Yksi koulu riittäisi

 

Kuntamme peruskoululaisten määrä vähenee kolmen vuoden aikana noin 30 oppilaalla. Perusopetuksesta poistuu yksi opetusryhmä vuosina 2016-2018. Oppilasmäärän putoaminen heijastuu erityisesti yläkouluun aiheuttaen asteittaisen siirtymisen yhden opetusryhmän vuosiluokkiin.

Koulukkaiden määrän raju tipahtaminen vaikuttaa luonnollisesti henkilöstötarpeeseen. Tilanne on ennakoitu. Perusopetuksessa on jo käyty yhteistoimintaneuvottelut hyvässä hengessä. Niiden tuloksena perusopetuksesta vähenee yksi määräaikainen luokanopettaja ja toinen erityisopettajan tehtävä lakkautetaan. Myös avustajien määrä suhteutetaan uuteen tilanteeseen. Henkilökunnan määrä on mitoitettu sopivaksi tulevaisuuteen, noin 15 oppilaan ikäluokkia varten.

Oppilasmäärän väheneminen ravistelee erityisesti Elomaan koulua. Koska tulevaisuus ei enää ole sumuverhon takana, on uskallettava keskustella myös Lahnaniemen koulun tarpeellisuudesta. Kyläkoulun ylläpitämistä ei voida perustella sillä, että kunnalla ei ole taloudellista tarvetta karsia kouluverkkoa. Jos muut järkevät, esimerkiksi pedagogiset, syyt puoltavat kunnan koulukkaiden sijoittamista yhteen opinahjoon Elomaan koululle, niin miksei näin tehtäisi.

Lahnaniemen koulun remontti on elänyt kuntasuunnitelmassa ainakin 15 vuotta. Jokainen tietää, ettei tuo unelma enää vuosiin ole ollut realistinen, ainakaan valtionosuuden saamisen osalta. Vaikka koulun oppilasmäärä säilyy parinkymmenen tasolla lähivuosina, sekään ei ole riittävä peruste olla arvioimatta koulun tarvetta. Lahnaniemen oppilasmäärä mahtuisi helposti Elomaan tyhjeneviin tiloihin. Yhdistämisestä hyötyisivät varmasti molempien koulujen oppilaat opetuksen laadun ja tason pysymisen kautta. Lahnaniemellä annetaan varmasti laadukasta opetusta, sitä en kyseenalaista. Kun opetus kyetään toteuttamaan kustannustehokkaammin kuitenkin yhdessä yksikössä, joka on vielä verrattain pieni, niin tilaisuus pitää käyttää hyväksi.

Tiedän sohaisevani pyhää asiaa visioidessani Lahnaniemen kyläkoulun tulevaisuutta. Minusta tätä ei pidä nähdä tunteella, vaan tosiasioilla. Mielestäni nyt on sopiva hetki keskustella yhden koulun mallista. Hirvensalmella on osattu ennakoida viisaasti tulevaisuutta. Näin on tehtävä tässä kouluasiassakin.  Oppilaat ovat tunnetusti saaneet Hirvensalmella hyvää opetusta. Jatkossakin tärkeintä on perusopetuksen laadun ja tason turvaaminen.

”Jukka-pojan takalaiton”

 

Hirvensalmelaiset luottamushenkilöt ovat olleet ilmeisesti kautta aikojen urheilullista väkeä. Muistan sen ajan, kun valtuuston kokouksessa puheenjohtaja heitteli suutuspäissään kuperkeikkoja. Viime viikkoina olen havainnut, että kansallislajimme pesäpallo on tekemässä aluevaltausta kunnallispolitiikassamme.

Muutamat kuntamme luottamushenkilöt (poliitikot) luovat julkisuudessa ahkerasti kuvaa, että edustamani ryhmittymä (ItsenäinenKuntaLiike) olisi hirveä häirikkö. Heidän mielestä IKL-läiset luottamushenkilöt ovat kelvottomia edustamaan kuntamme ulkopuolella. Ryhmäämme arvostelevien - ja jopa mustamaalaavien - mielestä muutaman viikon takainen valtuustomme sote-valinta oli pesäpallotermein sanottuna takalaiton. Heidän mielestä päätös sai aikaan suuren mylläkän katsomossa, ja tuo mellakka oli heidän mielestä kunnallemme ikävä asia.

Mielestäni nämä muutamat asiaan vihkiytyneet poliitikot ovat itse ryhtyneet pelaamaan sote-päätöksellämme pesäpalloa. Sote-palloa lyödään ja heitetään päättömästi sinne tänne. Vain mitä mieltä olette seuraavasta.

Kuntamme edustaja ESSHP:n hallituksessa hyväksyi 9.3. oman valtuustomme tekemät soten henkilövalinnat. Asia merkittiin sairaanhoitopiirin hallituksessa tiedoksi soraäänittä. Sairaanhoitopiirin keskustalainen hallitusedustajamme kävi lyömässä vieraskentällä kunnarin. Kotikentällään 21.3. samainen pelimies oli tullut toisiin ajatuksiin. Hän istui kunnanhallituksessa ja esitti, ettei kuntamme sote-valintaa laitetakaan täytäntöön. Hän sai joukkueeseensa muut keskustalaiset ja hallituksessa istuneen vara-demarin.

Minusta tällainen pallottelu on hyvin kummallista, poukkoilevaa ja arveluttavaa käyttäytymistä luottamushenkilöltä. Jos joku tässä asiassa on mylläkän aiheuttanut, niin ei ainakaan edustamani ryhmittymä. Nämä takalaittoman lyöjät kyllä löytyvät muista ryhmistä. Luulenpa, ettei sote-valinnastamme olisi tullut minkäänlaista ottelua, jolleivat omat, oman valtuustomme päätökseen tyytymättömät poliitikot, olisi sitä ”masinoineet”.

Mielestäni Hirvensalmen kunta ja sen valtuusto päättää itsenäisesti päätettäväksi tulevista asioista – myös kuntamme sote-valtuutetuistamme. Heistä eivät päätä mitkään piirijärjestöt. Suosituksia ne voivat kyllä antaa, mutta päätökset tekee oma valtuustomme.

Sote-pallo tulee kuitenkin nähtävästi kevään aikana uudelleen valtuuston pelattavaksi. Paikalliset pallonlyöjät moittivat minulle, että IKL:n edellinen lyönti (esitys) oli röyhkeä. Ei se sitä ollut, vaan äänestäjien tahdon mukainen. Lähes kolmannes valtuutetuistamme oli ehdotuksemme takana. Sieltä löytyi meitä sitoutumattomia (IKL), perussuomalaisia ja yksi kokoomuslainenkin. Minusta se kertoi röyhkeyden sijasta vahvasta tahdosta. Ei kai kolmannes valtuutetuista voi olla väärässä?

Eräs kunnioittamani ja luotettava keskustalaispäättäjä totesi päätään pyöritellen minulle, kunnanhallituksen viimeisen sote-pallottelun ja äänestyksen kuultuaan, ”en tiennytkään keskustassa olevan noin monta demaria”. Mielenkiinnolla odotan soten uutta valtuustokäsittelyä, ja miten esitykseemme tällä kerralla suhtaudutaan. Minkäväristä jäsenkorttia mahtavat keskustalaiset vilauttaa, ja kenen polvella demari istuu?

Koirankakkaa ladulle

Maailmaan mahtuu monenlaisia ajatuksia ja visioita. Joskus jopa vähän hölmöjäkin. Tai ainakin siltä tuntuvia, tai vähän niin kuin…

Pari kesäistä ideaa putkahti esille tammikuun pakkasilla. Kuntamme sivistyslautakunnalle toimitettiin kaksi kuntalaisaloitetta. Molemmissa esitettiin kävelyväylän rakentamista hiihtolatujen viereen. Toisessa myös kävelypolkua nelijalkaisten ulkoiluttamista varten sekä koirapuistoa. Tähän karkeakarvaisten ystävien aloitteeseen oli kerätty parin-kolmenkymmenen nimen tukijoukko. Joukossa oli muutama tuttu nimikin. Kuinkahan moni heistä laittoi nimensä aidosti ja tosimielellä, ja nousisi tosipaikan tullen barrikadeille asian puolesta?

En ole koskaan luokitellut itseäni himohiihtäjäksi, ja oma hiihtourani oli kukkeimmillaan 1970-luvulla. Lukiovuosina tuli kuitenkin tahkottua tuota kirkonkylän puolentoistakilometrin latua joka ilta uuvuksiin saakka. Ehkä hiihdin oman kiintiöni silloin täyteen, sillä nyt omat peltoseni ovat jo kolmatta talvea pysyneet vintillä.

