Lautamiehet laineilla

 

Kuntamme sote-kuntayhtymän valtuutettujen valinta on ollut kuin airoton ja tapiton vene, jota on yritetty meloa rantaan toistaiseksi huonolla menestyksellä. Kolmas soutukerta on kesäkuussa valtuustossa. Ellei kunnanhallitus sitten ehdi tässä välissä vielä vääntää laitonta päätöstä, ja panna viime valtuuston laittomaksi tulkitsemaani päätöstä voimaan.

Valtuustomme maaliskuussa tekemä ensimmäinen päätös lensi kuin huonosti heitetty frisbee takaisin sote-kuntayhtymän valtuustosta. Valitsemamme henkilöt eivät sopineet alueen poliittisten piirijärjestöjen kuvioihin. Virallisen lausunnon mukaan päätöksemme oli yhtymäsopimuksen vastainen. Se, että jollakin sopimuksella tai suosituksella sidottaisiin kuntamme demokraattinen päätöksenteko, ei vain sovi omaan ajatusmaailmaani. Kunnan itsemääräämisoikeus on nimittäin hyvin vahva.

Valtuustomme toisella soutukerralla, Vapun jälkeisenä maanantaina, kapsahdettiin jälleen kunnolla karille. Tällä kertaa aivan omin voimin ja johdatuksin yritettiin kauhoa airotonta ja tapitonta venettä rantaan. Valtuuston puheenjohtaja sortui - parin paikallisen lautamiehen ohjeistamana – selkeään menettelytapavirheeseen johtaessaan kokousta.

Näin ainakin asian ymmärsin, kun sitä maanantai-iltana kysyttiin Kuntaliiton johtavalta lakimieheltä Riitta Myllymäeltä kunnantalolla pidetyssä uutta Kuntalakia koskevassa tilaisuudessa. Myllymäen kanta oli selkeä: valtuuston puheenjohtajan olisi pitänyt suorittaa vaali tuossa kokouksessa tehtyjen kahden henkilöehdotuksen kesken. Puheenjohtaja menetteli väärin jättäessään toisen ehdotuksen kylmästi hyväksymättä.

On selvää, ettei kunnanhallitus voi panna tällaista päätöstä täytäntöön. Tämä on varmasti vaikea pala paikallisille lautamiehille, jotka ovat tätä sote-soppaa soutaneet ja huovanneet. Eikä tarvitse olla mikään noorakarma, kun voi ennustaa, että hallituksessa asiasta äänestetään. Olen aivan varma, että joku lautamies ehdottaa tämän laittomaksi katsomani päätöksen toimeenpanemista. Jos valtuustopäätös toimenpannaan, hallitus tekee nähdäkseni uuden laittoman päätöksen.

Politiikka on aika veikeää ja kummallista. Vaikka sain toimittajan työssäni nähdä ja kokea kaikenlaista, niin silti politiikassa riittää minullakin vielä ihmettelemistä. Kun olen päässyt nyt läheltä seuraamaan, niin tuntuu, että kunnan asioiden hyvä hoitaminen on kuin naisen miellyttäminen.

Nyt en kerro omasta kokemuksestani, vaan kaverini. Hän kertoi klassisen tarinan, kuinka hänen vaimonsa ”aina” valittaa, ettei hän muka koskaan vie tätä ulos syömään. Kaverini päätti kerran yllättää töistä tulevan vaimonsa. Hän oli ajanut Hirvensalmelta Mikkeliin ruokakauppaan. Ostanut automarketin valmisruokatorilta kummallekin aterialaatikot – vaimolle salaattiaterian, koska vaimo piti salaateista. Kattanut ne, ja Tallinnasta tuomansa kolmen litran Sangre de Toro -hanapunaviinin – koska vaimo tykkäsi punaviinistä – kaapista löytämänsä aterimet ja pari pahvimukia terassin pöydälle. Tunnelman luojaksi hän oli vielä virittänyt terassilla olleen radion SuomiPopin taajuudelle, ja vieläpä laittanut jouluisen led-kynttilän palamaan.

Kun seuraavana päivänä tapasin kaverini, ei minun tarvinnut kysyä, miten romanttinen yllätys oli onnistunut. Sen näki hänen naamastaan.

Kysäisin kuitenkin varmuuden vuoksi, että taisivat olla tällä kertaa ne pahviset mukit.

Hän katsoi minua ja totesi: Ei. Vaimoni totesi hanapakkausta katsoessaan, että juopottelemaanko aion ryhtyä. Olisi pitänyt olla pulloviiniä.

Kaverini jatkoi vielä: nyt ymmärrän, ettei sinullakaan siellä politiikassa ole helppoa. Vaikka kuinka yrittää tehdä parhaansa, niin aina löytyy valittamisen aihetta.

Nuo sanat tulivat suoraan sydämestä. Mutta kaverini ei olekaan lautamies.