Rakenteellista korruptiota?

Kävin viime viikon perjantaina tarinoimassa kunnanjohtajamme kanssa. Minulla on ollut sellainen tapa, että tapailen kuntamme viranhaltijoita säännöllisesti. Itäisessä naapurissamme (Mikkelissä) tällaiselle kanssakäymiselle on keksitty oikein kulmikas nimi. Sitä kutsutaan rakenteelliseksi korruptioksi. Joku omistakin luottamushenkilöistämme saattaa ajatella, että sitähän se on, korruptiota.

-          Kyllä ei ole korruptiota tämä tällainen, toteaisi varmaan Mielensäpahoittajista se nuorempi, Kinnusen Heikki.

-          Kyllä on pikemmin rakentavaa demokratiaa sellainen, että keskustellaan asioista.

Istuttiin varmaan reilut puoli tuntia ja juteltiin kaiken maailman asioista, kuten tapanamme on. Kannoimme huolta kuntien taloustilanteesta, ihmettelimme soten viritelmiä ja tarinoimme tulevista hankkeista.

Kerroin myös olevan kurkkuani myöten täynnä näitä kaiken maailman selvityksiä, joita tämä hetki ulos sylkee. Äskettäin ilmoille lennätettiin tilasto kuolevista kunnista. Listalle oli istutettu 40 pikkukuntaa, joukossa myös oma kotikuntani Hirvensalmi.

Väestön vähenemisestä puhutaan usein kielteiseen sävyyn, niin mielestäni tuossakin selvityksessä. Sen mukaan meitä hirvensalmelaisia olisi parinkymmenen vuoden kuluttua, vuonna 2040 hieman alle 1 600. Höpön höpön sanon minä, sillä jo vuoden 2019 osalta tilaston vertailulukukin heittää kuntamme kohdalta jo 44 asukkaalla väärään suuntaan. Ennusteen mukaan meitä oli viime vuoden lopussa 2108, mutta virallisen tilaston mukaan asukaslukumme oli 2152.

Kyllästyttää tämä ylenmääräinen synkistely. Yleinen harhaluulo taitaa olla, että elämä pienissä kunnissa olisi vaikeaa. Oman kuntamme tilastot kertovat kuitenkin muusta. Elämästä. Esimerkiksi viime vuosikymmenen aikana muuttotappiomme oli vain 22 henkeä. Viime vuonna meillä tehtiin 35 vapaa-ajanasunnon kauppaa, edellisvuonna kauppoja oli 23. Vapaa-asuntojen mediaanihinta nousi vain meillä ja Kangasniemellä.

Sanotaan, että politiikka on yhteisten asioiden hoitoa. Sote ei näytä sitä yhteistä olevan. Sillä sitäkin on keitetty jo yli kymmenen vuotta. Eikä valmista tule. Puolueiden toiminta tähtää ainoastaan kannatukseen seuraavissa vaaleissa. Kansanedustajien ehdokasmoodin päällä olo näkyy jo, vaikka seuraaviin vaaleihin on vielä vuosia aikaa. Heidän toimintansa tähtää vain valituksi tulemiseen seuraavissa vaaleissa. Yhteiset asiat unohtuvat. Sote tietenkin.

Kuntakoosta riippumatta kunnat ovat talousahdingossa, ja yt-neuvottelut ovat kunnissa arkipäivää. Oma kuntani on tässäkin mielessä piristävä poikkeus. Viime vuoden talousluvut kertovat vuosikatteen riittävän poistoihin ja ylijäämääkin kertyvän vajaat 500 euroa asukasta kohden. Yhä voimakkaammin kahtia jakautuvassa Etelä-Savossa Hirvensalmi on niitä harvoja kuntia – jollei jopa ainoa – joka yltää positiiviseen tulokseen viime vuodelta.

Puhuimme kunnanjohtajan kanssa myös koirapuistosta. Älkää toki ymmärtäkö väärin. Emme siis siitä koirapuistosta, josta on jaksettu elämöidä jo useamman vuoden ajan. Se koirapuisto on kertaalleen haudattu, eikä sitä enää kaiveta esille. Näin kerroin myös kuntosalilla koirapuistosta minulta kysyneelle.

Sen sijaan keskustelimme Markku Ropposen Koirapuisto–romaanista. Suosittelin hänelle luettavaksi saman kirjailijan romaania Vähähappisen hautaustoimisto.

Herne nenässä

Olen ollut toista vaalikautta kuntamme luottamustoimissa. Olen näköalapaikalta päässyt seuraamaan kuntamme menestymistä, kehittymistä ja voinut vaikuttaa päätöksiin, jotka ovat vieneet kuntaamme eteenpäin. Moni asia on paremmin kuin monesti, etenkin sosiaalisessa mediassa, annetaan ymmärtää.

Olen näiden vuosien aikana havainnut, että yksi asia kuitenkin pysyy ja tulee varmaan tulevaisuudessakin pysymään vakiona, nimittäin jurputus. Jurputuksen lämmöllä sitä nähtävästi jotkut jaksavat porskuttaa elämässään eteenpäin, kokouksesta toiseen. Toiset tekevät ilmeisesti sitä, mitä parhaiten osaavat, eivät ole elämässään muuta oppineet. Kun on joskus työntänyt herneen syvälle nenäänsä, niin sitä on sieltä nähtävästi vaikea pois ottaa.

Kuluvan vuoden ensimmäisessä kunnanhallituksen kokouksessa oli tutut jurputuksen askelmerkit. Saimme kuitenkin tehtyä kuntalaisten palvelujen kannalta tärkeitä, isoja päätöksiä, päätettyä hyvinvointikeskuksen urakkatarjoukset. Rakentaminen käynnistyy entisessä postitalossa ja Essoten lääkäri- ym. palvelut siirtyvät Heikinniemestä syksyllä keskellä kylää oleviin uusiin tiloihin.

Pienen porukan jatkuva negatiivisen mielipiteen jakaminen, ja kai sitä voisi sanoa oman pesän likaamiseksikin, saa usein turhan paljon huomiota, kuin se hiljainen työ, joka oikeasti edistää kunnan ja kuntalaisten asioita.

Olen näinä vuosina huomannut, ettei kunnanhallituksen listalla, vaikka kuinka ohut olisikin, ole sellaista asiaa, josta ei saisi kunnon marmatuksen ja jupinan aikaiseksi. Tällä kertaa suurimman jurputuksen aiheutti se, kun hallitus torppasi seurakunnan kirkkoherralta lennähtäneen vision ruumishuoneen remontin avustamisesta.

Mistä tuollainen näky oli kirkkoherran mieleen putkahtanut, ja sitä kautta jopa seurakunnan leiman kanssa paperille napsahtanut, ei avustusanomuksesta aivan selvinnyt. Hakemuksesta ilmeni vain, että ideasta oli keskusteltu, ilmeisesti jossakin seurakunnallisessa piirissä, ja joku oli ilmeisesti antanut ymmärtää, että kunnalla on rahaa. Joku toinen oli ilmeisesti ollut samaa mieltä ja pyytänyt tekemään hakemuksen. Mitään virallisempaa ei hakemuksen mukaan ollut liitetty.

Kunnanhallitus hylkäsi yksimielisesti avustusanomuksen, mikä mielestäni oli ainoa oikea ratkaisu. Seurakunta on julkisoikeudellinen yhteisö ja sillä on verotusoikeus. Tällaisen yhteisön avustaminen ei ole tarkoituksenmukaista, eikä kuulu kunnan toimivaltaan.

Jo kansakoulupohjaltakin jokainen ymmärtää, kuka on missäkin asiassa jäävi käsittelemään asioita. Muutamat, asian käsittelystä jäävätyt, kunnanhallituksen jäsenet näyttivät kuitenkin vetäneen päätöksestä herneen nenäänsä. Jatkoivat marmattamistaan kunnantalon käytävillä. Kirkkovaltuuston varapuheenjohtajakin lähti kokouksen jälkeen päivittämään kiireellä sosiaaliseen mediaan mielipiteitään ainoina oikeina. Alkuyön pimeydessä rävähtikin Facebookin pilvipalveluun päivitys, jossa Keskustan ja IKL:n hallitusedustajat leimattiin kuntalaisten palvelujen jarruttajiksi ja yhteistyökyvyttömiksi.

Taisi sosiaalisessa mediassa marmattaneella kuitenkin tarttua öylätti kitalakeen, kun päivitystä kommentoineet eivät olleetkaan hänen ajatustensa kannalla. Sekö on sitä yhteistyökyvyttömyyttä, kun Keskusta ja IKL eivät mene mukaan kokoomuslaisten ja demareiden hölmöilyltä ja suhmuroinnilta vaikuttaviin hankkeisiin?