Silti nostan pipoa heille, jotka jaksavat hangata järvisten pohjia kuntamme mainioilla hiihtoladuilla näinä talvina. Mielihyvin suon heille tämän hiihtämisen ilon niinä kuukautena, korkeintaan kolmena, joina Suomen nykytalvessa on mahdollisuus tähän suomalaisten perinteikkääseen hiihdon harrastamiseen. Itse lenkkeilen talvellakin kävellen. Silti minun ei ole koskaan tehnyt mieli mennä taapertamaan näiden kuntamme marjaliisojen ja harrien tulpaksi ja harmiksi hiihtoladulle – tai edes sen viereen. Kylän kävelytiet riittävät minulle mainiosti tähän ympärivuotiseen harrastukseeni.

Lautakunta päätti, että hiihtoladut säilyvät talvella hiihtäjien käytössä. Päätöstä perustellaan mm. turvallisuuden ja kunnossapidon näkökulmasta. Päätöksen mukaan kävely ja koirien ulkoiluttaminen on kuntoradalla kielletty talvikaudella.

Nyrkkitervehdystä en aivan rohkene kuntamme sivistyslautakunnalle heittää, sillä siitä saattaisi joku taho vetää väärät johtopäätökset. Mutta kunnon ylävitoset kylläkin hyvästä päätöksestä.

Joku sopimus – ihan sama

 

Jälkipuinti on käynyt kuumana maanantaisen kunnanvaltuuston kokouksen tiimoilta. Valtuustomme marginaaliryhmäksi kutistunut kokoomus – joka eilen näytti kuivuneen peräti yhden valtuutetun ryhmäksi – polttelee kovasti päreitään. Kokoomusjohtaja Pirkko Luntan elovalkeat syttyivät, ja sytyttivät ilmeisesti myös piirin kokoomusjohdonkin kynttilät, kun valtuusto valitsi Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymään kuntamme edustajat. Valinta ei mennyt kokoomusjohdon mielen mukaisesti, ja siksi päätös on muka laiton. Aika näyttää, kuinka väärässä - peruskokoomuslaiset ja heidän kannattajakuntansa ympäriltään kadottanut – paikallinen kokoomuspomo onkaan.

Olen ollut vasta vähän aikaa mukana kunnallispolitiikassa enkä ehkä siksi ymmärrä kaikkea – varsinkaan sitä poliittista peliä, jota ajoittain käydään. Sen olen kuitenkin sisäistänyt, että valtuusto käyttää kunnassamme ylintä päätösvaltaa, ja me valtuutetut olemme kuntalaisten valitsemia edustajia. Valtuusto valitsee myös kuntamme edustajat ylikunnallisiin elimiin, kuten teki maanantaina valinnat soten kuntayhtymään. Oman näkemykseni mukaan valintaa eivät tee piirijärjestöt, eikä sinne valita piirijärjestöjen valmiiksi sopimia poliittisia kellokkaita, vaan kuntamme ja kuntalaisten edustajia.

Luntan ja Seleniuksen poppoota risoo se, ettei valinta mennyt kokoomuslaisten näpertelemän sopimuksen mukaisesti. Erityisesti minua ihmetyttää, miksi kokoomuslaisten hihat palavat, vaikka ennalta sovitusta kuviosta putosikin suhteellisen vaalin jälkeen pois demari. Toisaalta Lunttahan on toiminut jo pitkään demarien äänitorvena Hirvensalmella.

Kaikkein eniten kokoomuksen rippeitä riipoo, kun yhdeksi kuntamme edustajaksi valituksi tuli IKL:n ja viime kunnallisvaalien kärki, Juhani Manninen. Viime vaalien alla kokoomuksesta lähtenyt, oman tiensä valinnut ja ryhmänsä perustanut Manninen on jättänyt ison hiertävän kiven kokoomusjohdon kenkään täällä Hirvensalmella, kuin myös nähtävästi piiritasolla.

Minua myös ihmetyttää, kuinka vaikeaa vanhoilla ryhmittymillä, keskustalla, kokoomuksella ja demareilla, on edelleenkin hyväksyä viime kunnallisvaalien tulosta. Valtuustomme uudet ryhmät, perussuomalaiset ja IKL, edustavat kuitenkin lähes neljännestä valtuutetuista. Tätä ei vieläkään haluta myöntää todeksi. Eräänlainen katkeruus näiltä vanhoilta ryhmiltä kuntalaisten tahtoa vastaan oli aistittavissa maanantaina valtuustossakin. Kokoomuspomon tuhinoiden lisäksi kummastusta herättävät myös suurimman valtuustoryhmän, keskustan toimintatavat. Se antoi jälleen kerran kokoomuspomon pyöritellä itseään aivan surutta. Samalla demareita vietiin mennen tullen.

