Hyvä Joulupukki

Minulla on paljon asioita, joista minulla on kerrottavaa, jollekin. Kirjoitan sinulle, koska en oikein löytänyt somesta muita kavereita. Eihän nämä asiat oikeastaan sinulle kuulu, ja ymmärrän, jos et näin joulukiireiltäsi ehdi näitä ratkomaan.

Ensimmäinen ongelmani, tai ei se oikeastaan varsinainen ongelma ole. Pikemminkin mysteeri.  Nimittäin kadonneiden, melko uusien ulkoiluhousujeni arvoitus. Ja heti aluksi kysynkin sinulta hyvä Joulupukki, nolottaisiko sinua ulkoilla vaimosi housuissa?

Olin tiistaiaamuna lähdössä ulos ulkoiluttamaan lumikolaa. En mistään löytänyt vasta ostamiani ulkoiluhousujani, joiden sisävuori oli kylläkin jo ehtinyt kentällä kyykkyjä tehdessäni kertaalleen ratketa. Kolusin kaikki huoneet, jopa saunan lauteet. Ei löytynyt. Missä pirussa ne mahtoivat olla? Tuohon eteisen naulakkoonhan minä ne olin jättänyt.

Naulakosta löytyi kuitenkin vaimoni ulkoiluhousut. Mahtuivat minulle! Vedin jalkaani, menin ulos. Tuolla varustuksella en tohtinut lähteä postilaatikkoa kauemmaksi. Pakkastakin oli – 14 astetta.

Housumysteeri selvisi illansuussa vaimoni palattua töistä. Aamulla töihin lähtiessään hänellä on tapana pakata repullinen ulkoiluvaatteita ja kassillinen muita mukaansa. Ihan vaan kaiken varalta, jos sattuisi tarvitsemaan. Siinä touhutessaan hän oli pistänyt reppuunsa minun ulkoiluhousuni. Hyvä Joulupukki, mysteeri ratkesi onnellisesti. Jäin kuitenkin miettimään. Pakkasiko hän housuni reppuunsa suuresta rakkaudesta mieheensä. Vai oliko se pelkkä vahinko?

Hyvä joulupukki, minua on myös mietityttänyt, miltä tuntuisi olla Essoten hallituksen jäsen. Miksikö? Siksi, että arvelen, että heitä varmasti jännittää yhtä paljon kuin pikkulapsia näin joulun alla. Varmaan heillä on vähän tonttumainen olokin, kun miettivät minkälainenkohan budjettiversio sieltä virkamiesten säkistä tällä kertaa heidän eteensä vedetään. Ihan tässä oma vatsakin menee jännityksestä löysälle.

Hyvä joulupukki, osaatko selittää, miksi ihmisen täytyy oppia lähes kaikki kantapään kautta. Kuten nyt tämä osuuspankin paikalliskonttoreiden sulkeminenkin. Hirvensalmen itsenäisen osuuspankin piti yhdistyä isompaan ihan väkisin, vaikka jo silloin tiedettiin, ettei ison pankin konttori palvele kylänraitilla montakaan vuotta. Sitä saatiin, mitä tilattiin, koskapa pankin edustajistoon valittiin vastikään oman pankkimme lakkauttamista ja fuusiota kannattanut. Surullinen juttu kaikin puolin. Yksi esimerkki siitä, kuinka maalla asuminen tehdään vaikeaksi, ja kuinka ihmisen muisti on lyhyt.

Hyvä joulupukki, jotta et kokonaan hautaudu pahan painoni alle, tähän loppuun muutama iloinen asia. Näin pimeinä aikoina on mahtavaa kulkea kylänraitilla Pitäjäntietä pitkin. Siitä on ihanine jouluvaloineen tullut kylämme bulevardi. Aivan mahtava, kannattaa sinunkin ajella sitä kautta kun kurvailet Hirvensalmelle.