Niin, että mitä?

Vuoden ensimmäinen paikallislehtemme tarjosi tarinaa seurakunnastamme, pitkästä aikaa. Hyvä etten hypännyt päätäni kattoon, tästä kolmossivun yllätyksestä. Onneksi kuitenkin maltoin mieleni, turha kuhmuhan siitä olisi vain tullut.

Ihan positiivista uutisointia kuitenkin siinä mielessä, että edes kerran vuodessa saa luettavaksi seurakuntamme asioista, edes jostain, vaikka sitten naapurin lehdestä. Niistä asioista kun ei seurakunnan omalla kotisivullakaan kerrota, kuin pakolliset. Seurakunta on julkinen toimija, mutta päätökset pyritään tekemään ja pitämään nähtävästi mahdollisimman salassa. Kirkkovaltuuston ja –neuvoston päätöksiä ei edelleenkään ole luettavissa netissä, minkähän takia? Pienellä vaivalla ne varmaan sinne saisi. Mutta helpostakin asiasta näyttää saavan vaikean, jos sitä halua on tai ei ole.

Seurakunnan ja kunnan luottamustoimissa on samoja henkilöitä. Muutamat näistä kahdella pallilla istuvista moittivat suureen ääneen kunnan tiedottamista, se kun on heidän mielestä aina pielessä. Samojen henkilöiden sanaiset arkut taitavat pysyä kiinni, kun käsitellään seurakunnan asioita. Ainakaan en ole nähnyt tai kuullut ainuttakaan yritystä tai pyrkimystä seurakunnan tiedottamisen parantamiseksi.

En ole mikään komiikan tai stand-upin mestari, enkä kirjallisuuden tuomaskyrö, enkä taida olla mitään sukua Einsteinillekaan, enkä tiedä älykkyysmäärääni, koska en ole sitä käynyt testaamassa. Toki se voisi olla korkeakin, mutta mitäpä minä sillä tiedolla tekisin, sillä tuskin Ilmarinen eläkettäni nostaisi, vaikka sille mensa-testini tuloksen ilmoittaisinkin.

Olen kuitenkin ollut siinä uskossa – siis uskossa – että olen ymmärtänyt lukemani, ainakin tähän saakka. Enää en ole lukemastani ja siitä, että ymmärränkö myös lukemani, lainkaan varma. Sillä seuraavaa lukemaani en ymmärtänyt.

Jutussa haastateltiin seurakunnan kirkkoherraa ja kirjoitettiin: ”- Ilahduttavaa vähäisestä syntyvyydestä huolimatta on se, että valtakunnallisesti tarkasteltuna 17,1 prosenttia kaikista 7-14-vuotiaista hirvensalmelaisista osallistuu seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön toimintaan, sanoo Sepperi.

-          Toisin tarkasteltuna se on lähes 100 prosenttia ikäluokasta. Sepperi toteaa.

Esimerkiksi Mikkelissä vastaava luku on 0,5 prosenttia ja koko maassa 10,4 prosenttia.”

Niin, että mitä?

Nämä luvut ja tämän sanoman sisältö, jos siinä sellaista oli, ei auennut, ainakaan minulle. Menivät yli alkavan pälvikaljuni.