Maailmaan
mahtuu monenlaisia ajatuksia ja visioita. Joskus jopa vähän hölmöjäkin. Tai ainakin
siltä tuntuvia, tai vähän niin kuin…
Pari
kesäistä ideaa putkahti esille tammikuun pakkasilla. Kuntamme
sivistyslautakunnalle toimitettiin kaksi kuntalaisaloitetta. Molemmissa
esitettiin kävelyväylän rakentamista hiihtolatujen viereen. Toisessa myös
kävelypolkua nelijalkaisten ulkoiluttamista varten sekä koirapuistoa. Tähän
karkeakarvaisten ystävien aloitteeseen oli kerätty parin-kolmenkymmenen nimen
tukijoukko. Joukossa oli muutama tuttu nimikin. Kuinkahan moni heistä laittoi nimensä
aidosti ja tosimielellä, ja nousisi tosipaikan tullen barrikadeille asian
puolesta?
En ole
koskaan luokitellut itseäni himohiihtäjäksi, ja oma hiihtourani oli
kukkeimmillaan 1970-luvulla. Lukiovuosina tuli kuitenkin tahkottua tuota
kirkonkylän puolentoistakilometrin latua joka ilta uuvuksiin saakka. Ehkä
hiihdin oman kiintiöni silloin täyteen, sillä nyt omat peltoseni ovat jo
kolmatta talvea pysyneet vintillä.
Silti nostan
pipoa heille, jotka jaksavat hangata järvisten pohjia kuntamme mainioilla
hiihtoladuilla näinä talvina. Mielihyvin suon heille tämän hiihtämisen ilon
niinä kuukautena, korkeintaan kolmena, joina Suomen nykytalvessa on mahdollisuus
tähän suomalaisten perinteikkääseen hiihdon harrastamiseen. Itse lenkkeilen
talvellakin kävellen. Silti minun ei ole koskaan tehnyt mieli mennä
taapertamaan näiden kuntamme marjaliisojen ja harrien tulpaksi ja harmiksi
hiihtoladulle – tai edes sen viereen. Kylän kävelytiet riittävät minulle
mainiosti tähän ympärivuotiseen harrastukseeni.
Lautakunta
päätti, että hiihtoladut säilyvät talvella hiihtäjien käytössä. Päätöstä
perustellaan mm. turvallisuuden ja kunnossapidon näkökulmasta. Päätöksen mukaan
kävely ja koirien ulkoiluttaminen on kuntoradalla kielletty talvikaudella.
Nyrkkitervehdystä
en aivan rohkene kuntamme sivistyslautakunnalle heittää, sillä siitä saattaisi
joku taho vetää väärät johtopäätökset. Mutta kunnon ylävitoset kylläkin hyvästä
päätöksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti