Haukivuoren, Heinäveden, Hirvensalmen, Kerimäen, Rantasalmen, Sulkavan ja
Suur-Savon Osuuspankkien fuusio karahti karille. Rantasalmi ja Kerimäki
torjuivat fuusiosuunnitelmat odotetusti. Se ei tullut yllätyksenä. Meilläkin
fuusiosta äänestettiin.
Fuusion vastustajat leimattiin ennen päättävää kokousta pankkien
puheenjohtajien yleisöosaston (Länsi-Savo) kirjoituksessa lievästi sanottuna
tyhmiksi. Suur-Savon Osuuspankin johdossa fuusiotyrmäys otettiin närkästyneenä
vastaan. Lehtien nettisivuilla fuusion kannattajat käyvät kuumina.
Lumikin ja kuuden pankkikääpiön fuusiota ei synny. Se on selviö. Mitä
tapahtuu jatkossa? Lehtitietojen mukaan Suur-Savon Op:ssa ja neljässä fuusioon
myönteisesti suhtautuneessa pienpankissa pähkäillään jatkoa. Lumikille
ilmeisesti kelpaisi nämä neljä pankkikääpiötäkin?
Olen ollut Hirvensalmen Op:n asiakas kohta 50 vuotta ja ollut tyytyväinen
pankkiini. Fuusiosta päättäneen kokouksen jälkeen mielessäni pyöri kysymysten
joukko, joihin ei tilaisuudessa tullut vastausta. Onko pankkini tuuliajolla? Onko sillä johtajuusongelma? Puuttuko siltä
visio, näky tulevasta? Myös pankin vaihtaminen on käynyt nyt mielessäni.
Pankkini johto ajaa fuusiota fanaattisesti. Hallitus ja hallintoneuvosto
eivät ole miettineet muuta vaihtoehtoa. Fuusio on heidän ainoa näkynsä. Onko
heistä tullut perässähiihtäjiä? Pankin johto näkee tulevaisuusputkessa vain mustaa.
Se on luonnollista, jos tulevaisuuteen katsotaan silmät kiinni.
Edellisten johtajien jäljiltä pankki jäi erinomaiseen kuntoon. Mikäli
oikein ymmärsin, pankki teki viime vuonna ensimmäisen tappiollisen tuloksen.
Toimitusjohtajan mukaan tänä vuonna on tulossa tappiota sadantuhannen verran.
Se todettiin kokouksessa ikään kuin asialle ei voitaisi tai edes haluttaisi
tehdä mitään. Onko tässä luovuttamisen makua?
Palkatun toimitusjohtajan tehtävä on tehdä pankille tulosta. Viime vuosien
taloudellinen tilanne on toki ollut haasteellinen sen tekemiselle. Sitä en
väitä. Talouskäänne on kuitenkin tapahtunut. Hirvensalmellakin tilanne on
paljon positiivisempi, mitä pankin johto antoi kokouksessa ymmärtää. Nyt
kannattaisi lopettaa kitinä ja fuusioneuvotteluissa juokseminen, kääriä hihat.
Eikö työnteko kiinnosta? Vaihdetaanko tekijöitä?
Fuusiokokouksessa pankin johto ja työntekijät korostivat, kuinka heille on
ollut kunnia-asia pitää kassapalvelut avoinna aamusta iltaan. Samaan
hengenvetoon kuitenkin kitistiin ja itkettiin henkilökunnan työtaakasta.
Hallituksen puheenjohtajakin voivotteli, kuinka parin viimeisen aukiolotunnin
aikana pankissa asioi vain pari vaivaista asiakasta. Pankilla on selkeä
ongelma. Miksi asialle ei tehdä mitään? Pitäisikö johtokin vaihtaa uuteen?
Kahden työntekijän pankki ole mikään pankki, totesi hallituksen
puheenjohtaja. Olen hänen kanssaan tästä asiasta samaa mieltä. Tähän pankkia
ollaan kuitenkin fuusion kautta viemässä. Fuusion jälkeen pankkimme kutistuisi
hyvin pian kahden työntekijän kyläkonttoriksi. Suur-Savon Op:lle ei myöskään ole
mikään kunnia-asia pitää kassapalveluja avoinna koko päivän, ainoastaan muutaman
tunnin. Pian myös huomaisimme, ettei konttorimme palvelisi kuin parina päivänä
viikossa.
Fuusiossa pienempi osapuoli on aina iso menettäjä. Tätäkö todella haluamme?
Miksi pankit eivät tunnustele keskinäisen yhteistyön mahdollisuuksia? Eikö
yhteistyöllä saataisi kustannussäästöjä ja kilpailukykyä lisää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti