Maan
hallitus sai puristettua kasaan historialliseksi luonnehditun sote-päätöksen.
Sote-vauvan äitien Juhan, Aleksanderin ja Timon synnytystuskat olivat
äärettömän kovat – näin ainakin julkisuuteen annettiin ymmärtää. Lopulta
SSS-kolmikon vauva putkahti maailmaan, ilmiselvästi keskosena. Heti nimittäin
käynnistyi vääntö siitä, mitä lopulta päätettiin ja mistä ei. Joku jo arvioi hallituksen
rakennelleen oikein kunnon hallintohimmelin. Mutta eikö tämä joulunalus juuri olekin
himmelien teon aikaa.
Minulle tuo
näytelmä toi pikemminkin mieleen Göteborgin MM-kisat 1995 ja miesten 50
kilometrin kävelyn tuskaisen loppuhuipentuman. Jännitin Valentin Konosen viime
kilometrejä TV:n ääressä ristiriitaisin tuntein. Välillä näytti nimittäin
siltä, että Kononen kaatuu millä hetkellä hyvänsä ja matkanteko jää siihen.
Mutta Vallupa ei kaatunut, vaan käveli maaliin ja mestariksi. Samalla hänestä
tuli kaikkien aikojen menestynein suomalainen kilpakävelijä. Myöhästyneet
onnitteluni Vallulle ikimuistoisesta jännitysnäytelmästä.
Kolmen SSS:n
hallituksesta ei tule mestaria, eikä maamme menestyneintä hallitusta. Siitä
voisin lyödä muutaman maahanmuuttajan verran vetoa. Mutta jotain hyvääkin
synnytetyssä keskosessa on. Neljännen tuotantokauden Vain elämää –tähti Anssi
Kela laulaa: ”Meistä piti tulla lääkäreitä ja astronautteja”. Kolme ässää
synnytti meille SS-sairaalan ja tekee meistä etelä-savolaisista – ei suinkaan
natseja, vaan ilmiselvästi astronautteja. Mikkelin keskussairaalasta on
nimittäin tulossa riisutun mallin satelliittisairaala.
Se toinen
Juha (Rehula), jonka puheista ei tahdo Erkkikään saada selvää, kertoi heti,
ettei hallitus ole vielä päättänyt soten tarkemmista yksityiskohdista, täyden
palvelun sairaaloista tai SS-sairaaloista. Niistä hallituksen synnytyspoltot
alkavat joskus puolen vuoden kuluttua kevättalvella. Media kuitenkin tietää jo
kertoa, että Mikkeliin tulee SS-sairaala.
Se minua
mietityttää, mitä tuo riisutun palvelun sairaala oikein tarkoittaa.
Lähetetäänkö meidät etelä-savolaiset sairaat todella avaruusmatkalle ilman
laskuvarjoa? Jos esimerkiksi Mikkelin
sairaalassa ei 90-luvulla olisi tarjottu synnyttäjille palveluja, minun olisi
pitänyt toimia kätilönä. Kaksi nuorimmaista tytärtäni eivät nimittäin paljoa
etukäteen ilmoitelleet aikovansa syntyä. Otavan kohdalla Primerassa oli satanen
lasissa kun kannustin vaimoani olemaan ponnistamatta. ”Perkele, paina kaasua”,
kuului kartturin paikalta, kun hurjastelimme synnyttämään.
Hirvensalmelta
lähdöstämme ei ehtinyt kulua kuin tunti, kun pienokaisemme parkaisi Mikkelin keskussairaalassa
ensimmäiset huutonsa. Jos meidän olisi pitänyt kiirehtiä Kuopioon, olisin
joutunut kätilön hommiin Joronjäljen terassilla. Siinäpä sitä olisi ollut
Puurtisen Auvollakin ihmettelemistä, ja varmasti enemmän kuin Sukulan Jyrkin
jutuissa.
Aivan
vakavasti puhuttaessa, kolmen ässän sote-linjaus sai karhut kömpimään
talviunille ja paikallispoliitikot pois koloistaan. Etelä-savolaiset
päättäjätkin ovat heränneet puolustamaan omaa sairaalaansa. Mutta miksi vasta
nyt, kun pissa on jo housussa. Etelä-Savon sote-juna meni jo ja puksuttaa kohti
Etelä-Karjalaa. Maakunnan päättäjien ja kansanedustajien kannattaisi katsoa peiliin ja kysyä itseltään: Olenko minä varmasti tehnyt kaikkeni, että Etelä-Savo ei saa omaa sote-aluetta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti