Herne nenässä

Olen ollut toista vaalikautta kuntamme luottamustoimissa. Olen näköalapaikalta päässyt seuraamaan kuntamme menestymistä, kehittymistä ja voinut vaikuttaa päätöksiin, jotka ovat vieneet kuntaamme eteenpäin. Moni asia on paremmin kuin monesti, etenkin sosiaalisessa mediassa, annetaan ymmärtää.

Olen näiden vuosien aikana havainnut, että yksi asia kuitenkin pysyy ja tulee varmaan tulevaisuudessakin pysymään vakiona, nimittäin jurputus. Jurputuksen lämmöllä sitä nähtävästi jotkut jaksavat porskuttaa elämässään eteenpäin, kokouksesta toiseen. Toiset tekevät ilmeisesti sitä, mitä parhaiten osaavat, eivät ole elämässään muuta oppineet. Kun on joskus työntänyt herneen syvälle nenäänsä, niin sitä on sieltä nähtävästi vaikea pois ottaa.

Kuluvan vuoden ensimmäisessä kunnanhallituksen kokouksessa oli tutut jurputuksen askelmerkit. Saimme kuitenkin tehtyä kuntalaisten palvelujen kannalta tärkeitä, isoja päätöksiä, päätettyä hyvinvointikeskuksen urakkatarjoukset. Rakentaminen käynnistyy entisessä postitalossa ja Essoten lääkäri- ym. palvelut siirtyvät Heikinniemestä syksyllä keskellä kylää oleviin uusiin tiloihin.

Pienen porukan jatkuva negatiivisen mielipiteen jakaminen, ja kai sitä voisi sanoa oman pesän likaamiseksikin, saa usein turhan paljon huomiota, kuin se hiljainen työ, joka oikeasti edistää kunnan ja kuntalaisten asioita.

Olen näinä vuosina huomannut, ettei kunnanhallituksen listalla, vaikka kuinka ohut olisikin, ole sellaista asiaa, josta ei saisi kunnon marmatuksen ja jupinan aikaiseksi. Tällä kertaa suurimman jurputuksen aiheutti se, kun hallitus torppasi seurakunnan kirkkoherralta lennähtäneen vision ruumishuoneen remontin avustamisesta.

Mistä tuollainen näky oli kirkkoherran mieleen putkahtanut, ja sitä kautta jopa seurakunnan leiman kanssa paperille napsahtanut, ei avustusanomuksesta aivan selvinnyt. Hakemuksesta ilmeni vain, että ideasta oli keskusteltu, ilmeisesti jossakin seurakunnallisessa piirissä, ja joku oli ilmeisesti antanut ymmärtää, että kunnalla on rahaa. Joku toinen oli ilmeisesti ollut samaa mieltä ja pyytänyt tekemään hakemuksen. Mitään virallisempaa ei hakemuksen mukaan ollut liitetty.

Kunnanhallitus hylkäsi yksimielisesti avustusanomuksen, mikä mielestäni oli ainoa oikea ratkaisu. Seurakunta on julkisoikeudellinen yhteisö ja sillä on verotusoikeus. Tällaisen yhteisön avustaminen ei ole tarkoituksenmukaista, eikä kuulu kunnan toimivaltaan.

Jo kansakoulupohjaltakin jokainen ymmärtää, kuka on missäkin asiassa jäävi käsittelemään asioita. Muutamat, asian käsittelystä jäävätyt, kunnanhallituksen jäsenet näyttivät kuitenkin vetäneen päätöksestä herneen nenäänsä. Jatkoivat marmattamistaan kunnantalon käytävillä. Kirkkovaltuuston varapuheenjohtajakin lähti kokouksen jälkeen päivittämään kiireellä sosiaaliseen mediaan mielipiteitään ainoina oikeina. Alkuyön pimeydessä rävähtikin Facebookin pilvipalveluun päivitys, jossa Keskustan ja IKL:n hallitusedustajat leimattiin kuntalaisten palvelujen jarruttajiksi ja yhteistyökyvyttömiksi.

Taisi sosiaalisessa mediassa marmattaneella kuitenkin tarttua öylätti kitalakeen, kun päivitystä kommentoineet eivät olleetkaan hänen ajatustensa kannalla. Sekö on sitä yhteistyökyvyttömyyttä, kun Keskusta ja IKL eivät mene mukaan kokoomuslaisten ja demareiden hölmöilyltä ja suhmuroinnilta vaikuttaviin hankkeisiin?