Menestystä ja pyykinpesua

Kuntavaalimme tulos oli varmasti monissa käsikirjoituksissa arvioitu toisenlaiseksi. Kuka olisi lyönyt vetoa, että kaikki vaalissa mukana olevat ryhmät saisivat edustajansa valtuustoon? Tuskin kukaan esimerkiksi odotti, että Kristillisdemokraattien listalla yksin ehdokkaana ollut Esa Ruhanen ponnistaisi valtuutetuksi. Esalta oli rohkea teko asettua ehdolle, ja tuloshan oli upea. Vuoden 2012 kuntavaalit toivat muutoksen tuulia perinteiseen kuntapolitiikkaamme. Nämä vaalit osoittavat, että muutokset ovat pysyviä.

Vaalin valopilkkuja ovat myös nuoret menestyjät. Vasta 18-vuotias Aada Ruhanen keräsi mahtavan äänipotin. Hyvän äänisaldon kokosi myös Antti Heinikainen. Eikä kolmenkympin korvilla oleva Esa Ruhanenkaan mikään ikäloppu ole. Aadan tulosta voitaneen pitää myös kiitoksena kunnanjohtaja Seppo Ruhaselle hyvin tehdystä työstä kuntamme johdossa.

Vaalin äänestysprosentti on positiivinen asia siitäkin huolimatta, että vuoden 2012 tasosta se laski reilut viisi prosenttiyksikköä. Varsinainen vaalisunnuntai sai kuitenkin äänestäjät liikkeelle, ja prosentti kipusi sittenkin toivomalleni kymmenluvulle, 60,7 prosenttiin.

Perussuomalaisten ja demarien paikkamenetykset olivat odotettuja. Demarien äänimäärä putosi edellisen kuntavaalin 201 äänestä 130 ääneen. Myös Keskusta menetti 71 ääntä edellisvaalista.

Vielä joskus kuulee jonkun toteavan, ettei yhdellä äänellä ole mitään merkitystä. Kuitenkin viimeinen valtuustopaikka ratkaistaan lähes poikkeuksetta vain muutaman äänen erolla. Näin kävi nytkin. Jos perussuomalaiset olisivat saaneet seitsemän ääntä enemmän, olisivat he saaneet kaksi paikkaa valtuustoon. Tällöin Kristillisdemokraatit olisi menettänyt nyt saavuttamansa historiallisen paikkansa. Menestyminen on joskus pienestä kiinni.

Vaalin alusviikot olivat melkoista kujanjuoksua Keskustalle, sillä kunnanvaltuuston maaliskuinen kokous synnytti todella oudon ja häpeällisen tapahtumaketjun. Keskusta jätti, kokouksen pöytäkirjasta alkunsa saaneen, jupakan pyykinpesun vaalin jälkeiseen aikaan. Odotin, että linjauksia olisi tehty jo vaalia ennen.

Vaalissa Keskusta säilytti määräenemmistönsä 11 paikallaan, mutta tulos jätti sen ”löysään hirteen”. Keskusta on vakavan pohdinnan ja valintojen edessä. Sen on ratkaistava sisäiset ongelmansa ennen paikkaneuvottelujen alkamista. Keskustan oma vaalitulos antaa siihen hyvät mahdollisuudet, jos sillä vain on rohkeutta tehdä päätöksiä. ”Voihan se olla niinkin, voihan se olla näinkin” –linjalla ei enää kannata jatkaa. Nyt on laitettava pyykkikone päälle.

Päättymässä oleva valtuustokausi on ollut melkoista mylläkkää. Muutama valtuutettu on harrastanut hajoita ja hallitse -politiikkaa. Viime valtuuston pöytäkirjavääntö on siitä erinomainen esimerkki.

Uusien päättäjien on ensitöikseen sovittava yhteiset askelmerkit. Kaikkien tietämät jumpurat on jätettävä surutta rannalle. Järki ja hyvä yhteistyö on laitettava politiikan edelle. Kukaan ei varmasti halua toistaa tämän kauden virheitä. Vaalimme tuloksessa on paljon hyvää. Se antaa mahdollisuuksia, jos niin halutaan.

Oma äänimääräni oli itselleni lopulta yllätys. Tunnelmat vaalin alla antoivat odottaa hyvää tulosta. Sain paljon kannustavaa palautetta. Kiitos kannustuksesta, kiitos vaalityöstä, kiitos kaikille äänestäjilleni saamastani mahtavasta äänimäärästä. En taidakaan olla niin pöljä päättäjä, jollaiseksi joku kollega on joskus väittänyt.