Hyvää mieltä jäteasemalta

Ilo ja hyvä mieli eivät katso paikkaa, kun ne purkautuvat ja kohdalle osuvat. Tämän sain kokea asioidessani perjantaina 17.9. iltapäivän tunneilla kuntamme jäteasemalla. Paikalla oli jätteiden tuojia useampi autollinen, pientä ruuhkanpoikasta, joukossa hieman itseäni vanhempi, itselleni tuntematon pariskunta.

Siinä jätteitä oikeisiin paikkoihin lajitellessamme kohtasin myös päivän ilopillerin. Tämä itselleni tuntemattomaksi jäänyt pariskunta hehkutti kuntamme jäteasemaa aivan valtavasti. ”Tänne on niin ihana tulla. Tämä on aivan valtavan ihana paikka,” iloitsi nainen. Se oli sellainen ilon ja kiitoksen purkaus, että hänen jalkansa eivät tahtoneet pysyä maassa. ”Tämä on aina niin hyvin hoidettu. Tällaista ei ole missään muualla, ” hänen miehensä jatkoi.

Minun oli helppo yhtyä tämän pariskunnan sanoihin. Ne olivat aitoja. Se ilo ja hyvä mieli olivat jotain sellaista, jota ei voi sanoin kuvailla. Se oli tarttuvaa. Kiitos teille tuntemattomat, teitte myös minun päivästäni ikimuistoisen, ja haluan kiitokseni kirjoittaa tähän blogini sivuille.

Lauantaina 18.9. illansuussa kävin vaimoni ja kavereideni kanssa jälleen kiertämässä uudistettua frisbeegolfrataamme. Sielläkin oli ruuhkanpoikasta, mutta hauskuutta oli horisontissa ja välillä kivenlohkareidenkin koloissa. Välillä tuntui, ettei heittokäteni ollut omani, kun kiekko singahti omille teilleen. Taas kerran piti kysyä kavereiltani, että irtosiko kiekko kädestäni ja minne se mahtoi mennä, kun itselleni ei jäänyt heitosta mitään muistikuvaa. Kiekko oli kopsahtanut viiden metrin päässä olevan puun runkoon kymmenen metrin korkeudelle. Sillä tavalla.

Kaksi ja puoli tuntia siihen meni. Hauskaa oli ja tuomisina uusi ennätys. Ehkä seuraavalla kerralla se jo alkaa seiskalla. Se ennätys.

Illalla tein Uuno-pelissä varmaan sellainen ennätyksen, johon eivät jääkiekkoliigan joukkueetkaan varmasti pysy. Hävisin putkeen 17 kierrosta. Hyvä minä.

Lohduttaakseen, kaverini ilahdutti minua runolla:

Mä oon aavikko.

Sekä unettomat yöt.

Pohjalla.

Katseet ylös luokaa.

Maybe one day.

I am a hero.

Runossa soivat Lauri Tähkän ja Bonnie Tylerin hitit.