Pienempi valtuusto on mahdollisuus, ei mörkö

Kunnanvaltuusto päättää maanantaina 2. marraskuuta kevään kuntavaalissa valittavien valtuutettujen lukumäärän. Kunnanhallitus esittää yksimielisessä päätöksessään valtuutettujen määrän laskemista nykyisestä 21:stä 17:ään.

Valtuuston kokoonpanon pienentäminen on hyvin perusteltua, kun vaikkapa tarkastelee viime kuntavaalin tulosta. Vuoden 2017 kuntavaalissa kuusi eri ryhmittymää sai kootuksi vaaleihin vain 34 ehdokasta. Yhtä lukuun ottamatta kaikki ehdokkaat pääsivät joko valtuutetuiksi tai varavaltuutetuiksi. Tällä hetkellä kolmella valtuustoryhmällä ei kuitenkaan ole ainuttakaan varavaltuutettua. Liian iso luottamusorganisaatio on ollut selkeä haaste ryhmittymille.

Uskon, että hallituksen esitys hyväksytään valtuustossa, ei ehkä yksimielisesti, mutta selkein lukemin. Muutamat poliittiset pienryhmät ehkä äänestyttävät, koska pelkäävät paikkojensa puolesta ja puhuvat demokratiavajeesta, kun paikkamäärää pienennetään.

Kunnanvaltuuston ei tule olla paikka, jonne valitaan lähes kaikki sinne haluavat. Silloinhan valtuustoon saattaisi tulla valituksi tyhjiä tynnyreitäkin, jotka kuulemani mukaan kolisevat kaikkein kovimmin. Aika on ajanut kyläpolitikoinninkin ohitse. Kuntavaalitkin olisivat turhia.

Tuleva, pienempi valtuusto on otettava kannustavana haasteena, ja uuteen asiaan tulee suhtautua positiivisesti. 17-paikkainen valtuusto on mahdollisuus, eikä mikään demokratiavaje. Nyt kaikkien ensi keväänä kuntavaalissa olevien ryhmien tulee kääriä hihat ja ryhtyä etsimään ehdokkaita, jotka todella ovat Hirvensalmen asialla. Samalla tulee muistaa, ettei yhtäkään 17. valtuustopaikasta ole etukäteen jaettu. Kuntavaalissa äänestävät päättävät, ketkä johtavat kuntaa seuraavat neljä vuotta.

Samalla kun luottamusorganisaatiota uudistetaan valtuuston paikkamäärän osalta, pitää harkita myös kunnanhallituksen ja sivistyslautakunnan jäsenmääriä. Sivistyslautakunnan jäsenmäärän (7) harmonisointi muiden lautakuntien jäsenmäärän (5) tasolle on perusteltua. Hallituksenkin jäsenmäärän laskemista seitsemästä viiteen kannattaa vakavasti harkita. Pienempi luottamusorganisaatio on tehokkaampi ja yhteistyökykyisempi hoitamaan kuntamme asioita.

Suojelu tehnyt tervaleppäkujasta hävettävän ryteikön

Hirvensalmen kirkonkylää komistaa Suomen ainoa tervaleppäkuja. Kuja syntyi Puulan vedenpinnan laskun yhteydessä 1850-luvulla ja sen muodostavat jopa yli 100-vuotiaat ja yli 30 metriä korkeat tervalepät. Näin hehkutetaan Mikkelin seudun matkailusivustolla.

Ehkäpä tämä komistus on joskus, puolivuosisataa sitten ollutkin olemassa, mutta ei enää. Aikoinaan kuntamme käyntikortiksikin nostetun kujan tilalla on nyt ryteikkö, mikä on yksinomaan suojelun aikaansaannosta. Liekuneen ja Ryökäsveden rannan suojelu on aikansa elänyt ilmiö, ja se tulisi purkaa välittömästi.

Alue tulisi kunnostaa. Kun Hirvensalmella katsot minne tahansa sinulla on aina vessilmässä. Näin tulisi olla kujankin kohdalla. Vaan eipä ole. Rantapusikoiden taakse peittyvä upea Liekuneen järvimaisema tulisi saada tiellä kulkevien näkyville ja ihasteltavaksi. Sitten vasta voitaisiin puhua todellisesta kirkonkylämme käyntikortista.

Tervaleppäkujan suojelun purkaminen ja alueen siistiminen olisi todellinen kulttuuri-, maisema ja ympäristöteko. Liekuneen esiintuominen olisi suurta ympäristötaidetta.

Suojelun purkaminen ei varmaankaan ole helppo asia. Vaikka sille ei tänä päivänä enää löydykään perusteita. Lieneekö edes koskaan ollutkaan? Rantamaiseman avaamiselle on vahva kannatus kunnassamme ja kesäasukasjoukossamme. Joka vuosi lepikon rantaryteiköstä kirjoittaa joku paikallislehdessämme.

Mitä sitten voisimme tehdä, jotta tämä saadaan maaliin? Alueen omistava osakas/hoitokunta tuskin on halukas etenemään asiassa. Tuolta taholta ehdotettiin vuonna 2011, että kunta ostaisi suojelualueen ja laajentaisi sitä tien toisella puolella olevalle alueelle. Kunta tyrmäsi ajatuksen, mikä oli aivan oikea päätös.

Entäpä jos keräisimme adressin suojelun lopettamiseksi ja rantapusikon raivaamiseksi. Adressi luovutettaisiin alueen omistajataholle ja suojelusta päättäville viranomaisille. Silläkään ei ehkä saada toivottua positiivista lopputulosta, mutta ainakin voisimme sanoa, että olemme parhaamme yrittäneet.

Kunta on hoitanut keskustaajaman julkiset viheralueet hyvin. Seurakunta on raivannut terveleppäkujan kohdalla omistamansa tervelepikon, mikä tuo upeasti vanhat ja nuoret tervelepät esiin. Sama pitäisi voida tehdä suojeluryteikölle.