maanantai 24. elokuuta 2015

Odotus palkittiin


 

Ensimmäiseksi haluan kiittää seuramme nuoria urheilijatyttöjä, Inkaa, Jinaa ja Kaisaa, aivan mahtavasta SM-kisaviikonlopusta, kun ikäluokan huiput kisailivat SM-sijoituksista Kalajoella ja Oulussa. Erinomaisten suoritusten ansiosta Hirvensalmen Urheilijat ja Hirvensalmi jäi varmasti yleisurheilua seuraavien mieliin. Paikallisessa M-marketissa hesalainen yu-isä kyseli minulta tänään SM-kisakuulumisia ja onnitteli upeista saavutuksista. Inka, Jina ja Kaisa, iso kiitos, teitte viikonlopusta minullekin, vanhalle konkarille, ikimuistoisen.

Olen kiertänyt SM-kisoja vuodesta 2000 lähtien. Tuon ensimmäinen SM-kisavuoteni muistan ikuisesti. Vanhin tyttäreni, Iitu, voitti silloin ensimmäisen SM-mitalinsa, pronssia, 14-vuotiaiden 5-ottelussa Sipoossa. Kisan jälkeen itkin onnen kyyneleitä. Tietenkin kaikilta salaa, huoltorakennuksen takana. Eihän mies voi julkisesti itkeä. Eihän?

Iitun mitali oli urheiluseurallemme HiU:lle ensimmäinen pitkän tovin jälkeen. Sen jälkeen SM-mitaleille seurastamme ovat nousseet Janne Kekkonen (3-loikka) ja pitäjämme paikallispoliisina nyt toimiva Mika Paajanen (keihäs). Mika menestyi myös PM-tasolla. Noista mitaleista on aikaa vuosikymmenen verran.

Heti ei tarvitse olla paras kaikessa. Tärkeintä on, että epäonnistumistenkin jälkeen nousee sitkeästi ylös ja jatkaa kohti tavoitteitaan. Tämän viisauden aistin myös Oulun SM-kisoissa 15-vuotiaiden tyttöjen 3-loikan kisassa. Se oli mahtavaa hirvensalmelaista ilotulitusta. Se tavoite, päämäärä, toi SM-hopeaa.

Nuorin tyttäreni totesi, että olen ”typically man”, kun mainitsin tuosta vuoden 2000 Sipoon  SM-ottelusta ja itkuistani.  Vaimonikin vahvistaa asian, muuten tiskipöydän äärestä. Tehän tiedätte, miksi naisilla on jalkaerät lyhyemmät kuin miehillä? Edellinen oli vain kevennys Kymppi-Uutisten  ja radion SuomiPopin tapaan tähän väliin.

Oulun 15-tyttöjen 3-loikan finaali oli sitä, mitä suomalainen yleisurheilu kaipaa. Yleisö jännitti viimeiselle hyppykierrokselle sakka. Vieressäni savonlinnalaisisä jännitti tyttärensä suoritusta kovasti.

Olin itse elänyt tämän tilanteen jo SM-halleissa Joensuussa vuosia sitten, kun Iitu voitti 5-ottelun SM-hallikultaa. Tunsin silloin jo ensimmäisen lajin jälkeen, että kaikki on ok. Sama tunne oli Kaisan 3-loikan finaalissa Oulussa. Homma oli hallinnassa.

Mietin nyt jälkeenpäin, miksi itse en jännittänyt. Olinko jo nähnyt ja kokenut kaiken? Onko toisten vuoro?

Vaimoni ei kyllä ymmärtänyt seuraavaa, kun totesin että olenko sittenkin Russell Crowe, Kuninkaan mies. Hän on muuten TOP10:ssä listallani kolmosena.  Kakkosena siellä on Daniel Craig, aito ja oikea James Bond.

Listan ykkösen. Sen jo arvaattekin?

Muuten eikö ollut yllättävää, tämä postaukseni.  Ei sanaakaan illan kunnanhallituksen kokouksesta. Sujui siis hyvin, tuo kokous. Ilmeisesti vanhan miehen sydänvian takia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti