Kuntamme
sote-kuntayhtymän valtuutettujen valinta on ollut kuin airoton ja tapiton vene,
jota on yritetty meloa rantaan toistaiseksi huonolla menestyksellä. Kolmas
soutukerta on kesäkuussa valtuustossa. Ellei kunnanhallitus sitten ehdi tässä
välissä vielä vääntää laitonta päätöstä, ja panna viime valtuuston laittomaksi
tulkitsemaani päätöstä voimaan.
Valtuustomme
maaliskuussa tekemä ensimmäinen päätös lensi kuin huonosti heitetty frisbee
takaisin sote-kuntayhtymän valtuustosta. Valitsemamme henkilöt eivät sopineet
alueen poliittisten piirijärjestöjen kuvioihin. Virallisen lausunnon mukaan
päätöksemme oli yhtymäsopimuksen vastainen. Se, että jollakin sopimuksella tai
suosituksella sidottaisiin kuntamme demokraattinen päätöksenteko, ei vain sovi
omaan ajatusmaailmaani. Kunnan itsemääräämisoikeus on nimittäin hyvin vahva.
Valtuustomme
toisella soutukerralla, Vapun jälkeisenä maanantaina, kapsahdettiin jälleen kunnolla
karille. Tällä kertaa aivan omin voimin ja johdatuksin yritettiin kauhoa airotonta
ja tapitonta venettä rantaan. Valtuuston puheenjohtaja sortui - parin paikallisen
lautamiehen ohjeistamana – selkeään menettelytapavirheeseen johtaessaan
kokousta.
Näin ainakin
asian ymmärsin, kun sitä maanantai-iltana kysyttiin Kuntaliiton johtavalta
lakimieheltä Riitta Myllymäeltä kunnantalolla pidetyssä uutta Kuntalakia
koskevassa tilaisuudessa. Myllymäen kanta oli selkeä: valtuuston puheenjohtajan
olisi pitänyt suorittaa vaali tuossa kokouksessa tehtyjen kahden
henkilöehdotuksen kesken. Puheenjohtaja menetteli väärin jättäessään toisen ehdotuksen
kylmästi hyväksymättä.
On selvää,
ettei kunnanhallitus voi panna tällaista päätöstä täytäntöön. Tämä on varmasti
vaikea pala paikallisille lautamiehille, jotka ovat tätä sote-soppaa soutaneet
ja huovanneet. Eikä tarvitse olla mikään noorakarma, kun voi ennustaa, että
hallituksessa asiasta äänestetään. Olen aivan varma, että joku lautamies ehdottaa
tämän laittomaksi katsomani päätöksen toimeenpanemista. Jos valtuustopäätös
toimenpannaan, hallitus tekee nähdäkseni uuden laittoman päätöksen.
Politiikka
on aika veikeää ja kummallista. Vaikka sain toimittajan työssäni nähdä ja kokea
kaikenlaista, niin silti politiikassa riittää minullakin vielä ihmettelemistä.
Kun olen päässyt nyt läheltä seuraamaan, niin tuntuu, että kunnan asioiden hyvä
hoitaminen on kuin naisen miellyttäminen.
Nyt en kerro
omasta kokemuksestani, vaan kaverini. Hän kertoi klassisen tarinan, kuinka
hänen vaimonsa ”aina” valittaa, ettei hän muka koskaan vie tätä ulos syömään. Kaverini
päätti kerran yllättää töistä tulevan vaimonsa. Hän oli ajanut Hirvensalmelta
Mikkeliin ruokakauppaan. Ostanut automarketin valmisruokatorilta kummallekin
aterialaatikot – vaimolle salaattiaterian, koska vaimo piti salaateista.
Kattanut ne, ja Tallinnasta tuomansa kolmen litran Sangre de Toro -hanapunaviinin
– koska vaimo tykkäsi punaviinistä – kaapista löytämänsä aterimet ja pari pahvimukia
terassin pöydälle. Tunnelman luojaksi hän oli vielä virittänyt terassilla olleen
radion SuomiPopin taajuudelle, ja vieläpä laittanut jouluisen led-kynttilän
palamaan.
Kun
seuraavana päivänä tapasin kaverini, ei minun tarvinnut kysyä, miten romanttinen
yllätys oli onnistunut. Sen näki hänen naamastaan.
Kysäisin
kuitenkin varmuuden vuoksi, että taisivat olla tällä kertaa ne pahviset mukit.
Hän katsoi
minua ja totesi: Ei. Vaimoni totesi hanapakkausta katsoessaan, että
juopottelemaanko aion ryhtyä. Olisi pitänyt olla pulloviiniä.
Kaverini
jatkoi vielä: nyt ymmärrän, ettei sinullakaan siellä politiikassa ole helppoa.
Vaikka kuinka yrittää tehdä parhaansa, niin aina löytyy valittamisen aihetta.
Nuo sanat
tulivat suoraan sydämestä. Mutta kaverini ei olekaan lautamies.