tiistai 10. marraskuuta 2015

Mies kun synnyttää, kivut ovat kovat


 

Maan hallitus sai puristettua kasaan historialliseksi luonnehditun sote-päätöksen. Sote-vauvan äitien Juhan, Aleksanderin ja Timon synnytystuskat olivat äärettömän kovat – näin ainakin julkisuuteen annettiin ymmärtää. Lopulta SSS-kolmikon vauva putkahti maailmaan, ilmiselvästi keskosena. Heti nimittäin käynnistyi vääntö siitä, mitä lopulta päätettiin ja mistä ei. Joku jo arvioi hallituksen rakennelleen oikein kunnon hallintohimmelin. Mutta eikö tämä joulunalus juuri olekin himmelien teon aikaa.

Minulle tuo näytelmä toi pikemminkin mieleen Göteborgin MM-kisat 1995 ja miesten 50 kilometrin kävelyn tuskaisen loppuhuipentuman. Jännitin Valentin Konosen viime kilometrejä TV:n ääressä ristiriitaisin tuntein. Välillä näytti nimittäin siltä, että Kononen kaatuu millä hetkellä hyvänsä ja matkanteko jää siihen. Mutta Vallupa ei kaatunut, vaan käveli maaliin ja mestariksi. Samalla hänestä tuli kaikkien aikojen menestynein suomalainen kilpakävelijä. Myöhästyneet onnitteluni Vallulle ikimuistoisesta jännitysnäytelmästä.

Kolmen SSS:n hallituksesta ei tule mestaria, eikä maamme menestyneintä hallitusta. Siitä voisin lyödä muutaman maahanmuuttajan verran vetoa. Mutta jotain hyvääkin synnytetyssä keskosessa on. Neljännen tuotantokauden Vain elämää –tähti Anssi Kela laulaa: ”Meistä piti tulla lääkäreitä ja astronautteja”. Kolme ässää synnytti meille SS-sairaalan ja tekee meistä etelä-savolaisista – ei suinkaan natseja, vaan ilmiselvästi astronautteja. Mikkelin keskussairaalasta on nimittäin tulossa riisutun mallin satelliittisairaala.

Se toinen Juha (Rehula), jonka puheista ei tahdo Erkkikään saada selvää, kertoi heti, ettei hallitus ole vielä päättänyt soten tarkemmista yksityiskohdista, täyden palvelun sairaaloista tai SS-sairaaloista. Niistä hallituksen synnytyspoltot alkavat joskus puolen vuoden kuluttua kevättalvella. Media kuitenkin tietää jo kertoa, että Mikkeliin tulee SS-sairaala.

Se minua mietityttää, mitä tuo riisutun palvelun sairaala oikein tarkoittaa. Lähetetäänkö meidät etelä-savolaiset sairaat todella avaruusmatkalle ilman laskuvarjoa?  Jos esimerkiksi Mikkelin sairaalassa ei 90-luvulla olisi tarjottu synnyttäjille palveluja, minun olisi pitänyt toimia kätilönä. Kaksi nuorimmaista tytärtäni eivät nimittäin paljoa etukäteen ilmoitelleet aikovansa syntyä. Otavan kohdalla Primerassa oli satanen lasissa kun kannustin vaimoani olemaan ponnistamatta. ”Perkele, paina kaasua”, kuului kartturin paikalta, kun hurjastelimme synnyttämään.

Hirvensalmelta lähdöstämme ei ehtinyt kulua kuin tunti, kun pienokaisemme parkaisi Mikkelin keskussairaalassa ensimmäiset huutonsa. Jos meidän olisi pitänyt kiirehtiä Kuopioon, olisin joutunut kätilön hommiin Joronjäljen terassilla. Siinäpä sitä olisi ollut Puurtisen Auvollakin ihmettelemistä, ja varmasti enemmän kuin Sukulan Jyrkin jutuissa.

Aivan vakavasti puhuttaessa, kolmen ässän sote-linjaus sai karhut kömpimään talviunille ja paikallispoliitikot pois koloistaan. Etelä-savolaiset päättäjätkin ovat heränneet puolustamaan omaa sairaalaansa. Mutta miksi vasta nyt, kun pissa on jo housussa. Etelä-Savon sote-juna meni jo ja puksuttaa kohti Etelä-Karjalaa. Maakunnan päättäjien ja kansanedustajien kannattaisi katsoa peiliin ja kysyä itseltään: Olenko minä varmasti tehnyt kaikkeni, että Etelä-Savo ei saa omaa sote-aluetta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti