Ensimmäiseksi
haluan kiittää seuramme nuoria urheilijatyttöjä, Inkaa, Jinaa ja Kaisaa, aivan
mahtavasta SM-kisaviikonlopusta, kun ikäluokan huiput kisailivat
SM-sijoituksista Kalajoella ja Oulussa. Erinomaisten suoritusten ansiosta Hirvensalmen
Urheilijat ja Hirvensalmi jäi varmasti yleisurheilua seuraavien mieliin.
Paikallisessa M-marketissa hesalainen yu-isä kyseli minulta tänään SM-kisakuulumisia
ja onnitteli upeista saavutuksista. Inka, Jina ja Kaisa, iso kiitos, teitte
viikonlopusta minullekin, vanhalle konkarille, ikimuistoisen.
Olen
kiertänyt SM-kisoja vuodesta 2000 lähtien. Tuon ensimmäinen SM-kisavuoteni
muistan ikuisesti. Vanhin tyttäreni, Iitu, voitti silloin ensimmäisen
SM-mitalinsa, pronssia, 14-vuotiaiden 5-ottelussa Sipoossa. Kisan jälkeen itkin
onnen kyyneleitä. Tietenkin kaikilta salaa, huoltorakennuksen takana. Eihän
mies voi julkisesti itkeä. Eihän?
Iitun mitali
oli urheiluseurallemme HiU:lle ensimmäinen pitkän tovin jälkeen. Sen jälkeen
SM-mitaleille seurastamme ovat nousseet Janne Kekkonen (3-loikka) ja pitäjämme paikallispoliisina
nyt toimiva Mika Paajanen (keihäs). Mika menestyi myös PM-tasolla. Noista
mitaleista on aikaa vuosikymmenen verran.
Heti ei
tarvitse olla paras kaikessa. Tärkeintä on, että epäonnistumistenkin jälkeen
nousee sitkeästi ylös ja jatkaa kohti tavoitteitaan. Tämän viisauden aistin myös
Oulun SM-kisoissa 15-vuotiaiden tyttöjen 3-loikan kisassa. Se oli mahtavaa
hirvensalmelaista ilotulitusta. Se tavoite, päämäärä, toi SM-hopeaa.
Nuorin tyttäreni
totesi, että olen ”typically man”, kun mainitsin tuosta vuoden 2000 Sipoon SM-ottelusta ja itkuistani. Vaimonikin vahvistaa asian, muuten tiskipöydän
äärestä. Tehän tiedätte, miksi naisilla on jalkaerät lyhyemmät kuin miehillä? Edellinen
oli vain kevennys Kymppi-Uutisten ja
radion SuomiPopin tapaan tähän väliin.
Oulun 15-tyttöjen
3-loikan finaali oli sitä, mitä suomalainen yleisurheilu kaipaa. Yleisö
jännitti viimeiselle hyppykierrokselle sakka. Vieressäni savonlinnalaisisä
jännitti tyttärensä suoritusta kovasti.
Olin itse elänyt
tämän tilanteen jo SM-halleissa Joensuussa vuosia sitten, kun Iitu voitti
5-ottelun SM-hallikultaa. Tunsin silloin jo ensimmäisen lajin jälkeen, että
kaikki on ok. Sama tunne oli Kaisan 3-loikan finaalissa Oulussa. Homma oli
hallinnassa.
Mietin nyt
jälkeenpäin, miksi itse en jännittänyt. Olinko jo nähnyt ja kokenut kaiken?
Onko toisten vuoro?
Vaimoni ei
kyllä ymmärtänyt seuraavaa, kun totesin että olenko sittenkin Russell Crowe,
Kuninkaan mies. Hän on muuten TOP10:ssä listallani kolmosena. Kakkosena siellä on Daniel Craig, aito ja
oikea James Bond.
Listan
ykkösen. Sen jo arvaattekin?
Muuten eikö
ollut yllättävää, tämä postaukseni. Ei
sanaakaan illan kunnanhallituksen kokouksesta. Sujui siis hyvin, tuo kokous. Ilmeisesti
vanhan miehen sydänvian takia.