Niin, että mitä?

Vuoden ensimmäinen paikallislehtemme tarjosi tarinaa seurakunnastamme, pitkästä aikaa. Hyvä etten hypännyt päätäni kattoon, tästä kolmossivun yllätyksestä. Onneksi kuitenkin maltoin mieleni, turha kuhmuhan siitä olisi vain tullut.

Ihan positiivista uutisointia kuitenkin siinä mielessä, että edes kerran vuodessa saa luettavaksi seurakuntamme asioista, edes jostain, vaikka sitten naapurin lehdestä. Niistä asioista kun ei seurakunnan omalla kotisivullakaan kerrota, kuin pakolliset. Seurakunta on julkinen toimija, mutta päätökset pyritään tekemään ja pitämään nähtävästi mahdollisimman salassa. Kirkkovaltuuston ja –neuvoston päätöksiä ei edelleenkään ole luettavissa netissä, minkähän takia? Pienellä vaivalla ne varmaan sinne saisi. Mutta helpostakin asiasta näyttää saavan vaikean, jos sitä halua on tai ei ole.

Seurakunnan ja kunnan luottamustoimissa on samoja henkilöitä. Muutamat näistä kahdella pallilla istuvista moittivat suureen ääneen kunnan tiedottamista, se kun on heidän mielestä aina pielessä. Samojen henkilöiden sanaiset arkut taitavat pysyä kiinni, kun käsitellään seurakunnan asioita. Ainakaan en ole nähnyt tai kuullut ainuttakaan yritystä tai pyrkimystä seurakunnan tiedottamisen parantamiseksi.

En ole mikään komiikan tai stand-upin mestari, enkä kirjallisuuden tuomaskyrö, enkä taida olla mitään sukua Einsteinillekaan, enkä tiedä älykkyysmäärääni, koska en ole sitä käynyt testaamassa. Toki se voisi olla korkeakin, mutta mitäpä minä sillä tiedolla tekisin, sillä tuskin Ilmarinen eläkettäni nostaisi, vaikka sille mensa-testini tuloksen ilmoittaisinkin.

Olen kuitenkin ollut siinä uskossa – siis uskossa – että olen ymmärtänyt lukemani, ainakin tähän saakka. Enää en ole lukemastani ja siitä, että ymmärränkö myös lukemani, lainkaan varma. Sillä seuraavaa lukemaani en ymmärtänyt.

Jutussa haastateltiin seurakunnan kirkkoherraa ja kirjoitettiin: ”- Ilahduttavaa vähäisestä syntyvyydestä huolimatta on se, että valtakunnallisesti tarkasteltuna 17,1 prosenttia kaikista 7-14-vuotiaista hirvensalmelaisista osallistuu seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön toimintaan, sanoo Sepperi.

-          Toisin tarkasteltuna se on lähes 100 prosenttia ikäluokasta. Sepperi toteaa.

Esimerkiksi Mikkelissä vastaava luku on 0,5 prosenttia ja koko maassa 10,4 prosenttia.”

Niin, että mitä?

Nämä luvut ja tämän sanoman sisältö, jos siinä sellaista oli, ei auennut, ainakaan minulle. Menivät yli alkavan pälvikaljuni.

Suuret saappaat

Vuoden päivät kuntamme vapaa-ajan ohjaajana toiminut Hannu Reinikainen jättää näinä päivinä kuntamme. Reinikainen siirtyy lähemmäs kotimaisemiaan Kuopion kaupungin palvelukseen Juankosken toimipisteeseen.

Reinikainen on viihtynyt Hirvensalmella mainiosti. Hän on ollut myös mainio esimerkki siitä, kuinka lyhyessäkin ajassa voi saada hyvää pöhinää aikaiseksi. Rehellisesti ja liioittelematta sanottuna, Reinikaisen lähtö jättää kuntamme vapaa-aikapuolelle isot saappaat täytettäväksi.

Minusta on reilua, kun on aihetta kiitoksiin, niin silloin myös kiitetään. Siispä, isot kiitokset Hannulle! Työn iloa ja onnistumisia sinne Juicen synnyinmaisemiin.

Uuden vapaa-ajan ohjaajan haku on parhaillaan käynnissä. Tammikuun loppupuolella tiedämme, kuinka isoa joukkoa tehtävä on kiinnostanut. Toivottavasti monia.

Hirvensalmella on ollut mukava lento päällä. Asiat ovat rullanneet vauhdilla eteenpäin. Hyvää pöhinää ei ole ainoastaan ollut nuorisopuolella, vaan sitä on ollut monella muullakin sektorilla. Kunnan peruspalvelut ovat kunnossa. Koulu ja varhaiskasvatus ovat suorastaan ykkösluokkaa. Tämän aistii varmasti jokainen kylänraitilla silmät avoinna liikkuva. Ja jos ei vielä sitä ole huomannut, niin kannattaa käydä kurkistamassa.

Millainenhan olisi kuntamme tilanne, jos olisimme aikoinaan tehneet kuntaliitoksen? Kun nyt seuraa ristiinalaisten, haukivuorelaisten, anttolalaisen ja otavalaisten mielipiteitä ja näiden liitosalueiden kehitystä, niin voimme hyvällä syyllä todeta, että teimme aikoinamme oikean ratkaisun pysyä itsenäisenä kuntana. Kuntamme itsenäisyys on varmasti kaikille tärkeä asia, kun sitä peilaa liitoskuntien asemaan.

Jokaisessa yhteisössä, pienemmässä ja isommassa, on aina parannettavia asioita. Jos nämä asiat ovat kunnan päätettävissä, demokratiassa niistä päätetään enemmistön voimin. Tämä asia tuntuu välillä unohtuvan luottamushenkilöiltä. Tai ainakin muutamalta. Eräät pyrkivät kaatamaan tämän hyvin toimivan päätöksentekoprosessin kaikin keinoin. Se on sitä politiikkaa, josta en ymmärrä yhtään mitään. Se on kieroa peliä, jossa toista ei arvosteta. Millainenhan kuntamme mahtaisi olla, jos sitä johtaisi tämä oppositio? Olisiko Hirvensalmea edes olemassa?

Mikkelin kaupunginjohtaja Timo Halonen, jolla muuten on isot rikkinäiset saappaat korjattavanaan, kirjoitti tällä viikolla Mikkelin Kaupunkilehden kolumnissaan viisaita. Halonen kirjoittaa: ”Parhaimmillaan maine on työkalu, jolla kunnat tekevät tulevaisuutta. Paikan henki syntyy osallisuudesta ja yhdessä tekemisestä.”

Juuri näin.

Uutta vuotta

Kaverini lähetti uudenvuodenyönä puolenyön tietämillä uudenvuodentoivotukset ja kyseli samalla, missä mahdoin olla. Jos sattuisin vaikkapa olemaan kaupungissa, niin lähtisinkö sidukalle? Hän oli liikenteessä.

Kirjoitin hänelle pitkän viestin, mikä ei suinkaan ole tavallista minulle. Kerroin seisovani hautausmaan kulmalla Halkorannankujan yläpäässä, katuvalojen katveessa. Pohjoisen suunnalta kuului ilotulituksen pauketta, mutta raketit eivät näkyneet kirkonmäelle. Muuten ympärillä oli hiljaista, ei sieluakaan liikenteessä. Vaikka en minä noista sieluista tiedä, saattoipa niitä toki olla, kun näin hautausmaan kulmilla oltiin.

Paljon elämää nähneen kivikirkon kellot rikkoivat hiljaisuuden. Nokia ceeviitoseni oli paria minuuttia vaille puolenyön, kun kellot kajahtivat soimaan, ja melkein säikäyttivät. En katsonut kauanko ne kumisivat, sillä alapäästä alkoi kuulua suhinaa. Kujan alkupäässä joku kertoi juhlivansa vuoden vaihtumista, ja lähetti taivaalle muutaman raketin.

Tuulista oli, ja hiljaista. Puoliyhdeltä olin kotona. Yritin vielä katsella televisiota, mutta en löytänyt mitään mielenkiintoista. Siitä sitten nukkumaan, ja aamulla pirteänä ylös kuulemaan, mitä Saulilla oli kansalaisilleen sanomista. Katsomaan, miten Niskaset pärjäävät Tourilla, ja näkyykö mäkitornissa suomalaisia.

En tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta ajattelin ottaa tämän vuoden vieläkin rennommin kuin menneen. Mitä se sitten ikinä tarkoittaneekin? Sen tulevaisuus näyttää. Sen ainakin tiedän, että alkaneeseen vuoteen sisältyy paljon mukavia asioita perhepiirissäni. Niistä iloitsen jo nyt.

Tästä vuodesta tulee Hirvensalmella lasten ja nuorten vuosi. Vuoden alusta kunnassamme ryhdyttiin maksamaan kotihoidon kuntalisää. Elomaan koululle rakennetaan parhaillaan elämyspihaa lapsille, nuorille ja meille kaikille. Uutta päiväkotiakin ryhdytään rakentamaan. Kuntamme on entistä parempi ja vetovoimaisempi paikka lapsiperheille. Toivon, että kaikki kunnan päättäjät voisivat viedä tätä positiivista viestiä eteenpäin.

Palaan vielä lopuksi jouluiseen kunnanvaltuuston kokoukseen. Siellä kaivelemalla kaiveltiin menneitä, etsittiin nähtävästi jotain negatiivista sanottavaa, populistista nillitystä. Ihmeteltiin vanhoja väkilukutilastoja, mutistiin jotain sen suuntaista, että miksi tälle ei tehdä mitään, mutta ei muistettu kertoa tuoreita iloisia kuulumisia.

Joulukuussa julkistetun väkilukutilaston mukaan kuntamme oli ainoa muuttovoittokunta koko Etelä-Savossa. Muuttovoittomme oli 24 henkeä. Kokonaisasukaslukumme väheni 9 hengellä, 0,4 prosentilla, mikä oli maakunnan alhaisin lukema. Saman kokoisessa Puumalassa muuttotappiota tuli -29 asukkaan verran ja kokonaistappiota -65 asukasta, 3,0 prosenttia. Maakunnan väki väheni 2001 hengellä, 1,4 prosentilla.

Näin meillä!