Keskusta lypsää sote-euroja mökkiläisiltä

Hirvensalmen kunnanhallituksen viime kokouksessa käsiteltiin tulevan vuoden veroehdotusta ja kuluvan vuoden talousseurantaa. Sen mukaan erikoissairaanhoidon menot ovat menossa pitkäksi noin 600 000 eurolla. Sosiaali- ja terveystoimen lisämäärärahan tarve on ollut viime vuosina jokasyksyinen ilmiö. Vuoden 2014 tasosta nämä menot ovat kasvaneet peräti 1,2 miljoonalla eurolla, noin kolmen tuloveroprosentin verran. Eikä tuolle kehitykselle näytä olevan perälautaa.

Sote-lasku on vain maksettava. Kunnan on kaivettava eurot, mikä tarkoittaa verotason nostamista osana näitä talkoita. Hallitus esittää tuloveroon puolen prosenttiyksikön korotusta ja veron nostamista 20 prosenttiin. Verotaso olisi edelleen kunnan strategian mukainen. Se jäisi noin prosenttiyksikön verran maakunnan keskiarvoa alemmaksi. Veronkorotus toisi vajaat 140 000 euroa.

Kunnanjohtaja Seppo Ruhanen esitti myös kiinteistöveroihin 0,1 prosenttiyksikön korotusta. Vakituisten asuntojen vero olisi noussut 0,5:een ja muiden asuinrakennusten, lähinnä kesämökkien, 1,05 prosenttiin. Kiinteistöveron korotuksen laskennallinen tuotto olisi noin 150 000 euroa. Se olisi jakautunut karkeasti puoliksi vakiasukkaiden ja mökkiläisten kesken. Minusta esitys oli tasapuolinen, joten kannatin sitä.

Kunnanjohtajan ehdotus ei tietenkään kelvannut Hirvensalmen kunnallispolitiikkaa dominoivalle Keskustalle. Keskustalaiset esittävät vakituisten asuntojen veron pitämistä ennallaan. Keskusta haluaa kaivaa enemmän euroja kuntalaisten sote-menoihin mökkiläisiltä. Se esittää kesäasuntojen veron nostamista peräti 0,2 prosenttiyksiköllä 1,15 prosenttiin. Korotus olisi huimat 21 prosenttia.

Väitän, etteivät keskustalaiset ymmärrä, mitä todella esittävät valtuustolle. Keskusta on nostamassa Hirvensalmen kesämökkiverottajana maakunnan kärkijoukkoon. Kunnanhallituksessa kiinteistöverosta käytiin lisäksi erikoinen äänestys. Käsittelyssä haiskahti jopa oman edun tavoittelu.

Hirvensalmi on profiloitunut kesämökkikuntana. Ilman runsasta kesäasutustamme kuntakuvamme ja esimerkiksi kauppapalvelumme olisivat aivan muulla tasolla kuin millä ne nyt ovat. Maltillinen verotaso ja tasapuolisuus verotuksessa ovat luoneet hyvää imagoa kunnallemme.

Kunnan hyvän maineen kesäasukaskuntana voi helposti pilata huonolla veropäätöksellä. Veroehdotukset tulevat pian valtuuston käsiteltäväksi. Hallituksen huono kiinteistöveroehdotus on siis vielä korjattavissa. Toivon, että valtuutetuilta – erityisesti Keskustalta - löytyy parempaa, tasapuolisempaa ja johdonmukaisempaa näkemystä asialle.

Pitkä ja vaalea

 

Vaimoni ihmetteli tänä aamuna, miksen ole kirjoittanut viime Tallinnan reissustamme mitään. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vielä käänsi veistä haavassa ja jatkoi. – Vai, etkö muista? Olin aistivani hänen äänessään pientä sarkasmia.

Kerroin hänelle, että joskus minunkin luovuudessani tulee pieniä taukoja – kuten oikeilla kirjailijoilla. En minäkään jaksa koko ajan olla jaritervo, sillä tässä on ollut kaikenlaista. Puutarhaakin on pitänyt hoitaa… Ja äitinikin on kiukutellut.. Jatkoin, että luovuuden tuskassani olin kyllä etsinyt oikeita aloitussanoja jo parisen viikkoa, mutta vasta tänä aamuna ne vihdoin löytyivät.

Kapan kanssa olemme tehneet näitä Tallinnan reissuja jo reilut parikymmentä. Tällä kertaa saimme mukaamme Jonen Järvenpäästä. Me kaikki olemme entisiä urheilijoita – ainakin puolisoidemme mielestä. Jone on entinen moottoripyöräilijä (ihan oikeasti), Kapa entinen yleisurheilija, nykyinen Pokemonmetsästäjä ja minä Ripatin Urheilijoiden entinen Buffon. Arvaatte jo, että reissumme sujui hyvin urheilullisissa merkeissä, kuten aina. Tällä kertaa tapasimme vanhan kaupungin eräällä terassilla entisen suomalaisen jääkiekkoilijan, viime kerrallahan kohtasimme erään paikallisen urheilutietäjän. Terveisiä muuten Markkasen Sannalle, ja tsemppiä tulevaan kauteen. Siinäpä se reissumme urheiluosio sitten olikin.

Jone oli järjestänyt yllätyksen, joka odotti meitä Tallinnan satamassa. Laivalla hän kertoi sen olevan pitkä ja vaalea. Urheilumiehenä mieleeni tuli tietenkin ensimmäisenä Leppävirran hiihtoputki. Vasta sitten mietin, että olisiko meitä vastassa sittenkin Tatjana, Jelena tai Irina. Mielikuvitukseni otokset osoittautuivat vääriksi. Terminaalin edessä meitä odotti todella pitkä ja valkoinen. Merkistä en ollut varma, mutta Lada se ei ainakaan ollut.

Tällä kertaa poikkesimme totutuista kuvioista muutaman muunkin kerran. Yhdenkään museon ovea emme kuitenkaan avanneet, yhden kynttiläkaupan kylläkin. Kaverini tosin eivät viihtyneet siellä kuin muutaman sekunnin. Itse tein kiltisti vaimoni määräämät ostokset. Perinteisesti olemme viihtyneet reissussamme liemiruuan voimalla, nyt jopa kävimme lauantaina illansuussa syömässä.

Tällaiset poikain reissut ovat kuin vuorikiipeilyä. Tiimimme kapusi iloisissa tunnelmissa vanhan kaupungin katua ylöspäin ja pystytti ensimmäisen leirinsä Helsinki–baariin. Tarkoitus oli siinä tankata yhdet ja kiivetä illan aikana vielä korkeammalle. Normaalisti olemme reissullamme vierailleet myös mummo-klubilla. Nyt Sossilla jäi käymättä. Jostain ihmeellisestä syystä tavoitteemme jäi toteuttamatta. Helsinki-baarin karaokelava jäi kiipeilyiltamme päätepysäkiksi. Mahtoikohan tankkauksemme epäonnistua, sillä jossain vaiheessa jo puolenyön jälkeen ryhdyimme laskeutumaan hotelliamme kohden.

Paluumatkallamme, vähän hiljaisemmissa tunnelmissa, kuitenkin suunnittelimme jo ensi kevään reissua. Kapa ja Jone miettivät, mahdanko minä päästä edes mukaan, koska minusta tulee keväällä tupla-Pepe. Koska reissuillamme on ollut aina teema, niin tulevan teemme ”nice swimsuit” –merkeissä. Pantteri-stringit jalkaan ja kohti Kalev Spata. Hotelli Bernistä sinne ei olisi matkaa kuin pyörätuolin verran.

Ja enköhän minäkin pääse mukaan, sillä jäihän se poikain kynttiläkin vielä ostamatta.

Iltalypsyllä

Olen tiennyt, että keskustalaiset ovat olleet aina hyviä tissien venyttäjiä (lypsäjiä). Vaikka karjatilojen määrä onkin romahtanut, niin tuo perinteinen taito näyttää olevan heillä edelleen hyvin hanskassa – ainakin kunnallispolitiikassa. Sen sain huomata - jälleen kerran - tänään kunnanhallituksen kokouksessa.

Keskustelut ja esitykset ensi vuoden tuloveroprosentista, ja erityisesti kiinteistöveroprosenteista, menivät varsinaiseksi farssiksi. Sen verran voinen salaisuuden ja vaitiolovelvollisuuden verhoa raottaa, että kokouksen puheenjohtaja oli kiinteistöverokäsittelyn aikana ulkona kuin lumiukko. Tänään muuten satoi pohjoisessa ensilumi. Edellinen lause ei kuulu mitenkään tähän juttuun, mutta totesinpahan vain, kun lumiukosta tulin maininneeksi.

Täytin keväällä vuosia ja siirryin uudelle vuosikymmenelle. Olen varmaan joidenkin mielestä jo aika ”kalkkis”. Olen joutunut useasti kunnanhallituksen kokouksessa - ja etenkin sen jälkeen – miettimään, jätättääkö minulla vai joillakin muilla. Näitä samoja ajatuksia pohdin mielessäni kävellessäni illan hämärtyessä hallituksen kokouksesta kotiini. Huomaatte varmaan, että löysin perille omaan kotiini, enkä päätynyt naapurissa olevan palvelukodin sänkyyn - äitini huonetoveriksi.

Kiinteistöveroprosenteista käytiin mielestäni kokouksessa käsittely, jollainen ei kuulu hyvään hallitustyöskentelyyn. Se oli keskustalaista iltalypsyä parhaimmillaan. Ikävintä tässä kaikessa on se, että iltalypsyä käytiin tähän saakka arvostamani hallituksen puheenjohtajan toimesta.

Uuden kuntalain mukaan kunnanhallituksen puheenjohtaja johtaa poliittista yhteistyötä, jota kunnanhallituksen tehtävien toteuttaminen edellyttää. Minusta illan kokouksen johtaminen oli aika kaukana tuosta ajatuksesta ja tavoitteesta.

Puukon perintö

 

Edellinen valtuustokausi jätti kuntamme nykyisille päättäjille hankalasti hoidettavan sote-päätöksen. Valtuustossa niukalla enemmistöllä aikoinaan juntattu sote-ratkaisu on tullut kunnallemme hyvin kalliiksi. Kuluvalla valtuustokaudella sote-menot ovat lihoneet noin kahdella miljoonalla eurolla. Yksistään viime ja tämä vuosi ovat tuoneet 1,2 miljoonan euron lisämenot.

Käsittääkseni viime valtuustokaudella päättäjissä istui tietääkseni yrityselämässäkin ansioituneita henkilöitä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, etteivät he ymmärtäneet hyvästä taloudenpidosta ja järkevästä palvelujen järjestämisestä tuon taivaallista. Sote-ratkaisuahan ei olisi tarvinnut tuolloin tehdä.

Vaikka kuntamme talous on ollut hyvällä mallilla, ei vakavarainenkaan kunta kestä tällaista hallitsematonta kehitystä. Semminkin kun verotulojen kehitys on samaan aikaan nollan tuntumassa. Ministeri Vehviläisen lupaaman saaristorahan palauttaminen valtion ensi vuoden budjettiin helpottaa hieman kuntamme tilannetta. Tosin noilla puolen miljoonan saaristoeuroilla on saada mitään uutta aikaan. Nekin uppoavat sote-suon maksuihin. Tänä syksynä joudumme miettimään veroprosentin nostoa 0,5-1 prosenttiyksiköllä.

Sote-menot ovat lähteneet lapasesta. Vaikuttaa vahvasti siltä, ettei kukaan oikein hallitse nykyistä kehitystä. Tilanteessa ei näytä myöskään olevan käännettä parempaan suuntaan. Kuntamme sote-edustajat kertovat olevansa huolissaan kehityksestä, mutta samaan aikaan heittelevät sote-palloa toisilleen. ”Sote-lääkärimme” mielestä syypää erikoissairaanhoidon kustannusnousuun löytyy perusterveydenhoidon puolelta. Syyttely ei kuitenkaan auta tässä tilanteessa mitään, varsinkaan kun sille ei löydy perusteluja. Jos sote-hallituksissa ja -valtuustoissa istuvat edustajamme ovat aidosti huolissaan kehityksestä, niin mitä silloin pitäisi tehdä. Eikö silloin tulisi toimia?

Edellinen valtuustokausi jätti sote-sopan lisäksi myös huonon henkisen perinnön. Väitän, että edelliskausi oli kuntamme historiassa henkisesti vaikein ja jopa kaikella tapaa luokaton. Siinä oli sellaista koulukiusaamisen makua.

Kuluvalla valtuustokaudella kunnan virkamiesten ja luottamushenkilöiden yhteistyö on parantunut. Mutta parempaakin se olisi toki voinut olla, etenkin luottamushenkilöiden taholta. Kolme ensimmäistä vuotta hukattiin ilmapiirin parantamiseen. Yksi ymmärsi lähteä – tosin pakon edessä. Joitakin ammattivalittajia ja kitisijöitä vielä jäi. Toivon, että he ymmärtävät siirtyä pois meidän muiden auringon edestä, viimeistään ensi kevään vaaleissa.