Odotus palkittiin

 

Ensimmäiseksi haluan kiittää seuramme nuoria urheilijatyttöjä, Inkaa, Jinaa ja Kaisaa, aivan mahtavasta SM-kisaviikonlopusta, kun ikäluokan huiput kisailivat SM-sijoituksista Kalajoella ja Oulussa. Erinomaisten suoritusten ansiosta Hirvensalmen Urheilijat ja Hirvensalmi jäi varmasti yleisurheilua seuraavien mieliin. Paikallisessa M-marketissa hesalainen yu-isä kyseli minulta tänään SM-kisakuulumisia ja onnitteli upeista saavutuksista. Inka, Jina ja Kaisa, iso kiitos, teitte viikonlopusta minullekin, vanhalle konkarille, ikimuistoisen.

Olen kiertänyt SM-kisoja vuodesta 2000 lähtien. Tuon ensimmäinen SM-kisavuoteni muistan ikuisesti. Vanhin tyttäreni, Iitu, voitti silloin ensimmäisen SM-mitalinsa, pronssia, 14-vuotiaiden 5-ottelussa Sipoossa. Kisan jälkeen itkin onnen kyyneleitä. Tietenkin kaikilta salaa, huoltorakennuksen takana. Eihän mies voi julkisesti itkeä. Eihän?

Iitun mitali oli urheiluseurallemme HiU:lle ensimmäinen pitkän tovin jälkeen. Sen jälkeen SM-mitaleille seurastamme ovat nousseet Janne Kekkonen (3-loikka) ja pitäjämme paikallispoliisina nyt toimiva Mika Paajanen (keihäs). Mika menestyi myös PM-tasolla. Noista mitaleista on aikaa vuosikymmenen verran.

Heti ei tarvitse olla paras kaikessa. Tärkeintä on, että epäonnistumistenkin jälkeen nousee sitkeästi ylös ja jatkaa kohti tavoitteitaan. Tämän viisauden aistin myös Oulun SM-kisoissa 15-vuotiaiden tyttöjen 3-loikan kisassa. Se oli mahtavaa hirvensalmelaista ilotulitusta. Se tavoite, päämäärä, toi SM-hopeaa.

Nuorin tyttäreni totesi, että olen ”typically man”, kun mainitsin tuosta vuoden 2000 Sipoon  SM-ottelusta ja itkuistani.  Vaimonikin vahvistaa asian, muuten tiskipöydän äärestä. Tehän tiedätte, miksi naisilla on jalkaerät lyhyemmät kuin miehillä? Edellinen oli vain kevennys Kymppi-Uutisten  ja radion SuomiPopin tapaan tähän väliin.

Oulun 15-tyttöjen 3-loikan finaali oli sitä, mitä suomalainen yleisurheilu kaipaa. Yleisö jännitti viimeiselle hyppykierrokselle sakka. Vieressäni savonlinnalaisisä jännitti tyttärensä suoritusta kovasti.

Olin itse elänyt tämän tilanteen jo SM-halleissa Joensuussa vuosia sitten, kun Iitu voitti 5-ottelun SM-hallikultaa. Tunsin silloin jo ensimmäisen lajin jälkeen, että kaikki on ok. Sama tunne oli Kaisan 3-loikan finaalissa Oulussa. Homma oli hallinnassa.

Mietin nyt jälkeenpäin, miksi itse en jännittänyt. Olinko jo nähnyt ja kokenut kaiken? Onko toisten vuoro?

Vaimoni ei kyllä ymmärtänyt seuraavaa, kun totesin että olenko sittenkin Russell Crowe, Kuninkaan mies. Hän on muuten TOP10:ssä listallani kolmosena.  Kakkosena siellä on Daniel Craig, aito ja oikea James Bond.

Listan ykkösen. Sen jo arvaattekin?

Muuten eikö ollut yllättävää, tämä postaukseni.  Ei sanaakaan illan kunnanhallituksen kokouksesta. Sujui siis hyvin, tuo kokous. Ilmeisesti vanhan miehen sydänvian takia.

Sote oikeilla raiteilla

 

Etelä-Savossa on laadittu perustamissuunnitelma kuntien ja sairaanhoitopiirin sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistämisestä. Suunnitelma on parhaillaan keskustelukierroksella maakunnassa. Tiistai-iltana muutosjohtaja Jouko Luukkonen esitteli tulevaa Hirvensalmen kunnantalolla. Asiaa oli kuulemassa kymmenkunta valtuutettua ja saman verran peruskuntalaisia. Syyskuussa tärkeä asia etenee kuntien hallitusten ja valtuustojen päätettäväksi.

