Ilo ja hyvä mieli eivät katso paikkaa, kun ne purkautuvat ja kohdalle osuvat. Tämän sain kokea asioidessani perjantaina 17.9. iltapäivän tunneilla kuntamme jäteasemalla. Paikalla oli jätteiden tuojia useampi autollinen, pientä ruuhkanpoikasta, joukossa hieman itseäni vanhempi, itselleni tuntematon pariskunta.
Siinä
jätteitä oikeisiin paikkoihin lajitellessamme kohtasin myös päivän ilopillerin.
Tämä itselleni tuntemattomaksi jäänyt pariskunta hehkutti kuntamme jäteasemaa
aivan valtavasti. ”Tänne on niin ihana tulla. Tämä on aivan valtavan ihana
paikka,” iloitsi nainen. Se oli sellainen ilon ja kiitoksen purkaus, että hänen
jalkansa eivät tahtoneet pysyä maassa. ”Tämä on aina niin hyvin hoidettu.
Tällaista ei ole missään muualla, ” hänen miehensä jatkoi.
Minun oli
helppo yhtyä tämän pariskunnan sanoihin. Ne olivat aitoja. Se ilo ja hyvä mieli
olivat jotain sellaista, jota ei voi sanoin kuvailla. Se oli tarttuvaa. Kiitos
teille tuntemattomat, teitte myös minun päivästäni ikimuistoisen, ja haluan
kiitokseni kirjoittaa tähän blogini sivuille.
Lauantaina
18.9. illansuussa kävin vaimoni ja kavereideni kanssa jälleen kiertämässä
uudistettua frisbeegolfrataamme. Sielläkin oli ruuhkanpoikasta, mutta hauskuutta
oli horisontissa ja välillä kivenlohkareidenkin koloissa. Välillä tuntui, ettei
heittokäteni ollut omani, kun kiekko singahti omille teilleen. Taas kerran piti
kysyä kavereiltani, että irtosiko kiekko kädestäni ja minne se mahtoi mennä,
kun itselleni ei jäänyt heitosta mitään muistikuvaa. Kiekko oli kopsahtanut
viiden metrin päässä olevan puun runkoon kymmenen metrin korkeudelle. Sillä
tavalla.
Kaksi ja
puoli tuntia siihen meni. Hauskaa oli ja tuomisina uusi ennätys. Ehkä
seuraavalla kerralla se jo alkaa seiskalla. Se ennätys.
Illalla tein
Uuno-pelissä varmaan sellainen ennätyksen, johon eivät jääkiekkoliigan
joukkueetkaan varmasti pysy. Hävisin putkeen 17 kierrosta. Hyvä minä.
Lohduttaakseen,
kaverini ilahdutti minua runolla:
Mä oon
aavikko.
Sekä
unettomat yöt.
Pohjalla.
Katseet ylös
luokaa.
Maybe one
day.
I am a hero.
Runossa
soivat Lauri Tähkän ja Bonnie Tylerin hitit.