Aitäh, ystävät

 

Muutamia päiviä sitten kilahti vanha vuosikymmen täyteen. En ole asiaa enemmin ajatellut, sillä tapanani ei ole pohtia tällaisia toissijaisia asioita, kuten ikääni. Jos olisin nainen, tilanne voisi olla toinen…

Ehkä ympäristö huomaa iän tuomat muutokset minussa paremmin kuin minä itse. Täytyy toki myöntää, että joskus – mutta onneksi harvoin - olen havainnut itsekin lenkillä vetoja ottaessani, että juoksuni on tuntunut itsestäni – ja varmaan näyttänytkin - vanhainkodilta vapauteen karanneen papan köpöttelyltä. Vaimoni kyllä totesi kannustavasti, että näytin pikemminkin entiseltä jalkapalloilijalta. No, eipä noiden - karkuripapan ja entisen palloilijan - juoksutyyleissä taida suuremmin eroa olla. Kovin huonosti ovat Huuhkajatkin pallokentillä pärjänneet.

Oli miten tahansa, niin nyt on kiitosten aika. Suurimmat kiitokset kuuluvat tietenkin omalle perheelleni: vaimolleni Tiinalle sekä lapsilleni ja heidän kumppaneilleen Iitulle ja Matille, Iirolle, Saaralle ja Tyynelle, Isalle ja Jinalle. Te olette minulle tärkeimmät.

Isot kiitokset myös IKL:n Jussille. Oli mukava tarinoida, parantaa maailmaa, ja laittaa Hirvensalmen lautamiehet järjestykseen. Etelä-Savon Liikuntaa kiitän saamastani Eslin kultaisesta ansiomerkistä ja seuraani Hirvensalmen Urheilijoita, Suur-Savon Sotilaspoikien Perinnekiltaa ja Hirvensalmen Osuuspankkia saamastani huomiosta.

Kiitokset äidilleni Rauhalle, anopilleni Marjalle, appiukolleni Kaukolle, tädilleni Marjatalle ja Pekalle Taivassaloon, tädilleni Tertulle Jyväskylään, Tanjalle ja Eerolle Vantaalle, Epulle, Pekalle, Jennylle, Jesselle, Heidille, Hilmalle ja Lunalle Vantaalle, Riikalle, Virpille, Kiialle ja kummitytölleni Meealle Mikkeliin, enolleni Heikille, Kaijalle, Annikalle ja Inkalle, Annelle, Kimmolle, Vilmalle ja Kaisalle, sekä James Bond –tervehdyksellä muistaneille Jaanalle ja Jonelle Järvenpäähän.

Vironkieliset kiitokset; Aitäh, tere oma öde Hilkalle Tallinnaan, ei kun Jyväskylään mukavasta Länkkäri –yllätyksestä.

Kiitokset kunnanjohtaja Sepolle. Lämpimistä halauksista kiitokset hallintojohtaja Annelle ja apteekin Anulle. Luokkakaverini Anu muuten lohdutti minua toteamalla, että ensimmäinen kuukausi menee ihmetellessä uutta vuosikymmentä eikä mikään oikein toimi, mutta sen jälkeen sitä ei enää huomaa. Anu taisi puhua jo kokemuksesta.

Anu oli muuten oikeassa. Sunnuntai-iltana ei viisari värähtänyt. Älkää nyt ymmärtäkö väärin.  Kysymys ei suinkaan ollut siitä. Puhalsin nimittäin poliisin ratsiassa Mikkelin Pitkäjärvellä.

Syntymävuoteni oli muuten aivan erityinen. Tuona vuonna järjestettiin ensimmäinen Eurovision laulukilpailu Sveitsissä. Neuvostoliitto luovutti Porkkalan alueen takaisin Suomelle. Urkki valittiin presidentiksi. Samaisena vuonna syntyivät näyttelijät Mel Gibson, Vesa Vierikko ja Sakari Kuosmanen.

Ja tuo vuosi taisi muuten olla 1956…