Rakenteellista korruptiota?

Kävin viime viikon perjantaina tarinoimassa kunnanjohtajamme kanssa. Minulla on ollut sellainen tapa, että tapailen kuntamme viranhaltijoita säännöllisesti. Itäisessä naapurissamme (Mikkelissä) tällaiselle kanssakäymiselle on keksitty oikein kulmikas nimi. Sitä kutsutaan rakenteelliseksi korruptioksi. Joku omistakin luottamushenkilöistämme saattaa ajatella, että sitähän se on, korruptiota.

-          Kyllä ei ole korruptiota tämä tällainen, toteaisi varmaan Mielensäpahoittajista se nuorempi, Kinnusen Heikki.

-          Kyllä on pikemmin rakentavaa demokratiaa sellainen, että keskustellaan asioista.

Istuttiin varmaan reilut puoli tuntia ja juteltiin kaiken maailman asioista, kuten tapanamme on. Kannoimme huolta kuntien taloustilanteesta, ihmettelimme soten viritelmiä ja tarinoimme tulevista hankkeista.

Kerroin myös olevan kurkkuani myöten täynnä näitä kaiken maailman selvityksiä, joita tämä hetki ulos sylkee. Äskettäin ilmoille lennätettiin tilasto kuolevista kunnista. Listalle oli istutettu 40 pikkukuntaa, joukossa myös oma kotikuntani Hirvensalmi.

Väestön vähenemisestä puhutaan usein kielteiseen sävyyn, niin mielestäni tuossakin selvityksessä. Sen mukaan meitä hirvensalmelaisia olisi parinkymmenen vuoden kuluttua, vuonna 2040 hieman alle 1 600. Höpön höpön sanon minä, sillä jo vuoden 2019 osalta tilaston vertailulukukin heittää kuntamme kohdalta jo 44 asukkaalla väärään suuntaan. Ennusteen mukaan meitä oli viime vuoden lopussa 2108, mutta virallisen tilaston mukaan asukaslukumme oli 2152.

Kyllästyttää tämä ylenmääräinen synkistely. Yleinen harhaluulo taitaa olla, että elämä pienissä kunnissa olisi vaikeaa. Oman kuntamme tilastot kertovat kuitenkin muusta. Elämästä. Esimerkiksi viime vuosikymmenen aikana muuttotappiomme oli vain 22 henkeä. Viime vuonna meillä tehtiin 35 vapaa-ajanasunnon kauppaa, edellisvuonna kauppoja oli 23. Vapaa-asuntojen mediaanihinta nousi vain meillä ja Kangasniemellä.

Sanotaan, että politiikka on yhteisten asioiden hoitoa. Sote ei näytä sitä yhteistä olevan. Sillä sitäkin on keitetty jo yli kymmenen vuotta. Eikä valmista tule. Puolueiden toiminta tähtää ainoastaan kannatukseen seuraavissa vaaleissa. Kansanedustajien ehdokasmoodin päällä olo näkyy jo, vaikka seuraaviin vaaleihin on vielä vuosia aikaa. Heidän toimintansa tähtää vain valituksi tulemiseen seuraavissa vaaleissa. Yhteiset asiat unohtuvat. Sote tietenkin.

Kuntakoosta riippumatta kunnat ovat talousahdingossa, ja yt-neuvottelut ovat kunnissa arkipäivää. Oma kuntani on tässäkin mielessä piristävä poikkeus. Viime vuoden talousluvut kertovat vuosikatteen riittävän poistoihin ja ylijäämääkin kertyvän vajaat 500 euroa asukasta kohden. Yhä voimakkaammin kahtia jakautuvassa Etelä-Savossa Hirvensalmi on niitä harvoja kuntia – jollei jopa ainoa – joka yltää positiiviseen tulokseen viime vuodelta.

Puhuimme kunnanjohtajan kanssa myös koirapuistosta. Älkää toki ymmärtäkö väärin. Emme siis siitä koirapuistosta, josta on jaksettu elämöidä jo useamman vuoden ajan. Se koirapuisto on kertaalleen haudattu, eikä sitä enää kaiveta esille. Näin kerroin myös kuntosalilla koirapuistosta minulta kysyneelle.

Sen sijaan keskustelimme Markku Ropposen Koirapuisto–romaanista. Suosittelin hänelle luettavaksi saman kirjailijan romaania Vähähappisen hautaustoimisto.