Hirvensalmen kunnanvaltuusto teki demokraattisen päätöksen. Ulkopuolisten tahojen on turha höpistä, että maakunnallinen sote kaatuisi tähän.

Naapurilla karkauspäivä joka vuosi

 

Kalenterissa karkauspäivä on joka neljäs vuosi, mutta naapurillamme se näyttää olevan joka vuosi. Enkä kirjoita nyt kalenterissa olevasta päivästä. Enkä naapurustostani silloin tällöin pihapiiriimme karkailevista muistisairaista. Vaan Mikkelin kaupungin hallinto- ja talouskulttuurista. Näin maalaissilmin katsottuna kaupungin johtoon noussut sauna-halonenkaan ei ole saanut johtamansa yksikön hulvatonta menoa kuriin. Tästä saimme jälleen maanantaina, karkauspäivänä karun esimerkin oman kuntamme kunnanhallituksen kokouksessa. Kaupungin hallinnoiman ja tuottaman soten menot karkasivat käsistä. Jälleen kerran.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että Mikkeliä johdetaan mutu-tuntumalta. Vielä marraskuussa kaupungin taholta vakuutettiin Hirvensalmelle, että soten menot pysyvät edellisvuoden tasolla. Mitään yllätyksiä ei pitänyt tulla. Helmikuun suojasäillä paukahti. Kuntamme lopullinen sote-lasku kasvoikin edellisvuodesta puolella miljoonalla eurolla. Kaupunki selittelee yllätystään valvonnan pettämisellä. Selitys tuntuu ontuvalta. Minä en ainakaan enää voi luottaa kaupungin epäpätevään touhuamiseen ja selityksiin. Tänä päivänä, jolloin mikään ei kasva, ja jopa korkojenkin eteen asetellaan miinusmerkkiä, sote-menojen yli yhdeksän prosentin kasvu on tolkuton ja osoittaa täyttä ammattitaidottomuutta kaupungin sote-johdolta.

Kun kysymys on euroista, valvonta pitää tietenkin saada toimivaksi. Senhän jo vähemmälläkin järjellä varustettu ymmärtää. Kolmen kuukauden välitilinpäätös sote-menojen kohdalla ei ole toimiva. Valvonnan pitää tapahtua kuukausittain. Valvonta ei kuitenkaan yksin ratkaise sote-kasvua. Keskeisintä on tapa, miten palvelua tuotetaan. Nykyinen ei ole toimiva, koska se vain kasvattaa menoja, mutta ei tuota lisäarvoa itse palveluun ja sen käyttäjille. Meillä Hirvensalmella kaupungin tuottamat sote-palvelut polkevat paikallaan tai jopa heikkenevät, silti menot vain kasvavat. Miten tämä on muuten selitettävissä kuin palvelun tuottajan ammattitaidottomuudella.

Puolen miljoonan lisämeno ei tunnu silti hetkauttavan muutamia kuntamme päättäjiä. He eivät halua myöntää, että viime vaalikaudella tehty sote-päätös oli virheliike. Heidän mielestä kaupungin käsiin annettu sote on edelleen ihana asia vuotuisista satojen tuhansien eurojen menokasvuista huolimatta. Yksikään kuntamme vastuullinen päättäjä ei voi sanoa, että tehty sote-ratkaisu olisi ollut oikea.

Hulppean sote-kasvun lisäksi kuntamme taloutta rasittavat erikoissairaanhoidon menot. Näiden kahden yhteenlaskettu kasvu edellisvuodesta oli noin 700 000 euroa, noin kolmen veroprosentin luokkaa. Tilanne ei voi jatkua tällaisena. Toista samanlaista kasvun vuotta kuntamme ei kestä. Soten ja erikoissairaanhoidon menot on saatava aisoihin mitä pikimmin.

Kuntamme omissa käsissä oleva toiminta on hyvissä urissa. Sen ansiosta kuntamme tekee vielä viime vuodelta noin 300 000 euron ylijäämäisen tilinpäätöksen. Se ei kuitenkaan hirveästi lohduta, kun päätösvaltamme ulkopuolella olevan soten ja erikoissairaanhoidon ”piikki” tuntuu olevan jatkuvasti auki.