Hyvää mieltä jäteasemalta

Ilo ja hyvä mieli eivät katso paikkaa, kun ne purkautuvat ja kohdalle osuvat. Tämän sain kokea asioidessani perjantaina 17.9. iltapäivän tunneilla kuntamme jäteasemalla. Paikalla oli jätteiden tuojia useampi autollinen, pientä ruuhkanpoikasta, joukossa hieman itseäni vanhempi, itselleni tuntematon pariskunta.

Siinä jätteitä oikeisiin paikkoihin lajitellessamme kohtasin myös päivän ilopillerin. Tämä itselleni tuntemattomaksi jäänyt pariskunta hehkutti kuntamme jäteasemaa aivan valtavasti. ”Tänne on niin ihana tulla. Tämä on aivan valtavan ihana paikka,” iloitsi nainen. Se oli sellainen ilon ja kiitoksen purkaus, että hänen jalkansa eivät tahtoneet pysyä maassa. ”Tämä on aina niin hyvin hoidettu. Tällaista ei ole missään muualla, ” hänen miehensä jatkoi.

Minun oli helppo yhtyä tämän pariskunnan sanoihin. Ne olivat aitoja. Se ilo ja hyvä mieli olivat jotain sellaista, jota ei voi sanoin kuvailla. Se oli tarttuvaa. Kiitos teille tuntemattomat, teitte myös minun päivästäni ikimuistoisen, ja haluan kiitokseni kirjoittaa tähän blogini sivuille.

Lauantaina 18.9. illansuussa kävin vaimoni ja kavereideni kanssa jälleen kiertämässä uudistettua frisbeegolfrataamme. Sielläkin oli ruuhkanpoikasta, mutta hauskuutta oli horisontissa ja välillä kivenlohkareidenkin koloissa. Välillä tuntui, ettei heittokäteni ollut omani, kun kiekko singahti omille teilleen. Taas kerran piti kysyä kavereiltani, että irtosiko kiekko kädestäni ja minne se mahtoi mennä, kun itselleni ei jäänyt heitosta mitään muistikuvaa. Kiekko oli kopsahtanut viiden metrin päässä olevan puun runkoon kymmenen metrin korkeudelle. Sillä tavalla.

Kaksi ja puoli tuntia siihen meni. Hauskaa oli ja tuomisina uusi ennätys. Ehkä seuraavalla kerralla se jo alkaa seiskalla. Se ennätys.

Illalla tein Uuno-pelissä varmaan sellainen ennätyksen, johon eivät jääkiekkoliigan joukkueetkaan varmasti pysy. Hävisin putkeen 17 kierrosta. Hyvä minä.

Lohduttaakseen, kaverini ilahdutti minua runolla:

Mä oon aavikko.

Sekä unettomat yöt.

Pohjalla.

Katseet ylös luokaa.

Maybe one day.

I am a hero.

Runossa soivat Lauri Tähkän ja Bonnie Tylerin hitit.

Se meni metsään

Näin totesi tyttäreni neljävuotias Ilmari-poika nähtyään videon vaarin frisbeegolf-taidoista. Kommentti osui naulan kantaan. Heittoni meni harakoille. Ähisin ja puhisin heittoni jälkeen miettien, mikä meni vikaan. Kaveriporukalleni tämä oli nauruterapiaa. Kuten niin monta kertaa aiemminkin.

Olemme Hirvensalmen uudistetulla frisbeegolf-radalla. Radan viides väylä avautuu edessäni. Kiekko pitäisi heittää kahden kuusenrungon välistä. Aukkoa on lähes moottoritien leveydeltä, eikä matkaa ole kuin vajaa kaksikymmentä metriä. Olosuhteet ovat mainiot. Ilta-aurinko kurkistelee pilvien lomasta. On tyyntä. Kaverini virittelee kännykkäänsä kuvauskuntoon selkäni takana, arvaten miten tässä tulee käymään.

Kiekko irtoaa kädestäni. Ohittaa väyläaukon kolmella metrillä oikealta ja lentää voimalla suoraan sanoen hevon kuuseen. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta tällä väylällä, kun epäonnistun. Mutta mitäpä tuosta, kun toisilla on hauskaa. Sehän se on parasta kaveripiirissä. Ei tämä niin totista touhua ole, vaikka kukin meistä tämän vähän tosissaan ottaakin. Ainakin yrittää. Liikkuminen, luonto ja hyvä porukka, ne ovat tärkeintä. Ja se ilon määrä, jonka me kukin vuorollamme toisillemme tuotamme.

Kuten tuossa kirjoitin, vuonna 2015 ensimmäiset korinsa ja väylänsä saanut kuntamme frisbeegolf-rata uudistui ja laajeni kesän aikana täysimittaiseksi, viralliseksi, 18-väyläiseksi liikuntapaikaksi. Muutaman vuoden 10-väyläisenä toiminut rata kasvoi kahdeksalla uudella väylällä. Itselleni tuli sellainen iso onnistumisen fiilis, kun olemme kuntana jälleen pystyneet investoimaan uusiin liikuntapaikkoihin urheilukentän ympäristössä.

Muistan vielä sen ensimmäisen kerran, kun kiipesimme Marttisen Jarin kanssa Ukkomäen rinteille katsastelemaan sopivia väyläpaikkoja. Väylän rakentaminen alkoi muutamalla korilla ja Itä-Suomen aluehallintoviraston pienellä avustuksella. Nyt rata on kasvanut virallisiin mittoihin, 18-väyläiseksi. Kiitos Jari ja kumppanit, olette tehneet upeaa ja tärkeää työtä.

Väylät tarjoavat haastetta harrastelijoille, ehkä ammattilaisillekin, en tiedä. Vaihteleva maasto mäkineen, luonto ja siihen sopivasti sijoitetut heittopaikat ja väylät tarjoavat liikunnan riemua varmasti kaikille kävijöille. Kannattaa tulla kokeilemaan, kuntoilemaan ja nauttimaan.