uskon löytyvän.
Seurakunta
on vakavarainen, ja kiinteistötkin ovat hyvässä kunnossa. Seurakunta tulee
toimeen yhdellä papilla oikein hyvin, kun kirkkoherraksi valitaan toimelias ja
seurakuntalaisiin päin aidosti avoin, läsnä oleva ja aktiivinen henkilö.
Heitäkin uskon vielä leipäpappien joukosta löytyvän. Innostava kirkkoherra
saisi varmaan myös vuosia kuolleena olleen vapaaehtoistoiminnan ja talkootyön
herätettyä entiseen kukoistukseensa. Jalkauttamalla diakoniatyö toimiston
pöydän äärestä seurakuntalaisten keskuuteen, ja palauttamalla lapsi- ja nuorisotyössä
yhteistyö kunnan kanssa, seurakuntaelämäkin ryhtyisi kukoistamaan. Seurakunta
saattaisi jopa saada uusia jäseniä, kaivattuja veronmaksajia joukkoonsa. Ei se
tämän vaikeampaa ole.
Varmaan
jotkut ajattelevat, että kirjoittaja kaivelee menneitä. Puskaradiossakin ”oikeistopopulistit”
pääsevät jälleen kirjoittamaan, että allekirjoittanut puuttuu asioihin, jotka
eivät hänelle kuulu. Vanhoja hyviä aikoja kannattaa kuitenkin kaipailla.
Parempia ne olivat kuin tämän päivän tyhjyyttään huutava kirkko.
Seurakuntaliitos ei ainakaan ole ratkaisu Hirvensalmen seurakunnan ja kirkon
haasteisiin. Toivottavasti seurakunnan päättäjät ymmärtävät tämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti