Jos olisin eilen illalla valtuuston kokouksesta kävellyt
kotiini, olisin varmasti jossain vaiheessa hypähdellyt ilosta. Huutokauppakeisari
Ari Palsamäen sanoin, voin todeta, että illasta jäi mukava fiilis. Päätin
kuitenkin säästää nuo ilon hyppelyni vielä toiseen, parempaan kertaan ja pitää
molemmat jalkani maan pinnalla. Joku olisi saattanut nähdä ja pitää ”balettitanssiani”
hulluna, joten varmuuden vuoksi soitin nuorimman tyttäreni kyytimiehekseni.
Syynä näihin melkein ilon kiljahduksiini oli valtuuston
puheenjohtajiston vaali. Kirjoittelin huoliani siitä tällä palstalla jokin aika
sitten, koska en ole ymmärtänyt sitä politikoinnin tarvetta, jota asian
ympärillä on viime vuosina harrastettu. Vaikka vaalista ei tälläkään kertaa voi
antaa täysiä tyylipisteitä, niin yritystä oikeaan suuntaan kuitenkin oli.
Äänestyksen ja kahden arvonnan jälkeen puheenjohtajisto sai
kokoonpanonsa. Seija Väisänen jatkaa puheenjohtajana. Viime kuntavaalien
ääniharava, oman ryhmäni IKL:n Juhani Manninen nousi ensimmäiseksi
varapuheenjohtajaksi. Tässä välissä – etteivät unohtuisi - onnitteluni
Juhanille ja Seijalle. Toiseksi varapuheenjohtajaksi tuli Ari Kämppi. Valinta
ei aivan ollut Loton täysosuma, mutta ehkä kuusi plus varanumero luokkaa.
Illan vaali jätti kuitenkin kysymyksiä. Se kertoo keskustan
sisäisestä vallantavoittelusta, jonka kohteeksi valikoitui tällä kertaa
valtuuston ensimmäisenä varapuheenjohtajana toiminut Heikki Liukkonen. Keskusta
esitti Väisästä puheenjohtajaksi ja Liukkosta ensimmäiseksi
varapuheenjohtajaksi. Valinta olisi ollut selvä, jos keskustan rivit olisivat pitäneet.
Omat koirat purivat, kun yksi keskustalainen jostain kumman syystä ”lottosikin”
demaria. Kun Liukkosella kaiken lisäksi oli huono arpaonni, niin yksi keskustan
järkevimmistä valtuutetuista jäi ulos puheenjohtajistosta. Tämä ei suinkaan
ollut ensimmäinen kerta tällä kaudella, kun keskustan sisäinen vääntö on
pudottanut asiallisia valtuutettuja johtopaikoilta.
Minua hatuttaa Heikin puolesta kuin käpynsä pudottanutta oravaa. Toivotan sinulle tsemppiä, ja kannustusta tulevaan vaalityöhön. Olet tehnyt töitä koko kunnan hyväksi, etkä ole sortunut kyläpolitikointiin, kuten eräät toiset Ripatin suunnan valtuutetut. Lieneekö tämä ollutkin lopulta syy, että et kelvannut aivan kaikille puoluetovereillesi?
Kolahtiko keskustan äänestyspeli vahingossa omaan nilkkaan?
Oliko niin, että tämä kaikki olikin vain suunnattu Juhani Mannista vastaan?
Laskettiinko keskustassa, että 10 ääntä riittävät ulostamaan IKL:n valtuutetun
puheenjohtajistosta? Kysymyksiä, joihin tuskin saamme rehellisiä vastauksia.
Itse uskon kuitenkin, että kysymys oli keskustan omasta sisäisestä vallanväännöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti