Eriäviä mielipiteitä

Istuin hyvän kaverini kanssa iltaa Helsinki-baarissa Tallinnassa vastarannalta saapuneita karaokelaulajia kuunnellen. Kaverini, joka vaikutti kotikuntansa luottamustoimissa, purki mieltään ja kertoi mielenkiintoisen tarinan kuntansa päätöksenteosta. Emme puhuneet tietänkään todellisilla nimillä ja tarinan etunimetkin ovat Tallinnanmatkan tuliaisia. Juttu meni jotenkin tähän malliin.

Istuttiin hallituksen kokousta ja käsiteltiin työjärjestystä, kaverini aloitti.

-          - Jätän eriävän mielipiteeni. Edellisessä kokouksessa vaatimia asioita ei ole tuotu listalle, Risto ilmoitti ja jätti posket väristen ajatuksensa kirjallisena. Tämä on muuten vakava asia, kun virkamiehet eivät tanssi pillini mukaan, hän säesti melkeinpä nitroja taskustaan kaivellen.

Kaverini kertoi, että paikallisen painijan maineessa oleva luottamushenkilö päätti yllättää heti kättelyssä kaikki. Tällä kertaa hänellä oli matkassaan Kreikan velkakirjojen korkuinen pinkka eriäviä mielipiteitä.

Kun myöhemmin käsiteltiin erästä asunto-osakkeen myyntiä, oli seuraavan yllätyksen paikka.

-          - Jätän eriävän mielipiteeni. Asiaa ei ole valmisteltu oikein. Esitän, ettei asuntoa myydä, hän esitti jälleen ja luovutti hammasta purren mustaa valkoisella.

Esitystä ei kannatettu, ja osake myytiin, kaverini jatkoi. Mutta kokouksen paras esitys, ikään kuin niskalenkki, oli vasta tulossa.

Valtuuston edellisvuoden varapuheenjohtajat, Pirkko ja Ari, olivat lähettäneet hallitukselle ilmapiiriä koskevan kirjeen. Kaverini selitti, että jäähypenkille omaa toimintaansa arvioimaan siirretyt entiset varapuheenjohtajat purkivat kirjeessä pahaa oloaan, kun kunnassa ei tanssittukaan heidän kuvoidensa mukaisesti. Kirjeestä käytiin ystäväni mukaan vilkasta sananvaihtoa ja kokouksen puheenjohtajakin lankaantui siihen mukaan. Kokouksessa esitettiin, että nykyinen valtuuston puheenjohtajisto jatkaisi entisten varapuheenjohtajien keittämän sopan hämmentämistä.

-          - Onneksi näin ei tapahtunut, ja huoneesta löytyi lisäkseni myös muita viisaita päättäjiä, kaverini siunaili lähes ristinmerkkiä tapaillen.

Valtuuston varapuheenjohtajaksi valittu Heikki totesi, että on puheenjohtajistolla tärkeämpiäkin asioita käsiteltäväksi, esimerkiksi miten kuntaan saadaan uusia asukkaita.

-         -  Heikki puhui asiaa ja järki voitti lopulta, ja kirje merkittiin vain tiedoksi, kaverini kiitteli ja huokaisi huojentuneena.

Totesin ystävälleni, että tarina tuntuu jotenkin liian tutulta. En vaan muista, missä olisin tähän törmännyt. Koska oli minun vuoroni toimia lohduttavana olkapäänä annoin kaverilleni neuvon: Ottelurangaistuksen saaneiden Pirkon ja Arin tulisi tilata aika vastaanotolle, ottaa kirje mukaansa ja kysyä, mikä heitä oikein vaivaa. Sillä vitutukseenkin on nykyään saatavissa ammattiapua. Kaverini sensijaan mietiskeli, pitäisikö urheiluseuran varastoista kaivaa vanhat painitrikoot Ristolle. Sieltä kuulema löytyisi aatteeseen sopivat, punaiset. Ihan vaan hyväntahdon eleenä.

Tallinnanreissumme poliittinen osuus päättyi syvässä yhteisymmärryksessä puolijuopuneen turistin tulkintaa Paula Koivuniemen Aikuisesta naisesta kuunnellen. Yhdessä ja erikseen olimme myös sitä mieltä, että Helsingin ja Tallinnan välinen tunneli olisi pikimmiten rakennettava. Pääsisivät keppanajunat kulkemaan!

Jotta kukaan blogisivulleni eksyvistä ei ymmärtäisi väärin ja uskoisi tätä todeksi. Ja siksi, koska vaimoni totesi: ”Ei tuollaista voi kirjoittaa”, ajattelin  minäkin jättää tähän eriävän mielipiteeni. Ihan vain varmuuden vuoksi.