Ensimmäistä kertaa lähdin sote-infosta hyvillä mielin. Ensimmäistä kertaa minusta myös tuntui, että etelä-savolaista sotea tehdään nyt yhdessä. Sotemme on menossa hyvään ja oikeaan suuntaan. Toivottavasti maamme hallitus ei sitä torpedoi omilla suunnitelmillaan, jos sillä yleensäkään sellaisia sote-asiassa on. Vaikuttaa nimittäin siltä, että Sipilän hallituksen sote-eväät ovat edelleen yhtä levällään kuin Stubbin kaudella.

Tiistai-iltaisen infon jälkeen hirvensalmelaiset voivat nukkua rauhassa. Muutosjohtaja Luukkonen vakuutti Hirvensalmen sote-palvelujen säilyvän. Palvelut ovat kohdallaan ja kustannustehokkaasti hoidettuja. Kustannustehokkuudesta tietenkin voidaan olla montaa mieltä. Maakunnallinen sote ei siis heikennä palveluja eikä tuo lisämaksua kunnallemme. Valmistelutyöryhmässä mukana ollut kunnanjohtajamme Seppo Ruhanen on kiitettävästi hoitanut hirvensalmelaisten asiat hyvälle mallille uudessakin suunnitelmassa.

Minusta on tärkeää, että oma sotemme viedään maaliin mahdollisimman pian. Tärkeää se on siksi, että se on varmaankin ainoa tapa säilyttää keskussairaalatasoisen päivystyssairaalan toiminnot Mikkelissä. Tämän ”Kuuman sairaalan” säilyminen on elämän ja kuoleman kysymys koko Mikkelin seudulle.

Hirvensalmi on ollut viime aikoina esillä eri tiedotusvälineissä positiivisessa ilmapiirissä. On ollut mukava lukea näitä myönteisiä juttuja lehdistä. Elokuun aurinko porottaa taivaalta hellelukemilla. Mustikat ja vadelmat ovat kypsyneet, ja mattopyykit pesty. Omakotitalo-alueelle on noussut viime kesän näyttelyn jälkeen ainakin yksi talo, vaikka joku muuta somessa väittääkin. Alkuvuoden kunnan verokertymät hipovat ennätyslukemia ja osoittavat peräti kahdeksan prosentin kasvua.

Paluu arkeen tapahtuu ensi maanantaina. Silloin istuu kunnanhallitus. Toivottavasti aurinko paistaa senkin jälkeen.

Juankoski here i come

 

 

Kouluaikoinani olin hyvä maantiedossa. Olin nähtävästi opettajani Eeva Leinosen suosikki, koska sain kympin todistukseeni. Silloin opetettiin, että Hirvensalmelta on Pohjois-Koreaan matkaa tuhansia kilometrejä. Huomasin äskettäin, ettei asia olekaan näin. Minua ei opetettu väärin, mutta historiaa on nähtävästi kirjoitettu viime päivinä uusiksi. Tuo sanomisenkin vapautta kaikin keinoin rajoittava paikka löytyy nykyään paljon lähempää. Sinne ei ole meiltä matkaa kuin muutama sata kilometriä.

 

Juankosken kaupunki on nukkunut Ruususen unta sen jälkeen kun Juice Leskinen muutti sieltä vuonna 1969. Nyt kaupunki on herännyt ja sieltä kuuluu kummia. Yle kertoo kaupungin tehneen käytöksen kultaisen kirjan päätöksentekijöille.

 

Pelisäännöissä on ohjeet asialliseen käytökseen kokouksissa. Kiellettyjä ovat Ylen mukaan loukkaavien kommenttien esittäminen, nimittely, syyttely, painostaminen ja toisten mielipiteiden väheksyminen. Ohjeissa sanotaan myös, että keskustelun kokouksissa tulee olla sellaista, että kättely onnistuu joka kokouksen jälkeen.

Myös käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa ohjeistetaan: oman mielipiteensä voi kertoa, mutta toisten mielipiteeseen ei voi puuttua tai arvostella sitä, kertoo Yle.

En tiedä, mikä Juankoskea ja sen päättäjiä vaivaa. Miten kaupungin päätöksenteko tökkii, ja miksi siellä halutaan kitkeä sanomisen vapautta? Kuitenkaan en malta olla kommentoimatta asiaa. Tiedän, että näin ei saisi tehdä. Kommentointihan on tehtyjen ohjeiden mukaisesti Juankoskella kiellettyä. Koska asun Hirvensalmella katson, etteivät tuon pohjois-savolaisen kaupungin säännöt kosketa minua. Juankosken raitille eksyessäni saattaisin saada ajatuksistani turpiini. Siitä huolimatta otan riskin. Minusta nimittäin tuntuu, etteivät kaupungin päättäjät ole ajatelleet asiaa loppuun saakka.

Juankoskelta on tullut paljon hyvää suomalaiselle musiikille. Kaikkihan muistavat kaupungin Juice Leskisestä. Hänen lähtönsä jälkeensä kaupungista ei ole kuulunut mitään, kunnes nyt julkaistiin käytöksen kultainen aapinen. Siitä tuskin tulee yhtä suurta hittiä kuin Juicen lauluista. En tiedä, millaista kaksoiselämää kaupungin päätöksenteossa eletään, kun tuollaisia ohjeita jaetaan. Julkisuuteen toki aapisella päästiin. Lieneekö se ollutkin asian pointti.

Minusta nuo kokousten pelisäännöt ovat normijuttuja. Jokaisen pitäisi tiedostaa ne ilman kultaista aapistakin. Luulenpa, että moni juankoskelainenkin naurahtelee koko ohjeistukselle. Moni sikäläinen päättäjäkin pistää sääntökirjasen varmasti Ö-mappiinsa.

Erityisen huolestunut olen tuon pohjois-savolaisen kaupungin ohjeistuksesta sosiaalisessa mediassa. Niiden mukaisesti toisen mielipidettä ei voisi arvostella. Mielestäni nyt on menty kunnolla metsään niin että ryteikkö raikaa. Joku viisas onkin jo ehtinyt kommentoimaan juankoskelaista kultaista aapista toteamalla: ”Pitäisi miettiä milloin ohjeista tulee naurettavia. Minusta hän on aivan oikeassa.

Juice ilmeisesti aisti jo 60-luvulla syntymäpitäjänsä erikoiseksi ja muutti pois. Mahtoiko tuo mainio sananvääntäjä jo tuolloin tietää, että hänen syntymäpitäjästään tulisi joskus suomalaisen sananvapauden rajoittaja?

Naurattaa, kun aikuisille pitää opettaa käytöstapoja.

Frisbee lentää – upea juttu

 

Tämä kesä on ollut oikeaa yleisurheilun ilotulitusta. Siihen on jo mahtunut isoja ja pienempiä kisoja. Kuun vaihteessa Porissa järjestetyt Kalevan Kisat olivat itselleni jo 12. Urani kisakatsomossa alkoi Vaasasta 2004. Se oli ikimuistoinen tapahtuma. Vastaavaa Kalevan Kisa -tunnelmaa en ole sen koommin kokenut. Ehkä se oli ensikertalaisen huumaa.

Torstai-ilta omalla kentällämme kisailivat lapset perinteisissä Hippo-kisoissa. Ilta-aurinko paistoi ja tunnelma oli korkealla. Paikalla oli yli 40 pientä, innokasta kisailijaa ja tuplamäärä kannustusjoukkoja. Tätä tunnelmaa kannattaisi tulla aistimaan niidenkin, jotka pitävät uutta liikuntakeidastamme turhana investointina. Ehkä ne epäluulot siitä hälvenisivät.

Hirvensalmelaiset nuoret ovat menestyneet kesän kisoissa upeasti. Jina, Inka ja Kaisa kuuluvat ikäluokkansa kärkipäähän. Heillä kesän suurimmat kisat ovat vielä edessä, kun kuun lopulla Kalajoella ja Oulussa kisataan SM-sijoituksista. Kisareissuihin lähdetään SM-mitali mielessä. Mitali olisi varmasti iso juttu meille kaikille.

Kuntamme uudesta liikuntapaikasta on tullut supersuosittu. Käyttäjiltä on tullut myös mahtavaa palautetta. ”Teillä on aivan upea kenttä”, ovat monet todenneet. Eikä siihen voi muuta sanoa kuin, että niin on.

Vaikka olenkin korviani myöten vannoutunut yleisurheilun ystävä, niin silti minua lämmittää erityisesti kentän ympäristöön rakennetun frisbeeradan saama suosio. Sitä ovat kiertäneet paikalliset ja kesäasukkaat todella ahkerasti. Se on saanut liikunnan pariin myös aivan uusia, parikymppisiä nuoria. Mahtava juttu.

Kuntamme on panostanut viime vuosina liikunnan lisäämiseen, joka on tutkitusti parhaimpia keinoja pitää huolta hyvinvoinnista ja terveydestä. Uusi kenttä ja frisbeerata tarjoavat hyvät puitteet ja uusia mahdollisuuksia liikunnan harrastamiseen. Eivätkä niihin käytetyt eurot ole menneet hukkaan. Kuntalaiset ja kesäasukkaat ovat ottaneet kunnan tarjoaman liikuntahaasteen vastaan.

Vaikka kesä alkaa kääntyä syksyyn, niin kisailut kentällä jatkuvat. Elokuulla järjestetään vielä kahdet piirikunnalliset. Päivähoidon väellekin on luvassa perinteinen syysturnaus kuun lopulla. Kukahan hoitotädeistä nakkaa tällä kertaa palloa pisimmälle, Kaija vai Tiina?

Kisojen onnistumisen edellytyksenä on urheilu- ja talkooväen yhteistyö. Se mielestäni on ollut tänä kesänä erinomaista. Seuramme aktiivit ovat jaksaneet tapahtumasta toiseen tulla toimitsijoiksi. Kiitos siitä.