Suuria tunteita kentän laidalta

Etelä-Savon liikunta, kilpaurheilu, liikuttajat ja taustavoimat olivat huomion keskipisteenä perjantai-iltana 30.1. Mikkelissä maakunnan ensimmäisessä urheilugaalassa. Oli mahtavaa olla paikalla ja nousta lavalle itsekin jopa palkittavana. Gaala on paikkansa lunastanut, nostaahan se kerran vuodessa esille liikunnan ja urheilun tekijät, voittajat ja heidän taustavoimansa. Jos urheiluväki itse ei arvosta tekemistään, niin kukaan ei sitä tee heidän puolestaan.

Tapahtumassa palkittiin myös kuntien valitsemat Vuoden Liikuttajat. Hirvensalmella valinta oli osunut kohdalleni. Kunnanjohtaja Seppo Ruhanen totesi gaalassa palkintoa luovuttaessaan valinnan olleen helpon. ”Tämä on palkinto erityisesti lasten ja nuorten hyväksi tehdystä työstä, hirvensalmelaisen yleisurheilun nostamisesta valtakunnalliselle, SM-tasolle”, Seppo korosti.

Kotiväkeni muistutti, että osaathan arvostaa valintaa. Osaanhan minä – ainakin 20 vuoden kuluttua, jos vielä silloin muistan jotain. Totta puhuen, olihan se hieno hetki käydä pokkaamassa tunnustus. Kukaan ei kuitenkaan tee asioita yksin. Meillä Hirvensalmella on hyvä tiimi, johon myös isoja sanoja luovutuspuheessaan sanonut kunnanjohtajamme kuuluu. Seurassamme HiU:ssa on myös astuttu uuteen kauteen, ja askelmerkit ovat kohdallaan. Puitteet ovat kunnossa ja uskon yhdessä tekemiseen.

Kilpaurheilu on myös suuria tunteita, kuten gaalassa puhunut ministeri Lenita Toivakka osuvasti totesi. Kentän laidalla itketään ilon ja joskus myös surun kyyneleitä. Ensimmäiset ilon kyyneleet itkin syksyllä 2000 Sipoossa, kun vanhin tyttäreni voitti SM-pronssia 5-ottelussa.

Oma urheilu-urani ei noussut pitäjätasoa eikä seiväshypyn ennätykseni 250 senttiä korkeammalle, joten gaalassa saamani pokaali on oman urani huippuhetki. Suosikkilajeihini kuului nuorena jalkapallo ja sitä potkin Ripatin Urheilijoiden riveissä maalivahtina. Jalkapallokentältä on myös ainoa palkintoni – kaunis lusikka. Kohtasimme Lahnaniemellä Mikkelin Palloilijat. Hävisimme pelin 10-0. Minut palkittiin joukkueeni parhaana. Säälistä vai ansioista – sitä en tiedä vieläkään.

Liikuntaan ja kilpaurheiluun liittyy voittamisen tahto. Mielestäni tähän sopii hyvin tämän aamun (2.2.) Positiivareiden aamun ajatus: ”Jotkut onnistuvat elämässään koska kohtalo on niin määrännyt, mutta useimmat onnistuvat, koska he ovat itse niin päättäneet.”