Aprikooseja vitsipotalla

Joululaulut on laulettu, lautapelit pelattu, possut ja kalkkunat syöty. Tuoksukynttilät poltettu ja varisevat kuuset heitetty pellolle. Ihmisillä on rauha maassa ja hyvä tahto, toivottavasti.

On siis aika siirtyä arjen haasteisiin.

Ostoskeskuksen käytävillä on loppiaisen aattona tilaa työnnellä tyhjiä ostoskärryjä. Ei ollut haittaa paikallisista eikä venäläisistä. Kauppakeskuksessa punaliivinen kansanedustajaehdokas tarjoaa eläkeläisille karkkeja ja mielipiteitään, liivin väristä päätellen lupaa varmaan ilmaisia palveluja. Nuorison ”karkkimarkkinat” ovat kuulema puiston puolella. Laittaisi ensin kaupungin asiat kuntoon, ajattelen ohi kulkiessani.

Kaupan kassalle tipahtaa pussillinen turkkilaisia kuivattuja luomuaprikooseja kotimatkaa varten. Ostos osoittautuu virheeksi. Illalla istun vessassa vatsa sekaisin vitsikirja seuranani.

TV:ssä pyörivät perinteiseen tapaan uusinnat. Huutokauppakeisarinkin ensimmäistä tuotantokautta näytetään varmaan jo viidettä kertaa. Ketä enää kiinnostaa? Tour de Skiltä ja Keski-Euroopan mäkiviikolta ei jää paljoa suomalaiselle jälkipolvelle kerrottavaa. Silti niitä piti seurata.

Lehdet kirjoittavat, mistä muustakaan kuin sotesta. Päätöksiä pitäisi nyt syntyä maaliskuussa. Antti Rinteen vaalivoitto, Keskustan ja Kokoomuksen vaalitappiot polkevat päälle. Perkele näitä päättäjiä, ajattelisi varmaan Mielensäpahoittajakin.

Joillakin ei näytä olevan uuden vuoden alkajaisiksi parempaa tekemistä kuin ladata sosiaaliseen mediaan kuvia hiihtoladuilla ulkoilutettavista koirista.

Loppiaisena starttaa auton keula kohti Keski-Suomea ja Suomen urheilupääkaupunkia Jyväskylää. Pukin väärään osoitteeseen jättämät joululahjat on toimitettava siskolle. Joulun ihme on tapahtunut. Hän löytyy samasta osoitteesta kuin kesälläkin.

Kuokkalasta Viitaniemeen tyttären perheen luokse. Pikakäynnillä kaupasta haetaan Hertta-koiralle ruokaa. Aprikoosit jäävät tällä kerralla hyllyyn.

Jalkapuoli jakkara peräkonttiin kotiin korjattavaksi ja kohti Korpilahtea. Matkalla mietin, onkohan tuttu peltipoliisi, johon tutustuin tasan vuosi sitten tammikuussa, hereillä. Välähdyksestä päätellen oli. Huomautus ylinopeudesta olisi riittävä rangaistus, tälläkin kertaa. Lupaan, etten enää kolmatta kertaa kokeile.

Luhangan ja Joutsan kautta illaksi kotiin ja TV:n ääreen. Sopivasti mäkiviikon päättävälle toiselle kierrokselle seuraamaan japanilaista ylivoimaa.

Seuraavana päivänä aamupalaksi keitettyjä kananmunia, siskon leipomia pipareita, kuppi Mushroom –kahvia ja salille. Maanantaina vietettiin Nyt riittää –päivää, joten höpinät jääkööt.

Oikein hyvää alkanutta vuotta, hyville ystäville.