Aamukampa

Olen laskenut päiviä, kuten 70-luvulla armeijassa ollessani aamuja. Tätä kirjoittaessani niitä on jäljellä vielä 55. Tätä valtuustokautta. Sitten koittaa vapaus. Minulle.

Kuntamme päätöksenteossa kärsimysviikot, kuukaudet jatkuvat. Pian päättyvä valtuustokausi on ollut todella raskas ja inhottava, kunnan viranhaltijoille, monille työntekijöille ja varmasti suurimmalle osalle kunnan luottamushenkilöitä. Inhottava ja ilkeä, kahden päätöksenteon pöytätavoista piittaamattoman luottamushenkilön takia.

Pyöräilin lauantaina kylälle. Lähdin katsomaan Leppää. Oli koulujen päättymispäivä. Tuulimyllyn nurmikolla neljä koulupoikaa vietti ensimmäistä lomatuntiaan. Nauttivat auringosta ja virvoitusjuomista. Jo pitkästä matkasta pojat huikkasivat hyvän kesäpäivän toivotukset. Pysähdyin ja juttelimme hetken, koulusta, kesästä ja tulevasta syksystä. Jatkaessani matkaa pojat toivottivat vielä hyvää päivänjatkoa. Mahtavia nuoria.

Poikkesin kahville Pirjon Kirppiskahvioon. Juttuseuraksi löytyi tuttua porukkaa, pari tuntematonta joukossa. Ruotsista kuntaamme muuttanut vanhempi naishenkilö oli aivan haltioissaan kunnastamme ja kuntamme liikuntamahdollisuuksista. Liikkuvana kuntalaisena hän oli koko viime talven harrastanut avantouintia Roosin rannassa. ”Aivan mahtavaa, että täällä jopa voi harrastaa sellaistakin”. ”Super juttu.” Hän kiitteli.

Laitoimme porukalla kuntamme vanhat kansakoulut kartalle. Niitä löytyi melkoinen määrä. Joku oli koulumatkalla napannut naapurin pellolta nauriin. Sai tekosestaan kotona melkoisen ripityksen ja joutui palauttamaan nauriin takaisin. Toinen oli nauttinut naapurin marjapensaiden satoa. Vaikka kotonakin olisi ollut niitä. Muistot olivat mukavia. Niitä oli kiva kuunnella.

Hörppäsin kahvit ja pyöräilin Suursavonrantaan. Ministeri paikalla, ja kuulijoina pari kourallista keskustalaisia ehdokkaita. Korona tehnyt tehtävänsä? Aikakin lienee ajanut jo tällaisen kampanjoinnin ohi?

Entinen kunnanvaltuutettu puheli, tapansa mukaan tohkeissaan, Suur-Savon Sähköstä ja Mikkelin auttamisesta. Hänen mielestä Mikkelin pitää hoitaa asiansa itse, eikä sähköyhtiötä pidä myydä. Mieleeni putkahti muutaman vuoden takainen Hirvensalmen pankkivääntö. Kuka auttoi silloin ja ketä? Lopputuloksena torstaisin jonotetaan.

Ministeri vakuutti, ettei maakuntaveroa tule. Mahtaakohan sanoma pysyä samana, kun ministerin pirssi lipuu Helsingin maisemiin? Toivottavasti. Jostain syystä toivon, että edes tämän ministerin maakuntapuheet pitävät.

Ministeri vakuutti myös, että sote tulee. Se ratkaisee hänen mielestä myös kuntien talousongelmat. Tämän sanoessaan hän jostain syystä kuitenkin katsoi edessään olevaa nurmikkoa. Ei yleisöä.

Tämä oli tässä. Nousin pyöräni selkään ja ajelin kotia.