Uutta vuotta

Kaverini lähetti uudenvuodenyönä puolenyön tietämillä uudenvuodentoivotukset ja kyseli samalla, missä mahdoin olla. Jos sattuisin vaikkapa olemaan kaupungissa, niin lähtisinkö sidukalle? Hän oli liikenteessä.

Kirjoitin hänelle pitkän viestin, mikä ei suinkaan ole tavallista minulle. Kerroin seisovani hautausmaan kulmalla Halkorannankujan yläpäässä, katuvalojen katveessa. Pohjoisen suunnalta kuului ilotulituksen pauketta, mutta raketit eivät näkyneet kirkonmäelle. Muuten ympärillä oli hiljaista, ei sieluakaan liikenteessä. Vaikka en minä noista sieluista tiedä, saattoipa niitä toki olla, kun näin hautausmaan kulmilla oltiin.

Paljon elämää nähneen kivikirkon kellot rikkoivat hiljaisuuden. Nokia ceeviitoseni oli paria minuuttia vaille puolenyön, kun kellot kajahtivat soimaan, ja melkein säikäyttivät. En katsonut kauanko ne kumisivat, sillä alapäästä alkoi kuulua suhinaa. Kujan alkupäässä joku kertoi juhlivansa vuoden vaihtumista, ja lähetti taivaalle muutaman raketin.

Tuulista oli, ja hiljaista. Puoliyhdeltä olin kotona. Yritin vielä katsella televisiota, mutta en löytänyt mitään mielenkiintoista. Siitä sitten nukkumaan, ja aamulla pirteänä ylös kuulemaan, mitä Saulilla oli kansalaisilleen sanomista. Katsomaan, miten Niskaset pärjäävät Tourilla, ja näkyykö mäkitornissa suomalaisia.

En tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta ajattelin ottaa tämän vuoden vieläkin rennommin kuin menneen. Mitä se sitten ikinä tarkoittaneekin? Sen tulevaisuus näyttää. Sen ainakin tiedän, että alkaneeseen vuoteen sisältyy paljon mukavia asioita perhepiirissäni. Niistä iloitsen jo nyt.

Tästä vuodesta tulee Hirvensalmella lasten ja nuorten vuosi. Vuoden alusta kunnassamme ryhdyttiin maksamaan kotihoidon kuntalisää. Elomaan koululle rakennetaan parhaillaan elämyspihaa lapsille, nuorille ja meille kaikille. Uutta päiväkotiakin ryhdytään rakentamaan. Kuntamme on entistä parempi ja vetovoimaisempi paikka lapsiperheille. Toivon, että kaikki kunnan päättäjät voisivat viedä tätä positiivista viestiä eteenpäin.

Palaan vielä lopuksi jouluiseen kunnanvaltuuston kokoukseen. Siellä kaivelemalla kaiveltiin menneitä, etsittiin nähtävästi jotain negatiivista sanottavaa, populistista nillitystä. Ihmeteltiin vanhoja väkilukutilastoja, mutistiin jotain sen suuntaista, että miksi tälle ei tehdä mitään, mutta ei muistettu kertoa tuoreita iloisia kuulumisia.

Joulukuussa julkistetun väkilukutilaston mukaan kuntamme oli ainoa muuttovoittokunta koko Etelä-Savossa. Muuttovoittomme oli 24 henkeä. Kokonaisasukaslukumme väheni 9 hengellä, 0,4 prosentilla, mikä oli maakunnan alhaisin lukema. Saman kokoisessa Puumalassa muuttotappiota tuli -29 asukkaan verran ja kokonaistappiota -65 asukasta, 3,0 prosenttia. Maakunnan väki väheni 2001 hengellä, 1,4 prosentilla.

Näin meillä!