Soitellaanko kirkonmäellä jo seurakunnan kuolinkelloja?

Paikallislehdessämme uutisoitiin kesällä, että Hirvensalmen seurakunta on pohdiskellut pienessä piirissä tulevaisuuttaan. Hiljaisuus asian ympärillä huolestuttaa, sillä samassa yhteydessä on käyty neuvotteluja myös Mäntyharjun seurakunnan kanssa. Asiasta on tihkunut hyvin vähän tietoa, eikä siitä ole käyty julkista keskustelua. Viedäänkö tässä nyt seurakuntaamme liitoksen alttarille kaikessa hiljaisuudessa, vaikka uutisessa toisin vakuutettiinkin?

Kaikki hiljaisuuden merkit ja tehdyt toimenpiteet viittaavat siihen, että Hirvensalmen seurakunta toimii viimeisiä vuosiaan itsenäisenä. Lehtiuutisen mukaan kirkkoherra on jäämässä ensi vuonna eläkkeelle ja seurakuntapastoria ollaan irtisanomassa. Pöytä näyttää olevan katettu tuomiokapitulin päätettäväksi. Seurakuntaliitostako varten?

Lehdestä olemme saaneet myös lukea, että talousvaikeuksissa painiskelevalle Mäntyharjun seurakunnalle kelpaa vain seurakuntaliitos. Ymmärrän tämän köyhän pojan vision oikein hyvin. Naapurissa on rikas, testamenttiomaisuudella vaurastunut pieni Hirvensalmen seurakunta. Sellaisen kanssa liitos olisi hunajaa, ja toisi hetkellisen kohennuksen talouteen. Mutta mitä sanoisivat ne Hirvensalmen seurakunnalle miljoonaomaisuutensa lahjoittaneet. Potkaisisivat varmaan seurakunnan päättäjiä takamukseen, ja sanoisivat, ettei tällainen peli vetele.

Hirvensalmen noin 1 600 jäsenen seurakunnalla on kaikki mahdollisuudet toimia itsenäisenä seurakunta. Se vaatii kuitenkin yhteistä tahtotilaa, jota ainakin perushirvensalmelaisilta uskon löytyvän.

Seurakunta on vakavarainen, ja kiinteistötkin ovat hyvässä kunnossa. Seurakunta tulee toimeen yhdellä papilla oikein hyvin, kun kirkkoherraksi valitaan toimelias ja seurakuntalaisiin päin aidosti avoin, läsnä oleva ja aktiivinen henkilö. Heitäkin uskon vielä leipäpappien joukosta löytyvän. Innostava kirkkoherra saisi varmaan myös vuosia kuolleena olleen vapaaehtoistoiminnan ja talkootyön herätettyä entiseen kukoistukseensa. Jalkauttamalla diakoniatyö toimiston pöydän äärestä seurakuntalaisten keskuuteen, ja palauttamalla lapsi- ja nuorisotyössä yhteistyö kunnan kanssa, seurakuntaelämäkin ryhtyisi kukoistamaan. Seurakunta saattaisi jopa saada uusia jäseniä, kaivattuja veronmaksajia joukkoonsa. Ei se tämän vaikeampaa ole.

Varmaan jotkut ajattelevat, että kirjoittaja kaivelee menneitä. Puskaradiossakin ”oikeistopopulistit” pääsevät jälleen kirjoittamaan, että allekirjoittanut puuttuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Vanhoja hyviä aikoja kannattaa kuitenkin kaipailla. Parempia ne olivat kuin tämän päivän tyhjyyttään huutava kirkko. Seurakuntaliitos ei ainakaan ole ratkaisu Hirvensalmen seurakunnan ja kirkon haasteisiin. Toivottavasti seurakunnan päättäjät ymmärtävät tämän.