Homohäitä ja kylän juttuja

Hirvensalmelainen uutisoi 20.4. näyttävästi: ”Hirvensalmen kirkossa ei vihitä homopareja”. Juttu oli tolppalaukaus. Sen luettuni en tullut hullua viisaammaksi. Minulle jäi yhä epäselväksi, mikä on seurakunnan virallinen linja homohäihin.

Jutussa kirkkoherra Sepperi toteaa, että ”asiasta on keskustelu ja päätetty niin…”. Siis miten? Onko kirkkoneuvosto todella tehnyt virallisen päätöksen? Jos, niin sehän näkyy myös neuvoston kokouksen pöytäkirjasta, eikö niin?

Toimittajan kirjoittama juttu pohjautuu pelkästään kirkkoherran haastatteluun. Näin ainakin jutusta on pääteltävissä. Ilmeisesti hänellä ei juttua tehdessään ole ollut käytössään kirkkoneuvoston asiakirjaa, josta ilmenisi asian käsittely neuvostossa. Jos asia on siellä virallisesti käsitelty?

Kylänraitilla kuulee myös toisenlaisiakin näkemyksiä. Huhuillaan, että neuvoston pöytäkirjaan ei ole asiasta raapustettu sanakaan. Miksi ei olisi? Lisäksi kerrotaan, että neuvosto olisi jopa äänestänyt asiasta. Kuka on ollut puolesta, kuka vastaan? Nämä ovat kuitenkin niitä ”kylän puheita”, joille ei ehkä kannata laittaa paljoa painoarvoa. Vai voiko sittenkin? Ehkä saamme seuraavassa Hirvensalmelaisessa valaistusta asiaan.

Seurakunnan tilojen luovuttaminen samaa sukupuolta olevien vihkitilaisuuksiin ei kosketa minua, eikä uteliaisuuskynnyksenikään ylity niin, että jalkautuisin kirkkoherranvirastoon varmistaakseni asian lukemalla neuvoston pöytäkirjoja. Muulla tavallahan päätöksistä ei edelleenkään saa tietoa. Mäntyharjun seurakunnassa kirkkoneuvosto on tehnyt selkeän ratkaisun samasta asiasta, ja päätösten seuraaminen on tehty helpoksi. Ne ovat luettavissa netissä olevista pöytäkirjoista.

Paikallislehden jutun perusteella Hirvensalmen seurakunnassa harrastetaan myös outoa henkilöstöpolitiikkaa ja sisäistä johtamista tyyliin ”nainen vaietkoon seurakunnassa”. Kirkkoherra toteaa jutussa, että seurakuntapastorin kantaa ei ole kysytty. Todella kummallista ja ylimielinen toteamus, seurakuntapastorillahan on keskeinen rooli seurakunnallisessa elämässä.

Ihmettelen edelleen seurakunnan ”puskaradiotyyppistä” tiedottamislinjaa. Kirkkovaltuuston ja -neuvoston päätökset ja pöytäkirjat pysyvät visusti viraston uumenissa. Miksi niitä ei laiteta seurakunnan kotisivulle kaikkien luettaviksi?

Toivon, että seurakunnan luottamushenkilöt nostavat tiedottamislinjan esille, ja asiaan tulee pikimmiten parannusta. Seurakunta on nähdäkseni julkinen yhteisö, jolla ei pitäisi olla mitään salattavaa.

Menestystä ja pyykinpesua

Kuntavaalimme tulos oli varmasti monissa käsikirjoituksissa arvioitu toisenlaiseksi. Kuka olisi lyönyt vetoa, että kaikki vaalissa mukana olevat ryhmät saisivat edustajansa valtuustoon? Tuskin kukaan esimerkiksi odotti, että Kristillisdemokraattien listalla yksin ehdokkaana ollut Esa Ruhanen ponnistaisi valtuutetuksi. Esalta oli rohkea teko asettua ehdolle, ja tuloshan oli upea. Vuoden 2012 kuntavaalit toivat muutoksen tuulia perinteiseen kuntapolitiikkaamme. Nämä vaalit osoittavat, että muutokset ovat pysyviä.

Vaalin valopilkkuja ovat myös nuoret menestyjät. Vasta 18-vuotias Aada Ruhanen keräsi mahtavan äänipotin. Hyvän äänisaldon kokosi myös Antti Heinikainen. Eikä kolmenkympin korvilla oleva Esa Ruhanenkaan mikään ikäloppu ole. Aadan tulosta voitaneen pitää myös kiitoksena kunnanjohtaja Seppo Ruhaselle hyvin tehdystä työstä kuntamme johdossa.

Vaalin äänestysprosentti on positiivinen asia siitäkin huolimatta, että vuoden 2012 tasosta se laski reilut viisi prosenttiyksikköä. Varsinainen vaalisunnuntai sai kuitenkin äänestäjät liikkeelle, ja prosentti kipusi sittenkin toivomalleni kymmenluvulle, 60,7 prosenttiin.

Perussuomalaisten ja demarien paikkamenetykset olivat odotettuja. Demarien äänimäärä putosi edellisen kuntavaalin 201 äänestä 130 ääneen. Myös Keskusta menetti 71 ääntä edellisvaalista.

Vielä joskus kuulee jonkun toteavan, ettei yhdellä äänellä ole mitään merkitystä. Kuitenkin viimeinen valtuustopaikka ratkaistaan lähes poikkeuksetta vain muutaman äänen erolla. Näin kävi nytkin. Jos perussuomalaiset olisivat saaneet seitsemän ääntä enemmän, olisivat he saaneet kaksi paikkaa valtuustoon. Tällöin Kristillisdemokraatit olisi menettänyt nyt saavuttamansa historiallisen paikkansa. Menestyminen on joskus pienestä kiinni.

Vaalin alusviikot olivat melkoista kujanjuoksua Keskustalle, sillä kunnanvaltuuston maaliskuinen kokous synnytti todella oudon ja häpeällisen tapahtumaketjun. Keskusta jätti, kokouksen pöytäkirjasta alkunsa saaneen, jupakan pyykinpesun vaalin jälkeiseen aikaan. Odotin, että linjauksia olisi tehty jo vaalia ennen.

Vaalissa Keskusta säilytti määräenemmistönsä 11 paikallaan, mutta tulos jätti sen ”löysään hirteen”. Keskusta on vakavan pohdinnan ja valintojen edessä. Sen on ratkaistava sisäiset ongelmansa ennen paikkaneuvottelujen alkamista. Keskustan oma vaalitulos antaa siihen hyvät mahdollisuudet, jos sillä vain on rohkeutta tehdä päätöksiä. ”Voihan se olla niinkin, voihan se olla näinkin” –linjalla ei enää kannata jatkaa. Nyt on laitettava pyykkikone päälle.

Päättymässä oleva valtuustokausi on ollut melkoista mylläkkää. Muutama valtuutettu on harrastanut hajoita ja hallitse -politiikkaa. Viime valtuuston pöytäkirjavääntö on siitä erinomainen esimerkki.

Uusien päättäjien on ensitöikseen sovittava yhteiset askelmerkit. Kaikkien tietämät jumpurat on jätettävä surutta rannalle. Järki ja hyvä yhteistyö on laitettava politiikan edelle. Kukaan ei varmasti halua toistaa tämän kauden virheitä. Vaalimme tuloksessa on paljon hyvää. Se antaa mahdollisuuksia, jos niin halutaan.

Oma äänimääräni oli itselleni lopulta yllätys. Tunnelmat vaalin alla antoivat odottaa hyvää tulosta. Sain paljon kannustavaa palautetta. Kiitos kannustuksesta, kiitos vaalityöstä, kiitos kaikille äänestäjilleni saamastani mahtavasta äänimäärästä. En taidakaan olla niin pöljä päättäjä, jollaiseksi joku kollega on joskus väittänyt.

"Hoidetaan vaalit kotiin"

Ensiksikin kiitän siitä runsaasta positiivisesta palautteesta, jota olen saanut viime viikkojen ja kuukausien aikana. Sitä on tullut todella paljon. Iso kiitos kaikista kannustavista ja vilpittömistä sanoista.  Olen huomannut, että minulla ja teillä on samoista asioista yhteinen huoli.

Olemme puhuneet terveysasemamme lääkäritilanteesta. Se on ollut ykköshuolenamme. Olemme yhdessä ihmetelleet, miksi pidetty lääkärimme Mari Havukainen ei saanut jatkaa kuntamme lääkärinä? Olemme miettineet, mitä tapahtuu apteekkipalveluillemme? Entäpä mihin kallistuu apteekin naapurina oleva osuuspankki? Fuusioituuko se maakunnalliseen pankkiin? Jos, niin mitä tapahtuu konttorille, ainakin päätösvalta menee muualle? Olemme myös pohtineet, eikö digitalisaation pitäisi olla pikemminkin hyvä asia kuin mörkö?

Lenkillä ollessani olemme pysähtyneet juttelemaan arkisista asioista. Olemme vaihtaneet ajatuksia lasten harrastuksista, vaarina ja mummona olemisen tärkeydestä, talkootyön merkityksestä ja monista muista arkipäivän kuulumisista.

Viimeisiä vaalimainoksia kylällä jakaessani eräältä postilaatikolta minulle huikattiin: ”Hoidetaan vaalit kotiin!” Vaihdoimme hänen kanssaan lämpimiä sanoja ja ajatuksia. Jatkaessani matkaa ilon kyyneleet vierähtivät poskilleni. En muista ymmärsinkö tunneryöppyni keskellä kiittää häntä tästä koskettavasta kannustuksesta, joten kiitänpä nyt vielä varmuuden vuoksi.

Kevään kuntavaalien ennakkoäänestys oli vilkkaampaa kuin syksyn 2012 vaaleissa. Erityisesti suurissa kaupungeissa vaali-innostus on kasvanut. Koko maassa ennakkoäänesti 26,3 prosenttia äänioikeutetuista, mikä on parisen prosenttiyksikköä edelliskertaa korkeampi.

Monissa pienissä kunnissa ennakkoäänestettiin kuitenkin edelliskertaa laimeammin. Meillä ennakkoääniä kertyi 668, mikä on 34,7 prosenttia äänioikeutetuista. Edellisellä kerralla ennakkoääniä annettiin 799, eli 40,2 prosenttia. Kuntamme äänestysprosentti syksyn 2012 vaalissa oli 66. Varsinaisena vaalipäivänä äänestäneitä oli 514, 25,8 prosenttia.

Kuutosella alkavaan prosenttilukuun pääseminen vaatisi kuntamme äänestäjiltä ensi sunnuntaina melkoisen loppukirin. Se voisi kuitenkin olla hyvänä tavoitteena. Siihen tarvittaisiin noin 490 äänestäjän joukkoa. Ei se mahdotonta ole, vaikka kovalta tuntuukin.

Käydään sunnuntaina hoitamassa vaalit kotiin!