Aivan mahtavaa

 

Viidessä Etelä-Savon kunnassa käynnistyy kyläpoliisitoiminta. Hirvensalmi on yksi näistä tavallaan oman poliisinsa saava kunta. Aivan mahtavaa!

Kolmen kyläpoliisin joukossa on hirvensalmelaisille tuttu kasvo. Kyläpoliisina aloittava vanhempi konstaapeli Mika Paajanen on täällä syntynyt ja nuoruutensa asunut. Mika on muuten viimeisin Hirvensalmen Urheilijoiden SM-mitalisti. Hänen lajinsa oli keihäänheitto ja hän saavutti myös PM-mitaleita. Aivan mahtavaa!

Poliisin näkyminen Hirvensalmen kylillä ja raiteilla, muutoin kuin hälytystehtävissä, on tervetullut asia. Sininen virkapuku tuo ja luo turvallisuuden tunnetta meille kaikille. Samalla tapaa kuin ensihoidon päiväsairasauton pysyminen pitäjässä. Aivan mahtavaa!

Jatkossa joudun minäkin tarkkailemaan omaa ajokäyttäytymistäni. Alla olevalla valkoisella ”Pesosellani”, joksi tyttäreni on automme ristinyt, on paha taipumus kun istun sen rattiin. Se kiihtyy nimittäin yhtä nopeasti kuin eräs paikallinen valtuutettu minut nähdessään. Tyttärestäni on aivan mahtavaa, kun joudun hiljentämään vauhtiani.

Sitten asiaan.

Martti Alanen, 39-vuotias maitokaapin myyjä, ehkä sinkku, pääsi Kingin finaaliin. Aivan mahtavaa, Martti!

Suurella odotuksella käynnistynyt Kingi on Martista huolimatta ollut iso floppi. Ohjelma ei naurata – ainakaan minua.

Juvalla kuitenkin ehdittiin jo lipaista tötteröä ja iloita Aku Hirviniemen hahmosesta, juvalaisesta hokijätkästä. Harkinnastaan tunnettu kunnanjohtaja Laukkanenkin veteli jo ylävitosia ja lupasi tarjota Hirviniemelle jäätelötötterön ja uimahallilipun kunnan mainostamisesta. Hokijätkä tippui heti kättelyssä, ja Juvalla on nyt suru puserossa. Monissa ohjelmissa örveltänyt Hirviniemi ei ole enää ollut pitkään aikaan hauska.

Hirvensalmella on köllötelty TV-julkisuudessa ja aivan eri tasolla kuin Juvalla. Supersuosittua Vain elämää –ohjelmaa on kuvattu jo kolme tuotantokautta Satulinnassa. Viimeisimmän sarjan levyt olivat soittolistojen kärjessä viikosta toiseen. Sarjan jaksot kokosivat miljoonayleisön syksyllä.

Neljäs tuotantokausi kuvataan alkukesällä. Toivottavasti saamme jälleen syksyllä nauttia upeasta ohjelmasta, loistavista artisteista ja Hirvensalmen maisemista. Elämää ja enemmän – Hirvensalmi on paras paikka Vain elämälle. Vai mitä, Martti?

 

 

 

 

Eriäviä mielipiteitä

Istuin hyvän kaverini kanssa iltaa Helsinki-baarissa Tallinnassa vastarannalta saapuneita karaokelaulajia kuunnellen. Kaverini, joka vaikutti kotikuntansa luottamustoimissa, purki mieltään ja kertoi mielenkiintoisen tarinan kuntansa päätöksenteosta. Emme puhuneet tietänkään todellisilla nimillä ja tarinan etunimetkin ovat Tallinnanmatkan tuliaisia. Juttu meni jotenkin tähän malliin.

Istuttiin hallituksen kokousta ja käsiteltiin työjärjestystä, kaverini aloitti.

-          - Jätän eriävän mielipiteeni. Edellisessä kokouksessa vaatimia asioita ei ole tuotu listalle, Risto ilmoitti ja jätti posket väristen ajatuksensa kirjallisena. Tämä on muuten vakava asia, kun virkamiehet eivät tanssi pillini mukaan, hän säesti melkeinpä nitroja taskustaan kaivellen.

Kaverini kertoi, että paikallisen painijan maineessa oleva luottamushenkilö päätti yllättää heti kättelyssä kaikki. Tällä kertaa hänellä oli matkassaan Kreikan velkakirjojen korkuinen pinkka eriäviä mielipiteitä.

Kun myöhemmin käsiteltiin erästä asunto-osakkeen myyntiä, oli seuraavan yllätyksen paikka.

-          - Jätän eriävän mielipiteeni. Asiaa ei ole valmisteltu oikein. Esitän, ettei asuntoa myydä, hän esitti jälleen ja luovutti hammasta purren mustaa valkoisella.

Esitystä ei kannatettu, ja osake myytiin, kaverini jatkoi. Mutta kokouksen paras esitys, ikään kuin niskalenkki, oli vasta tulossa.

Valtuuston edellisvuoden varapuheenjohtajat, Pirkko ja Ari, olivat lähettäneet hallitukselle ilmapiiriä koskevan kirjeen. Kaverini selitti, että jäähypenkille omaa toimintaansa arvioimaan siirretyt entiset varapuheenjohtajat purkivat kirjeessä pahaa oloaan, kun kunnassa ei tanssittukaan heidän kuvoidensa mukaisesti. Kirjeestä käytiin ystäväni mukaan vilkasta sananvaihtoa ja kokouksen puheenjohtajakin lankaantui siihen mukaan. Kokouksessa esitettiin, että nykyinen valtuuston puheenjohtajisto jatkaisi entisten varapuheenjohtajien keittämän sopan hämmentämistä.

-          - Onneksi näin ei tapahtunut, ja huoneesta löytyi lisäkseni myös muita viisaita päättäjiä, kaverini siunaili lähes ristinmerkkiä tapaillen.

Valtuuston varapuheenjohtajaksi valittu Heikki totesi, että on puheenjohtajistolla tärkeämpiäkin asioita käsiteltäväksi, esimerkiksi miten kuntaan saadaan uusia asukkaita.

-         -  Heikki puhui asiaa ja järki voitti lopulta, ja kirje merkittiin vain tiedoksi, kaverini kiitteli ja huokaisi huojentuneena.

Totesin ystävälleni, että tarina tuntuu jotenkin liian tutulta. En vaan muista, missä olisin tähän törmännyt. Koska oli minun vuoroni toimia lohduttavana olkapäänä annoin kaverilleni neuvon: Ottelurangaistuksen saaneiden Pirkon ja Arin tulisi tilata aika vastaanotolle, ottaa kirje mukaansa ja kysyä, mikä heitä oikein vaivaa. Sillä vitutukseenkin on nykyään saatavissa ammattiapua. Kaverini sensijaan mietiskeli, pitäisikö urheiluseuran varastoista kaivaa vanhat painitrikoot Ristolle. Sieltä kuulema löytyisi aatteeseen sopivat, punaiset. Ihan vaan hyväntahdon eleenä.

Tallinnanreissumme poliittinen osuus päättyi syvässä yhteisymmärryksessä puolijuopuneen turistin tulkintaa Paula Koivuniemen Aikuisesta naisesta kuunnellen. Yhdessä ja erikseen olimme myös sitä mieltä, että Helsingin ja Tallinnan välinen tunneli olisi pikimmiten rakennettava. Pääsisivät keppanajunat kulkemaan!

Jotta kukaan blogisivulleni eksyvistä ei ymmärtäisi väärin ja uskoisi tätä todeksi. Ja siksi, koska vaimoni totesi: ”Ei tuollaista voi kirjoittaa”, ajattelin  minäkin jättää tähän eriävän mielipiteeni. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Paikallisia uutisia, kiitos

Pitäjämme paikallisehdeksi itseään mainostava Hirvensalmelainen kertoo aloittaneensa uuden juttusarjan, Pitäjillä, julkaisemisen viime lehdessä. Odotin melkein vesi kielellä, että nyt päästään lukemaan Hirvensalmen kylien kuulumisia.

Mitä vielä, lehden toimittaja tuntuu lähteneen maailmanympäryspurjehdukselle kuten Hjallis Harkimo aikoinaan. Ensimmäinen Pitäjillä-juttu kertoo jonkun Anttolan kyläpahan asioista. Eipä paljoa kiinnostanut. Uskon, että monet muutkin pettyivät.

Juttusarjan mukaan toimittajan purjehdus näyttää jatkuvat seuraavaksi Haukivuorelle ja sieltä Joutsaan ja Kangasniemelle. Nämäkö ovat toimituksen mielestä niitä hirvensalmelaisia kiinnostavia asioita?

Samassa numerossa lehti näyttää aloittaneen myös Kohti eduskuntavaaleja –juttusarjan. Asia on ajankohtainen, mutta ensimmäisenä palstatilaa saanut mikkeliläinen ehdokas ei. Vaikka ehdokas lupaisi viedä minkälaisella puskutraktorilla tahansa kansalaisten äänen eduskuntaan, niin ei hän vieraan kunnan ehdokkaana ole jutun arvoinen Hirvensalmen omassa lehdessä. Hirvensalmelta löytyy nimittäin omastakin takaa kaksi paikallista kansanedustajaehdokasta.

Lehden sivuja täytellään helpoilla ”uutisilla”, jotka eivät ole todellisia uutisia meille hirvensalmelaisille. En tiedä, onko se toimituksen jalkautumisen laiskuutta, kun näin tehdään. Vähän vaikuttaa siltä.

Veikko Lavi lauloi, että jokainen ihminen on laulun arvoinen. Hirvensalmella on reilut 2300 asukasta, eläviä kyliä ja suuria tekoja. Tiedän kokemuksesta, että aihetta juttuihin ja kirjoitettavaa löytyy myös omasta pitäjästä moneksi vuodeksi, jos toimitus niin haluaa.

Tervetuloa Etelä-Savon Kauniaisiin

Hirvensalmi on maakunnan edullisin verottaja. Verrokkiperhe Savonlinnassa maksaa vuodessa veroja yli 1600 euroa enemmän kuin perhe Hirvensalmella. Kunnan tuloveroprosentti on maakunnan ja Itä-Suomen alhaisin. Kunta on pitänyt huolen taloudestaan. 19,5 prosentin verolla on toistaiseksi pärjätty, vaikka valtio painaa päälle.

Tiukka taloudenpito ei näy kuntalaisten palveluissa. Peruspalvelut toimivat samalla tapaa kuin suurissa kaupungeissakin. Me emme lennätä tyhjiä penkkejä taivaalla, emmekä tarjoa ilmaisia bussikyytejä, kuten jossain päin Etelä-Savoa on tapana tehdä. Sellaiset eivät kuulu kunnan perustehtäviin.

Nykyiseen tuloveroomme kohdistuu painetta. Valtionosuusleikkaukset vievät meiltä satojatuhansia euroja. Vireillä oleva soteuudistus maksaa maltaita. Valtio rokottaa hyvin asiansa hoitaneita kuntia. Tämä on sitä tämän päivän kokoomus-sossupolitiikkaa.

Mutta nautitaan vielä hyvistä uutisista, kun siihen on aihetta.

Tuloveroa ei voida kuitenkaan pitää ikuisesti ennallaan, ellei sitten jotain mullistavaa valtion taholta tapahdu. Kuntien rahoitusasemaan tuskin on luvassa helpotusta. Veronkorotus on todennäköisesti edessä ensi syksynä. Näin tulee tapahtumaan myös monessa muussa kunnassa.

Joillakin on tarvetta örveltää

Kunnanhallituksen arki käynnistyi melkein tavanomaisesti. Sanon melkein, sillä joillakin vanhoilla miehillä, 70-luvun tietäjillä, tuntuu olevan edelleen pätemisen tarvetta.

Kunnan ympäristöohjelma teilattiin maan rakoon, mutta lopulta samat arvostelijat esittivät sen hyväksymistä sellaisenaan. Yhtä kiinnosti yksityishenkilön sairauskertomus. Toinen ihmetteli, miksei Suonsalmen koulua ole vieläkään myyty. Joillakin vaan näyttää olevan tarvetta örveltää kuin erityisopettajalla paikallisissa hirvipeijaissa. Hallituksen puheenjohtaja saisi kyllä ottaa napakamman otteen kokousten johtamisessa.

Tervetuloa kuitenkin Hirvensalmelle – Etelä-Savon Kauniaisiin. Viime vuonnakin muuttovoittomme oli 12 henkeä ja maahanmuuttajat mukaan laskettuna 25 asukasta.

Suuria tunteita kentän laidalta

Etelä-Savon liikunta, kilpaurheilu, liikuttajat ja taustavoimat olivat huomion keskipisteenä perjantai-iltana 30.1. Mikkelissä maakunnan ensimmäisessä urheilugaalassa. Oli mahtavaa olla paikalla ja nousta lavalle itsekin jopa palkittavana. Gaala on paikkansa lunastanut, nostaahan se kerran vuodessa esille liikunnan ja urheilun tekijät, voittajat ja heidän taustavoimansa. Jos urheiluväki itse ei arvosta tekemistään, niin kukaan ei sitä tee heidän puolestaan.

Tapahtumassa palkittiin myös kuntien valitsemat Vuoden Liikuttajat. Hirvensalmella valinta oli osunut kohdalleni. Kunnanjohtaja Seppo Ruhanen totesi gaalassa palkintoa luovuttaessaan valinnan olleen helpon. ”Tämä on palkinto erityisesti lasten ja nuorten hyväksi tehdystä työstä, hirvensalmelaisen yleisurheilun nostamisesta valtakunnalliselle, SM-tasolle”, Seppo korosti.

Kotiväkeni muistutti, että osaathan arvostaa valintaa. Osaanhan minä – ainakin 20 vuoden kuluttua, jos vielä silloin muistan jotain. Totta puhuen, olihan se hieno hetki käydä pokkaamassa tunnustus. Kukaan ei kuitenkaan tee asioita yksin. Meillä Hirvensalmella on hyvä tiimi, johon myös isoja sanoja luovutuspuheessaan sanonut kunnanjohtajamme kuuluu. Seurassamme HiU:ssa on myös astuttu uuteen kauteen, ja askelmerkit ovat kohdallaan. Puitteet ovat kunnossa ja uskon yhdessä tekemiseen.

Kilpaurheilu on myös suuria tunteita, kuten gaalassa puhunut ministeri Lenita Toivakka osuvasti totesi. Kentän laidalla itketään ilon ja joskus myös surun kyyneleitä. Ensimmäiset ilon kyyneleet itkin syksyllä 2000 Sipoossa, kun vanhin tyttäreni voitti SM-pronssia 5-ottelussa.

Oma urheilu-urani ei noussut pitäjätasoa eikä seiväshypyn ennätykseni 250 senttiä korkeammalle, joten gaalassa saamani pokaali on oman urani huippuhetki. Suosikkilajeihini kuului nuorena jalkapallo ja sitä potkin Ripatin Urheilijoiden riveissä maalivahtina. Jalkapallokentältä on myös ainoa palkintoni – kaunis lusikka. Kohtasimme Lahnaniemellä Mikkelin Palloilijat. Hävisimme pelin 10-0. Minut palkittiin joukkueeni parhaana. Säälistä vai ansioista – sitä en tiedä vieläkään.

Liikuntaan ja kilpaurheiluun liittyy voittamisen tahto. Mielestäni tähän sopii hyvin tämän aamun (2.2.) Positiivareiden aamun ajatus: ”Jotkut onnistuvat elämässään koska kohtalo on niin määrännyt, mutta useimmat onnistuvat, koska he ovat itse niin päättäneet.”